Kiitos viestistä, olen kirjoittanut Kemijärvestä ja metsäteollisuuden kriisistä. Pelissä on isot arvot suomalaisesta näkökulmasta. Puusta puhutaan, mutta toisaalla ongelmana on myös pitkään (yli kymmenen vuotta) jatkuneen ylikapasiteetin purkamisesta.
Metsäyhtiöiden pitäisi siirtyä uuden sukupolven tuotteiden kehittämiseen, koska paperi tarvitaan entistä vähemmän sanomalehtien ja mainosten tuottamiseen. Pakkauksia ja hygieniapaperia Internet ei sentään syö.
Kemijärven massaliike on oikealla asialla liukusellun ja erityisesti biojalostamon suhteen, aihetta pitäisi asioita lähestyä professorien Dahl ja Gullichsen näkemysten pohjalta. Nämä uudet näkymät eivät pelitä Stora Enson sijoittajien silmissä ja siksi omistuksen muutos mahdollistaisi uuden ratkaisun.
Stora Enson päättäjät eivät kuitenkaan painostamatta pyörrä päätöstään. Saas nähdä, onko poliitikoilla voimaa peruutusvaihteen vääntämiseen. Ministeri Mauri Pekkarisen eilinen puhe Lauantaiseurassa ennakoi "jotain", mutta pelissä on tietenkin Häkämiehenkin kunnia.
Kiirettä herrat pitävät. Ongelmat ovat suuria. Ilmeisesti tässä osoitetaan nyt myös venäläisille, ettei metsäjäteillämme ole varaa maksaa korkeita puutulleja. Kapasiteetin alasajamisella osoitetaan, että "lypsävän lehmän" maidontuotantokyky (maksukyky) on rajallinen.
Metsäfirmojen huolet eivät lopu tähän. Tämä kapasiteetin sopeuttamisremontti jatkuu useita vuosia.
Lapin kannalta kirjoituksessani ei ole suurtakaan lohtua. Kajaanissa UPM:n omistama Kajaanin tehdasta seisotetaan myös. Odottavat parempia aikoja. Sanomalehtipaperin ylituotanto on pahimmasta päästä.
Nyt pitäisi keksiä ja innovoida uusia asioita. Asiantuntijoilla on kohtuullisen hyvä kuva "uusista suurenkin mittakaavan asioista", mutta konkreettisiin toimenpiteisiin on superministeriönkin vaikea taipua, koska metsäfirmojen lobbarit vahtivat tarkkaan jokaista uutta kuidun ja pöllin käyttäjää.
Kriisin kautta metsäteollisuus astelee kohti uutta. Jatkuvaan saneeraamiseen keskittyneiden yritysten kulttuurit soveltuvat huonosti uuden luomisen yhteisöiksi. Uusien prosessien kehittäminen pitäisi tapahtua "suurten ulkopuolella", jossain uudessa yhteisössä. Kemijärven massaliike on myös siinä oikeassa, että liimapalkkien tuotanto on pelkkä "tilanteeseen sopiva hätäratkaisu". Sillä ei luoda uutta nousua, mutta se tarjoaa väliaikaista työtä.
Radikaalit muutokset ovat vaikeita. Lappilaisten sitkeys ehkä palkitaan. Vaikean yhtälön purkamisesta ja uudelleenarvioinnista tässä on kyse.
Terveisin
Helge
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti