perjantaina, heinäkuuta 22, 2011

Surullisen kuuluisa Lievestuoreen sellutehdas

june29_2010 025

Lievestuoreen sellutehtaan viereen ilmestyi tehtaan uudelleen käynnistämisen jälkeen haiseva lipeälampi.

Lievestuorelaiset kuitenkin hyväksyivät haitat, koska tehdas lupasi työtä, toimeentuloa ja leipää sadoille.

Vierailin sellutehtaalla 1970-luvun puolivälin jälkeen, keskustelin Kajaani Oy Elektroniikan mittaustekniikan soveltamisesta.

Kauppoja ei syntynyt.  Tehtaan talous oli jo tuolloin heikolla tolalla.

Muutama vuosi tehtaan avaamisesta Lievestuoreen sellutehdas meni nurin. Jäljelle jäi vain lipeälampi. Lipeää tihkuu vieläkin maaperästä vesistöön.

1970-luvun alun Suomessa ei ollut minkäänlaista vesiensuojelua. Tehtaiden ja yhteiskuntien jätevedet ajettiin jokiin ja järviin puhdistamattomina. Mutta vähitellen alettiin tajuta, ettei näin voi jatkua. Vesistömme eivät tulisi kestämään ylettömiä saastekuormia.

Konkurssiin mennen tehtaan jätöksiä siivottiin yhteiskunnan kustannuksella. Ongelmaa ei ole vieläkään ratkaistu. Tehtaan läheisyydessä on suoalue, jonne lipeälammen vedet ovat vuotaneet. Sieltä ne virtaavat vähitellen alajuoksussa olevaan vesistöön.

1990-luvun alussa vierailin viimeksi Lievestuoreella. Lipeälammen padon murtumisen takia jätevedet olivat vuotaneet ym. suoalueelle ja siellä luonto jatkaa pitkäpiimäistä puhdistumisprosessia.  Ongelma säilynee samanlaisia kymmeniä vuosia eteenpäin.

Kirjoitan kohta Kymijoesta, jonka pohjassa on Kuusankosken tehtailta dioksiinia.  Pohjakerroksiin ei kukaan uskalla koskea. Lapsena söimme elohopeakaloja, tietoisina vaaroista, mutta tutkimustietoa uhmaten.

Lähetä kommentti