Lämpöyrittämisen ideana on siinä, että vastuu on yksissä käsissä. Kun lämpöyrittäjä hankkii itse polttoaineen, hän tietää mitä polttaa.
Biopolttoaineen polttaminen ei ole helppoa. Se kannattaa antaa koulutetun asiantuntijan käsiin.
Usein laitosten suunnitteluvaiheessa kaavaillaan suurempia laitoskokoja, mutta lähilämpöverkoston laajentumisen myötä kuvaan tulee lisää päättäjiä ja päätöksenteko pitenee.
Valmius ja ripeys esimerkiksi osuuskuntapohjaisten kokonaisratkaisujen toteuttamiseen, jossa mukana on metsänomistajia, biomassan korjuusta, haketuksesta ja kuljetuksesta vastaavia, sekä suuria lämmön käyttäjiä, saattaa kaatua siihen, ettei ole olemassa sopivaa “vetäjää” tai “puuhamiestä”.
Neuvontaorganisaatioita on olemassa, mutta hajanaisuus ja päätöksenteon kertaluonteisuus leimaa kenttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti