perjantaina, lokakuuta 05, 2007

Kuka ostaisi Marimekon

Helge: Käsittelin tätä teemaa KL blogissani ja aihe herätti tuoreeltaan kiinnostavan keskustelun. Laitan aineiston tiedokseni myös tähän Trenditehtaaseen. Nämä pohdinnat ovat tietenkin fiktiivisä, mutta osoittavat, miten tärkeä institutionaalinen asema Marimekolla on suomalaisessa todellisuudessa.

KL: Marimekon toimitusjohtaja Kirsti Paakkanen sanoo, että yhtiö ei etsi aktiivisesti ostajaa, mutta ei myöskään pidä poissa laskuista suomalaisen sijoittajan yritysostoa.

Helge: Marimekko on erikoinen yhtiö. Paakkanen nosti merkin uudelleen kukoistukseen. Mutta maailmanvalloitus on edelleen alkutekijöissään.

KL: Paakkanen sanoi Reutersin haastattelussa, että hän uskoo yhtiön syyskokoelman ja vahvan tilauskirjan auttavan yhtiötä tänä vuonna viime vuoden kasvuvauhtiin pettymyksen tuoneesta alkuvuodesta huolimatta.Paakkanen kertoo haastattelussa omistavansa 20 prosenttia yhtiöstä. Hän sanoi sijoittajien lähestyneen häntä aiemminkin, mutta jos joskus tulisi kyseeseen yritysosto olisi suomalainen sijoittaja yksi hänen pääehdoistaan.

Helge: Marimekon kärkeen tarvitaan terävä ja näkyvä henkilö. Ykkösehdokkaani on Iivana Julma Helsinki Paola Suhonen, joka esitteli mallistoaan Pariisin Ritziissä ja oli siellä Eijan ja Hannun (Tallatuote Oy, Myrskylä) Paolan kanssa yhdessä desginaamat puukengätkin (Itä-Uusimaa viittaus).

Marimekko on hänen [Paakasen] mielestään niin suomalainen, että ulkomainen ostaja ei tule kyseeseen.. - Olisi eri asia, jos suomalainen sijoittaja tekisi tarjouksen.

Helge: Koskenkorva, lenkkimakkara, Suna, Sibelius, tuulipuku… näitä riittää. Nokia pääsi parikymmentä vuotta takaperin irti Suomi-kytkennöistään.

Paakkanen uskoo, että yhtiön myynnin kasvu yltää taas 6,3 prosenttiin vuositasolla, vaikka alkuvuoden kasvu jäikin 3 prosenttiin.

Helge: En ota kantaa ennusteisiin, enkä tiedä Paola Suhosen kiinnostuksesta piirun vertaa, mutta tupakkamiehet (Amer) eivät osanneet Marimekkoa aikoinaan hanskata. Luovan alan yritykset tarvitsevat valovoimaisen johtajan ja kaveriksi jonkun joka hoitelee talouspuolta ja ehkä operatiivista johtamista. Paola osaa brändätä itseään. Olen nähnyt häntä esittävän kuvan Nokian pitkävartisissa kumisaappaissa. Suhoskassa olisi ehkä poweria Marimekkojenkin täyttämiseen.

Tiedä häntä, haluaako hän ison firman pyörittäjäksi, mutta tässä on oma ehdotukseni kansallisen brändin jatkon varmistajaksi.

Mitä mieltä olette? Kuka ostaa Marimekon? Kenestä on brändin kansainvälistäjäksi? Onko muita ehdokkaita? Kuka kaveriksi talouspuolelle?

10 kommenttia

  • 1
    Janne Saarikko kommentoi:

    Oho Helge,

    Veditpä hurjan!

    Ensinnäkin, ne kengät ja saappaat ovat hurjan hienoja, mutta puukengiksi en niitä kutsuisi. Tulevat varmastikin myymään todella hyvin…

    Marimekkoon liittyvistä kommenteistasi olen samaa mieltä, en kuitenkaan Paolaa sijoittaisi Marimekkoon tylsistymään. IvanaHelsinki on jo nyt jotain sellaista, mitä ei kannata heittää roskikseen.

    Olisi mielenkiintoista nähdä, mitä Mirkku Kullberg tekisi Marimekon johdossa. Mirkku on kääntänyt Artekin aivan uuteen nousuun hyvin lyhyessä ajassa. Paitsi että Mirkku on hyvä johtaja ja energinen tekijä, hän on myös hyvä tyyppi.

    Yksi vaihtoehto on hakea ehdokasta aivan jostain muualta, toiselta alalta. SInne voisi ottaa vaikka jonkun karismaattisen markkinointityypin, jolla on visioita, näkemystä ja kykyä vielä tätä kaikkea eteenpäin…

  • 2
    Helge V. Keitel kommentoi:

    Moi Janne,

    Tallatuote on mielenkiintoinen tuottaja. Suomalaista puualaa parhaimmillaan. Yhteistyökumppaneinaan Marimekko, Paola Suhonen ja kolmaskin tunnettu suunnittelija. En nyt saa hänen nimeään päähäni. Lisään myöhemmin.

    * Hanna Sarén, jonka suunnittelemat puukengät esiintyivät mm. Sinkkuelämää tv-sarjassa
    * Hanna vei kenkiä Japaniin
    * Paola Suhonen suunnitteli puukenkiä Nansolle
    * Nämä uudet mallit myyvät ilmeisesti Iivana Helsinki nimen alla
    * Paolan sisko on vastannut Ritz operaation markkinoinnista (näkyvyys on ollut ainakin SF melkoinen)
    * Paola suunnittelee pariisilaiseen Printamps suurmyymälään Skandiaiheisen osaston Jouluksi (ainut Pohjoismaista)
    En sijoittaisi tylsistymään…kertoo myös uudistumisen tarpeesta.

    Mirkkukin sopii kuvioihin. Hän on ehkä lähempänä toimitusjohtaja-tyyppiä. Sellainenkin tarvitaan.

    Karismaattinen markkinoija ja globaalitalouden ymmärtäminen. Ei paha ja sitten verkottumalla lukuisiin suomalaisiin suunnittelijoihin.

    Toisaalta, onko suomalaisuus Marimekon rasite. Nokiaa ei enää voi kuvitella Suomeen nojautuvaksi.

    Tässä on strategisen muutoksen paikka.

    PS: Mitä Janne miettii toimaroinnista? Tiedän, että tunnet alaa.

  • 3
    Janne Saarikko kommentoi:

    (Marimekon) suomalaisuus-maine voi olla rasite, mutta myös hyödyllinen asia.

    Ennemminkin näen ongelmana suomalaisittain toimivan organisaation. Konservatiivinen, muutoksia pelkäävä, tekno- ja prosessikeskeinen (päätöksenteossa), nöyrä, jopa muita pelkäävä.

    Suomessa on myös hyviä asioita, joista meidät tunnetaan: Muumit, urheilijat, Nokia, rauhanturvaaminen, arkkitehdit, muotoilukulttuuri, mobiili-edistyneisyys.

    Jaa mitä mieltä toimaroinnista? Toimarointi on haastavaa, mutta oikeassa ympäristössä ja oikealla ohjaamisella siltä pallilta voi muuttaa maailmaa…

  • 4
    hakki47 kommentoi:

    Ihan hauska ajatusleikki. Mutta jo kärkeen, nimiä ei heru.

    Aikoinaan varsi läheltäkin Marimekon kujanjuoksua Amerilla seuranneena väittäisin silloin oppineeni yhden asian. Kyseessä on yhden valovoimaisen tähden/diivan business. Eli omistuksen ja johdon pitää olla yksissä käsissä. Ja omistaja/johtaja on yrityksen paras, ja pitkälti ainoa äänitorvi asiakkaisiin. Ei mikään helppo yhtälö.

    Mutta aikahan on voinut muuttua.

  • 5
    Helge V. Keitel kommentoi:

    hakki47 ja Janne, Ameri ei onnistunut, oli jokin vaihe ennen sitäkin (Armi Ratian jälkeen). Armi toi Marimekkoon paljon rituaaleja (Bökars), joita ehkä nyt on karsittu. Uusi Mari tarvitsee myös minun mielestä diivan ja tähden. Diiva-vetoisia yrityksiä meillä on vähän. Nokia Olli-Pekka Kallasvuo on yhtä kaukana Diivasta kuin traktori Ferrarista. Drockilassa on sitä yrittäjyyttä, mutta tarvitaan valovoimasta designeä. Marimekko on ennen kaikkea design-yritys. Sitä ei voi johtaa kuin Tampereen Pellavatehdasta (upea historia). Jannen vastauksesta mieleeni tulee yhdistelmä, teami:

    1. toimari, joka hoitaa busineksen pyörittämisen (taka-alalla)
    2. designer-diiva-luova-johtaja, joka hoitaa julkisuuden (esimerkki Nightwish)
    3. taloustyyppi, joka pitää talouden kunnossa ja varmistaa rahoituksen pitkällä tähtäyksellä

  • 6
    hakki47 kommentoi:

    Juu Helge

    Muistaakseni sinne tuli johtajaksi hyvä, osaava, ja muutamassakin liemessä keitetty talousmies. Ei onnistunut. Sitten tuli muutamakin arvostettu nuori leijona pyrkimyksellä muodostaa 1 ja 3 kohdat, se taisi onnistua vielä huonommin. Saattoi olla, että siellä jokin teki kakkosen virkaa. Sitten kai Amer kypsyi.

    Minun puolestani käy ihan hyvin “valovoimainen tähti”. Ehkä Ollila ei ollut diiva, mutta osaamisensa lisäksi kyllä hänestä hyvin “valovoimainen tähti” tuli. Pointti on se, että kyseessä on yrittäjävetoinen yritys ja kulttuuri. “Ammattijohtajaan/jiin” siirtymisessä on vaikeuskertoimena 3. Mikä ei tarkoita, että se ei voisi onnistua.

  • 7
    Helge V. Keitel kommentoi:

    Tästä keskustelusta muodostuu ns. Crowd-sourcing Management Consulting vuorovaikutteinen tarinatupa, joka saattaa yleisemmälläkin tasolla palvella henkilövalintoja sukupolvenvaihdostilanteissa. Marimekko on kulttuurinsa takia erityisen haastava. Pitäisikö verrata oopperan johtamiseen, mikä sekin on osoittautunut kimurantiksi tehtäväksi. Ollilla nosti itsensä tähtien joukkoon. Olli-Pekka Kallasvuo on pärjännyt mainiosti.

  • 8
    helanes kommentoi:

    Raaka veikkaus: veli venäläinen tulee ja ostaa.

  • 9
    Helge V. Keitel kommentoi:

    Muutamankymmenen prosentin markkinaosuus Venäjältä ja slaavilaisten kulttuurien maista ei olisi mikään huono tulos. Amerikan kaappaus saattaisi onnistua sillä konstilla. Kun ympäri käydään niin yhteen tullaan: Iivana Helsinki ja Paola Suhonen. Venäläisviittaus pätee.

    Disclaimer: Tämä tarina on heikkojen signaalien ja Sci-Fi yhdistelmää. Mashupia, sanoisi amerikkalainen.

  • 10
    hakki47 kommentoi:

    Pyttipannua, sanois suomalainen.

Lähetä kommentti