Rakentajien energiatalkoot

Halvinta energiaa on kuluttamatta jätettyä energia, negawatit, ja tehokkain tapa vähentää kasvihuonekaasuja on järkevä rakentaminen. Kuntien ja valtion pitäisi näyttää energiapihin rakentamisen esimerkkiä, kirjoittaa Kaarin Taipale Sunnuntai Deabatissa, Hesarissa sunnuntaina 27. helmikuuta 2008.

1. Kasvihuonekaasujen vähentäminen
2. Kulutuksen leikkaaminen
3. Missä niiden leiikkaaminen on halvinta?
4. Rakentamisessa!

Kun kulutuksen vähentämisen mahdolisia alueita:

1. energiantuotanto
2. liikenne (maailman mitassa 20 % kuluu likenteessä)
   
3. teollisuus
4. maatalous
5. metsätalous
6. jätehuolto
7. rakentaminen ja asuminen (rakentaminen ja rakennusten käytön osuus 40%)

Lämmitys, jäähdytys ja valaistus vievät leijonanosan, mutta syöppöjä ovat myös lämmin vesi, veden pumppaus ja sähkölaitteet.

Hajoava yhdyskuntarakenne kasvattaa kaikkialla liikenteen määrää.

Energiaa kuluu myös rakennusmateriaalien tuotantoon ja logistiikkaan. Sementin, teräksen, tiilten ja lasin valmistus vaativat korkeita lämpötiloja. Puutakin on sahattava, kuivatettava ja kuljetettava.

Kuitenkin vain kymmenesosa rakennusten kuluttamasta energiasta palaa työmaavaiheessa, loput vasta valmiissa talossa. Tarjolla olevia reittejä:

• säästäminen
• tehon lisääminen
• uusiutuvan energian käytön lisääminen
• halvinta on kuluttamatta jätetty energia, negawatti

Energiatehokkuus ei välttämättä vaadi vuosien tutkimusta ja teknologian lisäämistä. Aurinko paistaa etelästä, paksumpi seinä ja katto eristävät paremmin kuin kevyet rakenteet. Teltassa tarvitaan kipinämikkoa. Nollaenergiatalossa väki voi nukkua yöt rauhassa.

Matalenergiarakentamisen tekniikka on jo olemassa.

1. maalämpöä
2. vesivoimaa
3. biomassaa
4. aurinko
5. tuuli

Pian puhutaan myös nollaenergia-kaupunginosista. Rakentamisen päätöksentekoketju on pitkä. Ratkaisevat säästöt syntyvät jo suunnitteluvaiheessa.

Uusia ratkaisuja kehittävät rakentajat väittävät, ettei nollaenergiataloille ole kysyntää ja kuluttajat vastaavat, ettei ole tarjontaa.

Energian hinta on tähän asti ollut marginaalinen kustannus, mutta tilanne muuttuu. Öljy maksaa pysyvästi yli 100 dollaria tynnyri. Kipurajasta ei enää puhuta. Se on ylitetty ja siihen on totuttu. Kauanko muutos kesti? Pari vuotta.

Julkisella sektorilla on mahdollisuus näyttää esimerkkiä.

Lopetetaan ekorakentaminen "imagoprojekteina" ja paneudutaan toden teolla negawattirakentamiseen.

Mikä on kuluttajien ja kansalaisten vastuu?

Kuka Kaarin?

Kaarin Taipale on tällä hetkellä vapaa tutkija, jonka osaamisalueita ovat globalisaatio ja paikallisuus, erityisesti kaupunkien, paikallishallinnon, kestävän kehityksen ja rakennetun ympäristön muutosprosessit. Vuonna 2004 hän avusti kuntien maailmanjärjestö ICLEItä oltuaan kolme vuotta sen puheenjohtaja. Hän oli pitkään Helsingin rakennusvalvonnan (RAKVV) virastopäällikkö ja sitä ennen apulaiskaupunginarkkitehti rakennusvirastossa (HKR). Aloitettuaan työuransa käytännön suunnittelijana hän oli neljä vuotta Arkkitehti-lehden päätoimittaja ja mm. Helsingin Sanomien kulttuuriosaston kolumnisti. Puolue: SDP.