Helge: Minun pitäisi käsitellä tätä aihetta ekorakentaminen blogissani, mutta sopiihan se tähän energiatalouteenkin.
Nikanderin blogi: "Nikanderin blogi Käymässä Pohjois-Euroopan ekokylissä 11.10.2007 klo 17:08 Kesäkuun alussa vieraili 22 hengen joukko ekokylistä ja yhteisöllisestä asumisesta kiinnostunutta katsomassa 3 ekokylää Saksassa, 6 Tanskassa ja 4 Ruotsissa.
Fantastinen matka jonka antoi paljon uusia ideoita, näkemystä ja hienoja muistoja. Onneksi matkalla oli mukana kolme alaan perehtynyttä arkkitehtia, kuten ekorakentamisen guru Suomessa, oppikirjoja kirjoittanut ja alaa TKK:lla vuosia opettanut Bruno Erat.
Hän on lukuisten ekotalojen lisäksi suunnitellut Bromarvin ekokylän kokonaisuuden, rakennusten lisäksi energia- ja jätevesiratkaisut. Asiantuntijoiden avulla saimme paljon enemmän irti kohteiden ratkaisuista kuin tavallinen kävijä.
Yhteisöllisyys on kohteissa vaihtelevasti painottunut. Saksalaisissa kohteissa hieman syvällisemmin ja se ilmeni yleensä yhteisen ruokailun jokapäiväisyytenä ja muutoinkin arjen toimien yhdessä tekemisenä.
Lähes kaikissa kylissä oli suuret yhteistilat, kylätalot. Kaikissa kylissä oli muodostettu työryhmiä, jotka itsenäisesti vastasivat jonkin elämisen rutiinin hoidosta.
Tyypillisesti ryhmiä oli muodostettu esim. viljelyn osa-alueiden hoitoon, pihojen, rakennusten, talousasioiden, ruokahuollon, eläintenpidon yms hoitamiseksi.
Jossakin kylässä ryhmiä oli yli 20, koska työt oli jaettu hyvin pieniin kokonaisuuksiin, esimerkkinä liputuksesta huolehtiminen. Useimmat asukkaat kuuluivat kyllä moneen työryhmään osaamisensa ja kiinnostuksensa mukaisesti.
Talousasioissa oli suuria eroja kylien erilaisesta syntyhistoriasta johtuen. Ääripäinä voidaan pitää tanskalaista Svanholmin kylää, joka on syntynyt historiallinen kartanon perinnemiljööseen. Perustajat ostivat suurella lainalla yli 400 ha tilan, jota nyt viljelevät ja hoitavat karjaa.
Osa väestä on työssä kylän ulkopuolella, mutta maksavat palkastaan 80% yhteiseen kassaan. Kylässä työtä tekevät saavat laskennallista palkkaa ja heille maksetaan siitä käteen 20%. Ruokailu ja asuminen sekä velkojen lyhennys hoituu tätä kautta.
Toinen ääripää oli Mjölnartorpet-ekokylä Ruotsissa, jossa asuvat olivat ostaneet tontin ja rakentaneet itsenäisesti omat talonsa. Ainoana kylänä heillä ei ollut yhteistaloa. Jokainen hoiti oman taloutensa eikä esim. 45 km matka Göteborgiin onnistunut yhteisesti, vaan autoilla ajeltiin kukin erikseen.
Asukkaat olivat tilanteesta kyllä pahoillaan, mutta julkinen liikenne oli olematonta ja työmatkat tehtiin eri suuntiin ja aikoihin joten yhteistä kuljetusta ei voinut järjestää. Silti kylässä pidettiin tavanomaista enemmän yhteyttä naapureihin, tehtiin talkoita ja tunnettiin kylä hyväksi paikaksi asua yhteishengen vuoksi.
Yhteisöllisyys on myös näissä matkan kohteissa muuttanut ajan kuluessa muotojaan. Usein oli yhteisestä ruokailusta luovuttu tai se oli harventunut. Ilmeisesti yksilöllisyyden lisääntyminen heijastuu siinäkin. Mutta sen vastapainoksi voidaan todeta että autojen yhteisomistus lisääntyy koko ajan.
Sivumennen sanoen suomessakin on YM:n toimesta selvitetty 4 eri ekologisen kylän energiatasetta ja se oli kaikissa negatiivinen juuri autoilun takia. Perusvirhe on kylien sijainti kaukana palveluista. Siinä Vihdin Linnanniitun ekokylä on positiivinen poikkeus."
Nikanderin blogi: "Nikanderin blogi Käymässä Pohjois-Euroopan ekokylissä 11.10.2007 klo 17:08 Kesäkuun alussa vieraili 22 hengen joukko ekokylistä ja yhteisöllisestä asumisesta kiinnostunutta katsomassa 3 ekokylää Saksassa, 6 Tanskassa ja 4 Ruotsissa.
Fantastinen matka jonka antoi paljon uusia ideoita, näkemystä ja hienoja muistoja. Onneksi matkalla oli mukana kolme alaan perehtynyttä arkkitehtia, kuten ekorakentamisen guru Suomessa, oppikirjoja kirjoittanut ja alaa TKK:lla vuosia opettanut Bruno Erat.
Hän on lukuisten ekotalojen lisäksi suunnitellut Bromarvin ekokylän kokonaisuuden, rakennusten lisäksi energia- ja jätevesiratkaisut. Asiantuntijoiden avulla saimme paljon enemmän irti kohteiden ratkaisuista kuin tavallinen kävijä.
Yhteisöllisyys on kohteissa vaihtelevasti painottunut. Saksalaisissa kohteissa hieman syvällisemmin ja se ilmeni yleensä yhteisen ruokailun jokapäiväisyytenä ja muutoinkin arjen toimien yhdessä tekemisenä.
Lähes kaikissa kylissä oli suuret yhteistilat, kylätalot. Kaikissa kylissä oli muodostettu työryhmiä, jotka itsenäisesti vastasivat jonkin elämisen rutiinin hoidosta.
Tyypillisesti ryhmiä oli muodostettu esim. viljelyn osa-alueiden hoitoon, pihojen, rakennusten, talousasioiden, ruokahuollon, eläintenpidon yms hoitamiseksi.
Jossakin kylässä ryhmiä oli yli 20, koska työt oli jaettu hyvin pieniin kokonaisuuksiin, esimerkkinä liputuksesta huolehtiminen. Useimmat asukkaat kuuluivat kyllä moneen työryhmään osaamisensa ja kiinnostuksensa mukaisesti.
Talousasioissa oli suuria eroja kylien erilaisesta syntyhistoriasta johtuen. Ääripäinä voidaan pitää tanskalaista Svanholmin kylää, joka on syntynyt historiallinen kartanon perinnemiljööseen. Perustajat ostivat suurella lainalla yli 400 ha tilan, jota nyt viljelevät ja hoitavat karjaa.
Osa väestä on työssä kylän ulkopuolella, mutta maksavat palkastaan 80% yhteiseen kassaan. Kylässä työtä tekevät saavat laskennallista palkkaa ja heille maksetaan siitä käteen 20%. Ruokailu ja asuminen sekä velkojen lyhennys hoituu tätä kautta.
Toinen ääripää oli Mjölnartorpet-ekokylä Ruotsissa, jossa asuvat olivat ostaneet tontin ja rakentaneet itsenäisesti omat talonsa. Ainoana kylänä heillä ei ollut yhteistaloa. Jokainen hoiti oman taloutensa eikä esim. 45 km matka Göteborgiin onnistunut yhteisesti, vaan autoilla ajeltiin kukin erikseen.
Asukkaat olivat tilanteesta kyllä pahoillaan, mutta julkinen liikenne oli olematonta ja työmatkat tehtiin eri suuntiin ja aikoihin joten yhteistä kuljetusta ei voinut järjestää. Silti kylässä pidettiin tavanomaista enemmän yhteyttä naapureihin, tehtiin talkoita ja tunnettiin kylä hyväksi paikaksi asua yhteishengen vuoksi.
Yhteisöllisyys on myös näissä matkan kohteissa muuttanut ajan kuluessa muotojaan. Usein oli yhteisestä ruokailusta luovuttu tai se oli harventunut. Ilmeisesti yksilöllisyyden lisääntyminen heijastuu siinäkin. Mutta sen vastapainoksi voidaan todeta että autojen yhteisomistus lisääntyy koko ajan.
Sivumennen sanoen suomessakin on YM:n toimesta selvitetty 4 eri ekologisen kylän energiatasetta ja se oli kaikissa negatiivinen juuri autoilun takia. Perusvirhe on kylien sijainti kaukana palveluista. Siinä Vihdin Linnanniitun ekokylä on positiivinen poikkeus."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti