Sahateollisuus ja Web 2.0
Suomalaisilla sahoilla meni hetken melko mukavasti, mutta kesän jälkeen äänenpainot ovat muuttuneet.
Puujalkamme ontuu jälleen. Mekaanisessa metsäteollisuudessa käydään Yt-neuvotteluja, lomautuksia tulee, kapasiteettia alennetaan ja yksiköitä tullaan lopettamaan. Konkurrenssiltakaan ei ole vältytty.
Tukkipula, Venäjän puutullit, joissakin tapauksessa sahojen velkaantuminen, rakentamisen hiipuminen Euroopassa ja Aasiassa ovat muuttuneen tilanteen syitä. Mutta taustalla on muutakin. Ala kaipaa suoria yhteyksiä puutavaran käyttäjiin, välissä on kuitenkin monia välikäsiä.
Tuoreen uutisen mukaan, konkurssipesien sahakoneet myydään kiireen vilkkaan Venäjälle. Pitkä sahaamiseen ja puun mekaaninen jalostaminen häipyy monilta paikkakunnilta ikiajoiksi.
Mutta, miten sujuu sahureilta Web 2.0? Olisiko uudesta tekniikasta apua ahdingossa? Pitäisikö sahateollisuuden uudistaa asiakassuhteittensa hoitotapoja?
Suomalaiset sahat ovat Euroopassa usein puutavaran välittäjien, Saksassa ns "Bremenin mafian" tiukassa ohjauksessa. Suoria suhteita käyttäjiin voitaisiin kuitenkin nykyaikaisilla metodeilla parantaa.
Sosiaalinen Media, Facebook, Jaiku ja Twitter ovat tuttuja ilmiöitä ja työkaluja high-tech ja mediayrityksissä, mutta moniko sahuri käyttää näitä? Miten saisimme tiedon siirtymään?
Syntyykö meillä "Web 2.0 Digital Divide", joka erottaa perinteisen teollisuuden omaks saarekkeekseen, jossa vielä faksi paukkuu, kun uusia välineitä ei tunneta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti