tiistaina, syyskuuta 21, 2010

Minusta on tullut sanojen rakastaja

manpower

Taiteilijaelämään kuuluu mahdottomuuksien ymmärtäminen ja kuvaaminen. Sanojen rakastajaksi kehittyy uuden naispiispan mukaan ihminen, joka on kohdannut elämänsä aikana vaikenemista ja synkkää mykkyyttä.

Korkeaa teknologiaa, osaamista, sovelluksia ja suuria kokonaisuuksia on mahdoton viedä maailmalle, jos emme pääse irti vaikenevasta "tuote-ja tuotantoajattelusta".

En tarkoita niiden poistamista, mutta keihäänkärkenä oltava "osaamisen siirtäminen" ja se tapahtuu ymmärrykseni mukaan parhaiten vuorovaikutteisesti.

Teknologia sellaisenaan on vain tyhjyyttään kumisevaa konepajaa.

Nokian tulevaisuus riippuu siitä, miten hyvin yritys pystyy innostamaan tuhansia tai satojatuhansia mikroduunareita (sovellukset) yhteistyöhön ja miten tätä hujan-hajan-tuotantoa hallitaan. Aikaisemmin Nokia lähetti speksit alihankkijoilleen, jotka suunnittelivat ja koodasivat "ison veljen" kovakouraisessa ohjauksessa.

Tulevaisuudessa sen on houkuteltava pieniä(kin) pelureita (pelitkin) yhteistyöhön. Pienemmät teknologiatoimittajat joutuvat mukautumaan samaan, koska tulevaisuudessa alihankintoja ei enää tehdä merkittäviä määriä perinteisille suomalaisille vientivetureille.

Ei kommentteja: