UPM Sellutehdas Venäjälle
UPM ilmoitti eilen aikeestaan rakentaa isohko sellutehdas, saha ja vaneritehdas Venäjälle paikallisen kumppaninen kanssa fifty-fifty periaatteella.
Pitäisikö marista, että Suomessa suljetaan tehtaita ja investoinnit suunnataan muualle? Vai, pitäisikö tutkia tarkemmin, miten paljon ulkomaalaiset sijoittajat omistavat UPM:ää, Stora Enso ja Nokiaa?
Onko suomalaista metsäteollisuutta enää olemassa? Omistussuhteet ovat muuttuneet ja toki meillä tehdään vielä sellua, paperi, kartonkia, sahatavaraa ja rakennuslevyjä suomalaisesta puusta. Neljännes puustakin tulee ulkomailta: Venäjältä.
Miksi tehtaat viedään Venäjälle? Raakapuun rahtaaminen on kallista. Parasta tulosta tehdään, jos tehtaan puut ovat sadan tai muutamansadan kilometrin säteellä. Tämä toteutuu parhaiten Etelä-Amerikassa, jossa puupellot kasvavat hakkuukuntoon parissakymmenessä vuodessa.
Miten Suomi elää metsästä tulevaisuudessa? Hiipuuko kansallinen metsäteollisuutemme? Säästämmekö metsämme liito-oravien ja valkoselkätikkojen pesäpuiksi?
Tuotannon volyymi tuskin nousee, mutta rakenne tulee muuttumaan. Uusinta uutta lienee biojalostamojen tulo 2015 mennessä. Niistä ehkä saadaan irti uutta "tervaa", joka vie suomalaista jalostusta biopohjaisen talouden suuntaan.
Tehtaiden määrä tulee vähenemään. Sisämaan tehtaat suljetaan yksi toisensa jälkeen. Rannikon suuret yksiköt porskuttavat. Viemme jalosteita entiseen tapaan Eurooppaan (joka ostaa 80 % paperistamme).
Suomalaisten metsäjättien investoinnit Venäjälle osoittavat, että usko Venäjän olojen vakiintumiseen on meilläkin vahvistunut. Tulemme kuulemaan lisää saman kaltaisia uutisia. Ruukki rakentaa jo. UPM aloittaa vuoden kuluttua. Mitä tekee Stora Enso?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti