Mennään Vaihteeksi Metsään
MENNÄÄN METSÄÄN UUSIN AJATUKSIN
Vladimir setä Putin pelottelee metsäteollisuuden pamppuja ja osakkeenomistajia tuontipuun tullinkorotuksilla. Kyse on kohtuullisen isosta uhkasta, koska tuomme vuosittain 17 miljoonaa kuutiota, joka lienee parikymmentä prosenttia teollisuuden vuotuisesta puun tarpeesta. Hätäisimmät ajattelevat, että kohta joudumme siirtämään Kaukopään sellutehtaan kattilat, valkaisimon ja kartonkikoneet muutaman kilometrin päähän Svetogorskiin. Onnistuuhan sellunkeitto sielläkin. Kaapelit ovat siellä valmiina.
KALIKAT TIEN VARTEEN
Suomalaisia kaupunki- ja muita metsänomistajia herätellään: myykäämme viimeisetkin riukummee metsästä, jotta Suomi pysyisi hyvinvointivaltioiden joukossa. Puun hinnan nouseminen koskettaa tietenkin kaikkia tuottajia, myös osaa kilpailijoistamme. Joten pelko siitä, ettei hintoja saada ylös, saattaa sittenkin jäädä lyhytaikaiseksi. Puutinin lisäksi, metsäteollisuuden ahdinkoa lisää USA, joka alentamalla dollariaan arvoa maksattaa muilla sotaretkensä kustannuksia. Mutta Aasia ja Itä, Brasilia ja vielä mitä.
TERVANTUOTANNON TAANTUMAN JÄLKEEN OULULAISIA SILIKONIPORVAREITA
Kuka muistaa Suomea tervan viennin suurvaltana? Nyt tervaa saa polttaa vain EU:n erikoisluvalla, koska muuten kirkkojemme paanukatot eivät kestä Pohjolan ankarassa ilmastossa satoja vuosia. Oulun tervaporvarit ovat aikoja sitten siirtyneet ohi sellunkeiton ja sahaamisen. Oritkarissa prässätään paperia ja teknologiakylät ovat tulvillaan propellipäiden kehittämiä softa- ja elektroniikkafirmoja. On isoja ja pieniä firmoja, on VTT ja Nokia, on tavanomaista tekniikan soveltamista ja innovatiivista huippua.
PRINTED ELECTRONICS – PAINETTUA ELEKTRONIIKKAA
Metsäteollisuuden automaatiolla on keskeinen merkitys Kajaanin teknologiapuiston toiminnassa. Mutta kaikkea tarvittavaa ei ole vielä keksitty. Bioreaktoreiden ja -prosessien kehittämisessä on propellipään kokoisia aukkoja. Printed Electronics toiminta on meillä tutkimusasteella ja viipyy laboratoriossa niin kauan, kunnes joku ottaa askeleen kehittääkseen nykyistä tarkempia painokoneita. Pitäisikö meidän yhdistää voimamme sveitsiläisten kellonvalmistajien kanssa?
RAFLATAC – BIOREAKTORIT – UUDET RAHOITUSMALLIT
Kriisi on mahdollisuus. Metsäteollisuuden muutospaineet ovat olleet kauan tiedossa. Meillä on alan huippuosaamista, mutta traditioiden paine estää luovuuden ryöpsähtämisen suurten yksiköiden sisällä. Poikkeuksiakin on. Kirjoitin tänään pienen artikkelin Raflatacista, jossa tarratuotannon kehittäminen on ollut aktiivista kymmeniä vuosia. Siirtyminen high-tech Raflatec tarroihin tapahtui 80/90-luvun taitteessa. Pitäisikö Bioreaktoreiden kehittämisen edellytykset tunnetaan, mutta pitäisikö tämän tapahtua Innovaatioverstaassa metsäteollisuuden ulkopuolella? Osaamista löytynee rutkasti KCL Oy:stä ja VTT:stä. Mutta tarvitaanko uusia Venture Capital rahoitusmalleja? Raflatacin menestyksen rakentaminen on vaatinut kymmenien vuosien sitkeän työn. Onko meillä malttia bioreaktoritoiminnan kehittämiseen? Rahaa on, tietoa on, järkeä on, saadaanko se ajoissa tuottavaan käyttöön?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti