Kirjoitin kovakantiseen muistikirjaani "saksalaiset eivät jätä Ranskan sahatavaramarkkinoita rauhaan.Osa toimijoista on vain käymässä, jotka luopuvat, kun omat markkinat elpyvät. Mutta osa jää ja he rakentavat jo nyt pysyvämpiä jakelustruktuureja".
Saksalaiset voivat ylijäämällään toimia markkinoilla huomattavan valikoidusti, koska heidän toimintansa lähtee liikkeelle vaihtoehdon tuomisesta.
F-B:lla on tehokas toimintayksikkö. Jos sillä ei pystytä kannattavaan toimintaan, niin kuka silloin voi pärjätä Ranskan sahaustoiminnassa.
Näitä mietimme Ranskassa 1996. Nyt samankaltaiset ongelmat ovat iskeneet Suomen sahateollisuuteen.
Pysyvästikö?
Eilen kuuntelin arkkitehtiproffan puheita puurakentamisesta, jota voisimme elvyttää laman aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti