Uskon Metsäteollisuuteen!
Uskontunnustukseni ideana on, että “Suomi elää metsästä”. Kemijärven massaliikkeen uskoa perinteiseen metsäteollisuuteen en täysin jaa. Ajatukset liukosellua valmistavasta biojalostamosta on oikean suuntainen, mutta se ei vielä riitä. Yllättävää on, että kemijärveläiset eivät luota liimapalkkeihin, vaikka mekaanisella metsäteollisuuden uudistajilla on paljon annettavaa. Liimapalkkien tämän hetken ylituotannosta olen yhtä mieltä kriitikkojen kanssa, mutta onhan maailma Japania suurempi.
Metsäyhtiö UPM aloitta etätunnisteiden teon Guongzhoussa Kiinassa. Kiinan etätunnistetuotanto palvelee kasvavia Aasian markkinoita. Raflatacin etätunnisteita käytetään muun muassa pääsylipuissa ja vaatetusteollisuudessa.
Raflatacilla on ennestään rfid-tuotantoa Jyväskylässä ja Yhdysvalloissa. Sen palveluksessa on 2 700 työntekijää ja liikevaihto oli viime vuonna miljardi euroa. Sanooko Rafael Harla jotain?
Toivo Rafael Valdemar Haarla, vuoteen 1906 Harberg (6. maaliskuuta 1876, Korpilahti – 1. helmikuuta 1938) oli suomalainen liikemies.
Haarlan vanhemmat olivat kauppias Elis Akates Harberg ja Eedla Aurora Arvelin. Hän kävi 3 luokkaa lyseota ja toimi aluksi kauppa-apulaisena ja Häkli, Lallukka & Kumpp. Oy:n kauppa-edustajana. Oman sekatavaraliikkeensä Haarla perusti Korpilahdelle 18-vuotiaana vuonna 1895. Vuonna 1900 Haarla muutti Tampereelle perustaen tänne tukkuliikkeen jota hän piti vuoteen 1908 saakka.
Minä uskon suomalaiseen metsäteollisuuteen, koska näitä Haarlan jälkeläisiä kotimaassamme riittää. Nyt vain tarkastelemme menestyksen portaita liian lyhyellä sihdillä ja likinäköisesti.
Vuonna 1903 Haarla perusti paperinjalostustehdas Raf. Haarla Oy:n, jossa valmistettiin lehtiöitä, kirjekuoria ja paperipusseja, myöhemmin hän perusti näiden raaka-aineen turvaamiseksi vuonna 1920 paperitehtaan Haarlan Paperitehdas Oy:n ja 1926 Lievestuoreelle selluloosatehtaan Haarlan Selluloosayhtiö Oy:n. Kaksi jälkimmäistä sulautettiin Raf. Haarlaan vuosina 1969–1973. Haarlalla oli myös vuonna 1933 perustettu spriitehdas Lievestuoreella ja 1927 perustettu paperinjalostustehdas Tallinnassa.
Altian bioetanolitehdas on sukua tälle. Olisiko toimeliaan Pekkarisen pitänyt toimia yrittäjänä? Menevätkö hänen lahjansa hukkaan ministeriössä?
Haarla oli myös Lohjan selluloosa Oy:n pääosakas ja toimi yhtiön johtokunnan puheenjohtaja 1929–1938. Haarlan tehtaat sijaitsivat Kotkassa, Tampereella ja Lievestuoreella, myöhemmin myös Virossa. Raf. Haarla sulautettiin Yhtyneisiin Paperitehtaisiin vuonna 1976.
Kemijärveläisten kannattaisi perehtyä tämän perheyrityksen historiaan. Kajaanissa on kohta syytä palata juurilleen. Summassa, Voikkaalla, Jämsänkoskella ja Jyväskylässä kannattaisi perehtyä siihen, miten sadan vuoden takaiset innovaattorit ryhtyivät rakentamaan maallemme post-TERVA kauden jälkeistä puujalkaa.
Haarla osti vuonna 1929 Laukon kartanon ja rakennutti sinne uusklassistisen päärakennuksen. Hän rakennutti 1923 edustusasunnokseen 2-kerroksisen uusklassisen Haarlan palatsin aivan Tampereen keskustaan Hatanpään valtatielle. Haarla lahjoitti myös Tampereen kaupungille Hämeensiltaa koristavat Wäinö Aaltosen tekemät veistokset.
Näitä haaveilevia “haarloja” on yhä edelleen liikkeellä eri puolilla Suomea. Perinteinen virkamiesvetoinen yrityshautomotoiminta ei näitä pysty havainnoimaan. Heikkojen signaalien sijasta etsitään vahvoja taseita ja näytteitä. Tuloksena on usein “yhtä tyhjän kanssa”.
Kansalaissodan aikana Haarla oli punaisten keskuudessa vihattu mies. Haarlaa mm. puukotettiin eräässä kaupunginvaltuuston kokouksessa vuodenvaihteessa 1917–18 ja hänen mahonkiveneensä upotettiin. Vielä 1920-luvulla joku iski Haarlan palatsin edessä olleelta koristeleijonalta käpälän irti, ja teon takana epäiltiin olevan joku hänen poliittinen vastustajansa.
Hankalia tyyppejä, arkkikapitalisteja, vastavirran kulkijoita, poliittisesti epäkorrekteja, ties mitä. Miettikää, löytyykö kotikunnastanne tällaista yrittäjää?
Haarla oli intomielinen Lapuan liikkeen tukija ja rahoittaja ja osallistui itse Mäntsälän kapinaan, mutta hänen kerrotaan myös pyytäneen vuonna 1929 Väinö Tanneria Suomen diktaattoriksi. Haarlaa lähellä oleva Lapuan liikkeen ryhmä oli myös mukana kyyditsemässä sosiaalidemokraattista eduskunnan varapuhemiestä ja Tampereen pormestaria Väinö Hakkilaa 17.-18. heinäkuuta 1930. Jääkärikapteeni Arvid Kalsta vangitsi Hakkilan tämän kesäasunnolla Teiskossa ja kuljetti hänet Lapuan kautta Kuortaneelle, jossa Hakkilaa pahoinpideltiin ja istutettiin muun muassa muurahaispesässä.
Toimeliaita miehiä, naisia, kaikessa mukana. Synnyttävätkö tämän ajan EU-projektit tällaisia yrittäjiä? Jokainen miettikööt tykönänsä.
Haarla oli Tampereen kaupunginvaltuuston jäsenenä vuosina 1916–1922 ja toimi presidentin valitsijamiehenä vuoden 1931 presidentinvaaleissa. Hän sai kauppaneuvoksen arvonimen 1924.
Haarla oli naimisissa 1895–1920 Ruusa Keskisen kanssa. Jäätyään leskeksi hän meni uusiin naimisiin sairaanhoitaja Hilja Hurstin kanssa 1921. Kirjailija Lauri Haarla oli Rafael Haarlan veli.
Metsäteollisuuden seuraava askel on bioteknologian laajamittainen käyttöön ottaminen. Kuitu on ollut pitkään keskiössä. Jatkossa huomio kiinnittyy metsäteollisuuden “jätevirtoihin”. Rahaa voidaan tehdä vaikka paskasta, mutta tarvitsemme lisää “haarloja”.
UPM Raflatacin vuosittaiseksi kapasiteetiksi tulee sata miljoonaa etätunnistetta. Markkinoiden kasvaessa tuotantoa voidaan Raflatacin mukaan moninkertaistaa tarvittaessa.
Tämä tarinan ideana on kertoa, miten pitkäjänteistä metsäteollisuuden kehittäminen on. Kvartaalitalouskäppyräinnostuksen rinnalle tarvitaan ihmisiä, jotka vievät ideoita läpi harmaan kiven. Metsäteollisuuden historiasta löytyy parikymmentä sukutarinaa, joista voisimme ottaa oppia.
Suomi elää metsästä tulevaisuudessakin, jos vain tahdomme! Tarvitaan tahtoa, osaamista, yhteistyötä ja jatkuvaa uudistumiskykyä. Nokian kehityksessä on samoja piirteitä. Mutta nyt meidän pitäisi pystyä näkemään tähän aikaan sopivat tikunkeittäjät. Kaipaan vinkkejä. Naapurisi voi olla sellainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti