StoraEnso 1400
StoraEnson uutinen ei ole mikään yllätys. Tehdaspaikkakunnilla päivitellään ja kauhistellaan päätöksen rajuutta.
Kuuntelen Kymenlaakson paikallisuutisia. Työntekijät ja aluepäättäjät ovat tyrmistyneitä. Miksi tässä näin kävi? Moni joutuu ajattelemaan elämänsä uusiksi.
Metsäteollisuuden suuruuden ekonomian tavoittelu nousi metodiksi aikoja sitten. Nyt tätä strategiaa reivataan toiseen suuntaan. Pienet pelastusoperaatiot eivät ole auttaneet. Nyt pitää raapustaa uudenlaisia nuotteja ja maantiekarttoja. Vanha meno on tullut tiensä päähän.
Kohta puhutaan suuremmalla suulla tuotekehityksestä ja innovoinnista. Silloin tarvitaan luovia voimia metsäfirmoihin. Poliitikot ovat jo liikkeellä.
Taskulaskimen lisäksi tarvitaan oivaltavia uusia uria aukovia toimijoita. Sellutehtaita voidaan tulevaisuudessa muuttaa biojalostamoiksi. Tällä rintamalla tapahtuu maailmalla paljon. Suomi voi hankkia itselleen vahvan aseman.
Uuden aallon osaajia maassamme onneksi on, ei paljon, mutta kuitenkin. Järkeä on, mutta miten se saadaan liikkeelle, totesi Urkki aikoinaan.
Pitäisikö StoraEnson johtoa mollata menneestä menosta? Amerikasta tuli takkiin ja nyt on maksun aika. Mitä sitä häpeilemään. Aikoinaan Amerikan tehtaiden ostoja pidettiin laajasti tärkeänä teollisuuspoliittisena linjauksena.
Puutullit ja puun hinnan kallistuminen kelpaavat myös selitykseksi. Lisäisin tähän aikakauden muutoksen. Maailma muuttui, emme seuranneet heikkoja, emme vahvoja signaaleja.
Yhdeksi syyksi voimme nostaa Internetin, Web 2.0, digitalisoitumisen ja uuden median. Paperin kulutus on lähtenyt laskuun. Tuotannon painopiste on siirtynyt Kiinaan, Intiaan, Aasiaan ja Etelä-Amerikkaan.
Tehtailijat jatkoivat koneitten suurentamista, kapasiteetin kasvattamista. Tämän opin puolesta paasasivat kaikki kynnelle kykenevät asiantuntijat.
Suomi putos’ jälleen puusta ja joudumme opiskelemaan uusia strategioita metsä- ja luontovarojemme hyödyntämiseksi. Toivottavasti emme tule puusta alas pää edellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti