Luulen, että lähes me kaikki miellämme Kiinan yhdeksi maailman pahimmaksi ympäristön saastuttajaksi. Tämä lienee osin tottakin.
Sen sijaan on harhaluulo, etteivätkö kiinalaiset ottaisi ympäristöongelmia tosissaan.
Syyt asennemuutokseen ja myös ympäristöpolitiikan muutokseen ovat selvät: tuotannollinen toiminta kärsii, jos toimintaedellytykset vaarantuvat.
Ihmiset kärsivät ympäristöperäisistä sairauksia ilman ja veden saastumisen vuoksi, ruokaturvallisuus on vaarassa, ihmiset osoittavat mieltään, raaka-aineiden saatavuus on uhattua ja niin edelleen.
Kiina joutuu reagoimaan nopeasti kasvaviin ympäristöuhkiin ja sen on oltava proaktiivinen tulevaisuuden mahdollisten uusien uhkien varalta.
Koska esimerkiksi Pekingin savusumun ilmanlaatu ylittää suositusten raja-arvot toistuvasti monikymmenkertaisesti, on tehtävä mittavia muutoksia.
Pekingissä onkin alettu vähentää hiilenkäyttöä, rajoitettu autoliikennettä ja siirretty raskasta teollisuutta muualle.
Muutos on alkanut myös muissa suurissa ja varakkaissa kaupungeissa.
Tulevaisuuskolumni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti