Sotkamon Talvivaarassa kerrostalon korkuiset kuormurit kuljettavat malmikiviä louhokselta murskaukseen, ja isoihin aumakasoihin mikrobien purtavaksi: monen muun vaiheen jälkeen valmis tuote roudataan junalla jatkojalostukseen Harjavaltaan.
Tutustuin eilen kaivoksen toimintaan lähiseudun asukkaiden kanssa. Kaivos sijaitsee Sotkamon lounaisosassa noin 20 – 25 kilometrin päässä Sotkamon keskustajaamasta.
Kainuu on saanut Kajaani Oy:n (UPM:n paperitehdas) tilalle uuden leivän isän, joka työllistää kuutisensataa henkilöä, kun mukaan luetaan alihankkijat ja palvelujen tuottajat.
Vuonna 2007 käynnistyneen hankkeen ympäristöpäästöt ovat nousseet printti- ja sähköisten medioiden otsikoihin.
Ensin sotkamolaiset valittivat prosessin aiheuttamista hajuongelmista. Pöly ja melu vaivaa lähiseutuejn asukkaita. Suurimpana huolena ovat kuitenkin pienten lähijärvien kohentuneet mangaani- ja natriumpitoisuudet.
Lähiseudun kesämökkiasukkaat ja kyläläiset eivät peitele kiukkuaan. Kiinteistöjen arvot ovat laskeneet. Epätietoisuus pöly-, melu- ja vesistöpäästöjen kehityksestä synnyttää ymmärrettävistä syistä spekulatiivista vuoropuhelua paikallislehtien sivuilla, keskustelufoorumeilla ja nettipalstoilla.
Median ja viranomaisten alkuinnostuksen jälkeen kriittiset puheenvuorot nousevat vuorostaan otsikoihin. Vanhentunut kaivoslaksi suojelee suurta toimijaa, mutta lehdet, radio, telkkari ja sosiaalinen media asettuu näkyvästi pienen ihmisen tueksi.
Maailmanluokan varannot, edullinen tuotantomenetelmä ja suotuisa (syrjäinenkö?) toimintaympäristö luovat Sotkamon Talvivaaralle erinomaiset toiminnan ja kasvun edellytykset. Kaivosalueen pinta-alue on 61 neliökilometriä.
Kaivosyhtiön ympäristöasiantuntijat myöntävät ongelmat: päästövesien puhdistamiseksi haetaan asiantuntijoiden ja rahan voimalla ratkaisuja eri puolilta maailmalta.
Suuri toimija ei saa synninpäästöä pienellä rahalla. Asiantuntijoiden mukaan päästövesien puhdistamisen investoinnit nousevat 10 – 15 miljoonaan euroon ja käyttökustannukset ovat miljoona euroa per vuosi. Vihreä vallankumous (Tekes Green Mining) ei toteudu ilman mittavaa panostusta puhtaampaan, siistimpään ja kestävämpään kaivostoimintaan.
Julkisuus ei jätä Sotkamon Talvivaaraa rauhaan, vaikka pölinä poistuu ja päästövedet puhdistuvat.
Uutta tuulta mediamyllyyn hönkii rakenteilla olevan uraanilaitoksen lupamenettely. Viranomaiset eivät enää suhtaudu tuleviin hankkeisiin sinisin silmin ja veikkohuovismaisiin sinisiin ajatuksiin nojautuen.
Kovaa ja luontoa runtelevaa teknologiaa tarvitaan, jos haluamme hyödyntää luonnonvarojamme, mutta alan yritykset joutuvat käyttämään suuria summia voitoistaan julmalta näyttävä ekologisen jalanjäljen pienentämiseksi.
Maailmantalouden taantuma heijastuu metallien hintoihin ja kysyntään. Tämä iskee juuri nyt myös harmittavasti Talviaaran pörssikurssiin. Piensijoittajat kyselevät sijoittamiensa eurojen perään. Ehkä suurilla on malttia odottaa suhdanteen kääntymistä? Piensijoittajat ovat malttamattomia ja saattavat menettää uskonsa ja toivonsa.
Talvivaara-hankkeen “isä” Pekka Perä ilmoitti viime viikolla vetäytyvänsä toimitusjohtajan tehtävästä. Kaivosyhtiön suurin omistaja keskittyy tulevaisuuden suunnitteluun ja toiminnan kehittämiseen. Uuden toimitusjohtajan tehtävänä on laittaa prosessi sijoittajia, rahoittajia, viranomaisia, asukkaita, mediaa ja ympäristöihmisiä tyydyttävään kuntoon.
Tekemistä riittää vuosiksi eteenpäin. Vesien puhdistamisen ratkaisut on saatava toimimaan viimeistään 2015 mennessä. Lähiseudun asukkaat odottavat malttamattomina paljon nopeampaa ongelmanratkaisua.
Talvivaaran kaivoksen metallien talteenottolaitokselta on matkaa lähimpään asuinrakennukseen noin 2,6 kilometriä ja lähimpään loma-asuntoon noin 4,4 kilometriä.
Kaivoksen mittakaavasta kertoo jotain, että aluen pituus on 12 kilometriä ja leveys 7,8 kilometriä. Malmia riittää louhittavaksi 50 vuodeksi. Siinä vaiheessa avolouhoksen syvyys on noin 500 metriä.
Chilen kaivosonnettomuuden uhrit poimittiin viime syksynä 700 metrin syvyydestä. Melkoinen kuoppa tarvitaan, että teollisuuden pyörät voivat jatkaa pyörimistään ja metallien käyttäjät saavat sinkkiä ja nikkeliä valmistukseensa.
Talvivaaran uraanivarat tekisivät Suomen ydinvoimalat kertaheitolla 50 prosenttisesti omavaraiseksi. Nyt ydinvoimalat rahtaavat uraaninsa maailman laidalta. Australia lienee alan suurin toimija: sillä ei ole ole ainuttakaan ydinvoimalaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti