Kovaa tekstiä suoltavaa Nicolas Sarkozy'ta ihaillaan ja vihataan. Mies jakaa mielipiteitä, kuin Väyrynen Suomessa. Sarkozyn retoriikka on kuitenkin monta piirua oikeistolaisempaa, menemättä kuitenkaan Le Penin ohi oikealta. Hän on toiminut Pariisin kyljessä olevan Nueilly-Sur-Seinen kaupunginjohtajana yhdeksäntoista vuotta. Mies astui virkaansa 28-vuotiaana.
Nicolas on unkarilaisen maahanmuuttajan ja eronnen äidin poika. Äidin tausta on Salonikissa, Kreikassa, josta hänen juutalainen isäntä muutti teini-ikäisenä Ranskaan. Sarkozy on kivunnut puolueensa hierarkiassa sinnikkäällä työllä ja kovilla tempuilla. Mies on tavoitellut maansa presidenttiyttä kaupunginjohtajaksi tulonsa jälkeen; nuoresta pitäen.
Sarkozy ei ole Marie-Ségolène Royalen tavoin käynyt Ranskan poliittisen eliitin perinteistä opinahjoa. Sen sijaan hän on valmistunut asianajajaksi ja työskennellytkin ammatissa. Hän on amerikkalaisittain oman onnensa seppä, joka on raapinut menestyksensä omin voimin, joka haluaa ravistella Ranskan hereille rivakoilla uudistuksilla; haluaa murtaa 35 tunnin työviikon.
Sarkozyn persoona herättää Ranskassa poikkeuksellisen paljon intohimoja. Miestä vihataan ja rakastetaan. Nicolas kuvaili lähiöiden rikollisia ”roskaväeksi” ja lupasi puhdistaa lähiöt painepesurilla. Sarkozyn strategiana on, että nämä vaalit voitetaan oikealta. Vastustajat varoittavat, että Sarko on vaaraksi demokratialle.
Onnistuuko mies yrityksessään pehmentää kovan miehen imagoaan? Rouva Royal hengittää niskaan, toinen kierros ratkaisee, kuka johtaa Ranskaa seuraavat kuusi vuotta.
Marie-Ségolène Royal syntyi vuonna 1953 Senegalissa, jossa hänen isänsä oli komennuksella. Rouvan kotikylä on Chamagnessa, Itä-Ranskassa. Koulunsa hän kävi Épinalissa, asui sisäoppilaitoksen asuntolassa. Myöhemmin hän jatkoi Nancyn yliopistoon, sieltä stipendin turvin arvostettuun Sciences-Po-korkeakouluun ja lopulta Ranskan virkamieseliitiä kouluttavaan Ècole nationale d’administrationiin (ENA).
Nicolas on unkarilaisen maahanmuuttajan ja eronnen äidin poika. Äidin tausta on Salonikissa, Kreikassa, josta hänen juutalainen isäntä muutti teini-ikäisenä Ranskaan. Sarkozy on kivunnut puolueensa hierarkiassa sinnikkäällä työllä ja kovilla tempuilla. Mies on tavoitellut maansa presidenttiyttä kaupunginjohtajaksi tulonsa jälkeen; nuoresta pitäen.
Sarkozy ei ole Marie-Ségolène Royalen tavoin käynyt Ranskan poliittisen eliitin perinteistä opinahjoa. Sen sijaan hän on valmistunut asianajajaksi ja työskennellytkin ammatissa. Hän on amerikkalaisittain oman onnensa seppä, joka on raapinut menestyksensä omin voimin, joka haluaa ravistella Ranskan hereille rivakoilla uudistuksilla; haluaa murtaa 35 tunnin työviikon.
Sarkozyn persoona herättää Ranskassa poikkeuksellisen paljon intohimoja. Miestä vihataan ja rakastetaan. Nicolas kuvaili lähiöiden rikollisia ”roskaväeksi” ja lupasi puhdistaa lähiöt painepesurilla. Sarkozyn strategiana on, että nämä vaalit voitetaan oikealta. Vastustajat varoittavat, että Sarko on vaaraksi demokratialle.
Onnistuuko mies yrityksessään pehmentää kovan miehen imagoaan? Rouva Royal hengittää niskaan, toinen kierros ratkaisee, kuka johtaa Ranskaa seuraavat kuusi vuotta.
Marie-Ségolène Royal syntyi vuonna 1953 Senegalissa, jossa hänen isänsä oli komennuksella. Rouvan kotikylä on Chamagnessa, Itä-Ranskassa. Koulunsa hän kävi Épinalissa, asui sisäoppilaitoksen asuntolassa. Myöhemmin hän jatkoi Nancyn yliopistoon, sieltä stipendin turvin arvostettuun Sciences-Po-korkeakouluun ja lopulta Ranskan virkamieseliitiä kouluttavaan Ècole nationale d’administrationiin (ENA).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti