Editointiohjelmat auttavat, mutta perusajatukset ja kokemukset on revittävä omasta päästä. Punaisen langan punominen on edelleen yhtä vaikeaa kuin 70-luvulla. Lopullisen muodon löytäminen on yhtä vaikeaa. Jos kaikki tietokoneiden työskentelyä ja tuottavuutta nostavat argumentit olisivat totta, kaikki työ sujuisi leikitellen.
Tuskaista puurtamista tarvitaan edelleen. Käytimme nauhureita ja C-kasetteja viestintävälineenä. Nyt podcastin tekeminen onnistuu tietokoneella tai mp3 soittimella. Hyvän tarinan kerrontaa uudet välineet eivät automatisoi. Käytimme järjestelmäkameroita prosessien dokumentointiin. Nyt voimme hyödyntää digitaalikameroita.
Hyvät kuvat ovat edelleen yhtä harvinaisia. Viestinnän edullisuus mahdollistaa entistä pienempien yritysten kansainvälistymisen, mutta ideoiden, innovaatioiden, osaamisen palvelun ja asiakaslähtöisyyden vaatimukset ovat samat.
Sanotaan, että kilpailu on nyt entistä kovempaa. Samaa hoimme 70-luvulla. Puhuimme muutoksesta, teknologian uudistumisesta ja jatkuvasta tuotekehittelyn tarpeesta.
Maailmanlaajuinen yhteistyö on teknisesti helpompaa. Monimutkaiset asiat hoituvat etätyönä. Matkustamisen tarve ei ole yhtä suuri, mutta tiukan paikan tullen Face to Face on ainut vaihtoehto.
Maailmanlaajuisen yhteistyöesteitä on poistettu. Ihmissuhdetaitojen merkitys korostuu sosiaalisen median yleistymisestä huolimatta.
Sosiaaliset mediat (Facebook ja Second Life) olisivat nollan arvoisia ilman sisältöä luovien ihmisten panosta.
Tajuammeko inhimillisen pääoman kehittämisen tärkeyttä? Alustat ovat vain apuvälineitä.
Terveisin / Helge
by Helge Keitel elokuu 13th, 2007 at 11:41 am"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti