sunnuntaina, helmikuuta 03, 2008

Anti-Oidipus – Wikipedia

Anti-Oidipus – Wikipedia: "Anti-Oidipus on ranskalaisen filosofi Gilles Deleuzen ja psykoanalyytikko Félix Guattarin vuonna 1972 julkaisema kirja, joka kyseenalaistaa sekä filosofian että psykoanalyysin ja ehdottaa tilalle ”skitsoanalyysia”. Kirja on ”Kapitalismi ja skitsofrenia” –sarjan ensimmäinen osa (toinen osa Mille plateaux ilmestyi 1980).

Helge: Päätin julkaista tämän tässä yhteydessä. Kirjaa esiteltiin tänään Hesarissa. Käsittelin juttua tuoreeltaan Jaikussa. Saas nähdä kommentoidaanko?

Anti-Oidipuksessa Deleuze ja Guattari luovat eklektisen selvityksen psykologiasta, taloustieteestä, yhteiskunnasta ja historiasta sekä näyttävät, miten ”primitiivinen”, ”despoottinen” ja ”kapitalistinen” aikakausi eroavat toisistaan ”tuotannon”, ”rekisteröimisen” ja ”kulutuksen” organisoinnin suhteen. Deleuze ja Guattari väittävät kuvaavansa, miten kapitalismi kanavoi halut aksiomaattisen, rahapohjaisen talouden kautta. Aksiomaattinen rahatalous on yksipuolinen organisaatiomuoto, joka on abstrakti, ei-paikallinen ja ei-materiaalinen.

Helge: He eivät kuitenkaan vastusta analyysiä sinäänsä. He pikemminkin haluavat vapauttaa sen oidipuksesta, kääntää "iskään" ja "äiskään" sidotut haluvirrat kohti maailmassa olevia objekteja. Kun pikku Dick leikkii junalla, juna ei välttämättä viittaa isään eikä asema äitiin - junalla on aivan oma tehtävänsä hänen leikkiensä koneistossa.

Anti-Oidipus on myös läpipoliittinen Ranskan toukokuun 1968 kapinoinnista kipinän saanut halun ja tiedostamattoman analyysi, joka pyrkii siirtymään aikakautensa freudo-marxilaisuudesta ja sen negatiivisista elementeistä 'iloiseen ja myöntävään' nietzscheläisyyteen."

Helge: Tuhotaanko assosiaatioiden monimielinen vapaus ja sidotan yksimielisesti tulkintoihin?

visualradio said:

visualradio

Hesarissa:Anti-Oidipus piirtää kuvan maailamsta toisiinsa kytkettyjen halukoneiden ketjuuntumisesta. "Oidipus-hakukone" tuottaa haluvirtaa!

Halu on kirjoittajien mielestä skitsofreenista: se sekoittaa kaikki koodit ja selitysmallit, yhdistelee asioita uudellea tavalla, siirtyy liukkaasti kohteesta toiseen ja pakenee kokoavia tulkintoja yksityiskohtien loputtomaan vilinään. Se suuntautuu aina eteenpäin, kohti tuntematonta, pois kaikesta vakiintuneesta.

  • visualradio Anti-Oidipus on ranskalaisen filosofi Gilles Deleuzen ja psykoanalyytikko Félix Guattarin vuonna 1972 julkaisema kirja, joka kyseenalaistaa sekä filosofian että psykoanalyysin ja ehdottaa tilalle ”skitsoanalyysia”. Kirja on ”Kapitalismi ja skitsofrenia” –sarjan ensimmäinen osa (toinen osa Mille plateaux ilmestyi 1980). Anti-Oidipuksessa Deleuze ja Guattari luovat eklektisen selvityksen psykologiasta, taloustieteestä, yhteiskunnasta ja historiasta sekä näyttävät, miten ”primitiivinen”, ”despoottinen” ja ”kapitalistinen” aikakausi eroavat toisistaan ”tuotannon”, ”rekisteröimisen” ja ”kulutuksen” organisoinnin suhteen. Deleuze ja Guattari väittävät kuvaavansa, miten kapitalismi kanavoi halut aksiomaattisen, rahapohjaisen talouden kautta. Aksiomaattinen rahatalous on yksipuolinen organisaatiomuoto, joka on abstrakti, ei-paikallinen ja ei-materiaalinen. Anti-Oidipus on myös läpipoliittinen Ranskan toukokuun 1968 kapinoinnista kipinän saanut halun ja tiedostamattoman analyysi, joka pyrkii siirtymään aikakautensa freudo-marxilaisuudesta ja sen negatiivisista elementeistä "iloiseen ja myöntävään" nietzscheläisyyteen.

    7 minutes ago by visualradio. Löytyykö tästä rakennemuutoksen selityskaava? Tämä piirre liittää halun sekä kapitalismiin, että vallankumoukseen. "Vallankumoukselliset, taiteijlijat ja näkijät" ovat Deleuze ja Guattarin eepoksessa virtaavan halun sankareita: he suunnistavat väsymättä kohti uusia horisontteja.

  • visualradio

    Mitä tietää Anti-Oidipuksesta Wikipedia

    5 minutes ago by visualradio.

Samoin tekee kapitalismi, kun se vapauttaa markkinoita vanhojen elämänmuotojen ja uskomusten puristuksesta.

Kapitalismi onkin kirjoittajien mielestä skitsofreenistä haluvirtaa puhtaimmillaan. Se ei kuitenkaan koskaan mene riittävän pitkälle, se ei ole tarpeeksi vallankumouksellista. Markkinoita ei koskaan vapauteta riittävästi.

Raivokkainkin kapitalismi kääntyy aina takaisin rajoittamaan virtauksiaan säädellen rahan liikkeitä erilaisin aksioomin.

Kapitalismi tulisikin kiihdyttää yli rajojensa. "Prosessista ei pidä vetäytyä, vaan on mentävä pidemmälle", kirjoittajat julistavat kaikille niille, jotka pyrkivät taistelemaan markkinataloutta vastaan rajoittamalla sitä.

  1. Mitä täysin vapaa kapitalismi olisi?
  2. Ehkä kysymys on utopiasta?
  3. Lakkaako raha kasautumasta harvojen käsiin?
  4. Ehkä voitontavoittelun sijaan astuu rajaton tuhlaus?
  5. Kunhan saadaan rahan liike riittävän liukkaaksi
Hyödyn päämääristä erkaantunut tuottaminen...Todellisuudessa emme vielä ole nähneet mitään.

Ei kommentteja: