sunnuntaina, helmikuuta 17, 2008

Kemijärvi, Kajaani, Joensuu, Uimaharju, Imatra

Tämä voi tapahtua vain Suomessa, metsäteollisuuden rikastuttamassa kylmäkiskoisessa kaupungissa. Kaupunki ei juhli, kun sellutehdas tai paperikone pysäytetään. Jotain erikoista on tarjolla metsäisten seutujen työläisille: poliitikkoja lennätetään laumoittaan etelästä pohjoiseen. Heidät roudataan paikan päälle vain heitä varten, kitinää kuuntelemaan.

Poliitikot tulevat, puhuvat puheensa, ja heidät kiidätetään mustilla autoilla paluulennolle. Jokaiselle konsultilla on taskussaan 1 000 euroa. Hyvät neuvot ovat nyt korkeassa kurssissa. "Olette vaiti tai teille ei tule liimapalkkitehdasta!" Vaiti mistä? Siitä, että neuvojina ovat ryhmä etelästä tulevia kaupunkilaisia, joiden tiedossa on, että "matkailuun kannattaa sijoittaa".

Kerron teille tässä tositarinaa. Tämä on huikean absurdia kerrontaa Suomen periferiaan tulleesta asiantuntijaryhmästä, jolla on aivan omat keinot kiivetä huipulle. Eletään Suomen itsenäisyyden viimeisiä vuosia, puolitangossa liehuvien siniristilippujen aikaa. Moraali on kaksinaismoraalia. Susan Kurosen kirjallista tuotantoa arvioidaan oikeudessa. Asiantuntijat ja yleinen mielipide on sitä mieltä, että Susanille ja kustantajalle roimat sakot ja linnaa. Henkeä ei sentään tohdita uhata.

Hetkinen, mikä maa ja mikä valuutta? Tästä on tullut kännykkäteollisuuden alihankkijoiden kirpputori, jolla on oma maa ja oma lippu. Kaikki kunnia kuuluu keskinkertaisille poliitikoille, joiden henkilökuvien rakentamiseen käytetään keskinkertaisia kirjailijoita.

Lost in translation. Muutosprosessien vakavuus hukkuu lavasteisiin. Kosovo julistautuu itsenäiseksi. Paljonko nuoren pitää liikkua hiihtolomilla? Maaliskuuhun ajoittuva pääsiäinen ja hiihtolomat merkitsevät turistikeskukse tuloksen kannalta paljon.

Tämä "elämän teatteri" ei ole saanut senttiäkään julkista tukea. Palkata maksaa yrittäjä itse. Rahoitus tienataan perhekeskeisillä ryhmätöillä. Yritystapahtumille on kysyntää ja siksi edessä on vielä realistisesti katsottuna hyviä vuosia. Meillä on vielä into päällä ja uskoisin, että hyvää tulosta tulee, kun on tullakseen.

Vaalit ovat tulossa, mutta mitä niistä? Ovathan ne absurdi näytelmä. Luotettavat miehet ja naiset ovat ministereiden kavereita. Kirjoitan näistä asioista Loviisasta, Helsingistä ja Sotkamosta. Välillä kosketan jotain, joka on aidosti uutta.

Suomi on yhtä absurdi monessa kuin Tanska ja Venäjä. Tanskalaiset tekevät tyhmyyksiä muutaman piirroksen takia. Venäjä on luku sinänsä. Suomi etsii keinoja uudenlaisen nöyristelyn toteuttamiseen.

Periferiassa elämä kulkee vanhoja latuja. Rahoja on - joillakin - enemmän tai vähemmän. Yhdellä on Venäjällä rahaa ostaa kaksi kiloa briljantteja, toisella raha ei riitä edes kahteen leipäkiloon. Tämän tarinan kirjoittaja syntyi pienessä Viirilän kylässä. Perhe oli tavallinen, kolme poikaa, isä ja äiti.

Katselin 60-luvulta lähtien mustavalkoista televisiota ja opin ajatuksen siitä, että "New Yorksissa on kahdeksan miljoonaa tarinaa". Tajusin silloin, että siellä asuivat maailman rikkaimmat ihmiset, kunnes opin tuntemaan kaupunkia paremmin.

Ravintoketju alkupäässä on kaloja ja äyriäisiä. Nyt opetan heille liiketoiminnan kehittämistä sillä metodilla, että nyt on aika palata ajassa taaksepäin ja kuvitella, miten pääsemme kymmenen vuotta eteenpäin. Opetan elämänkatsomusta. Musta on mustaa ja valkoinen on valkoista. Tänään keskustelin Jaikussa ruotsalaisten kanssa sinivalkoisen bloggaamisen harmaudesta.

Venäläisillä sielua ei ole, ei ole koskaan ollutkaan. Kohtalo ja onni eivät tule ylhäältä. Se on tehtävä itse. Samat opit pätevät suomalaisiin. Kuoppaan tässä käden käänteessä suomalainen on syntynyt lottovoittajaksi myytin: tänään emme voittaneet hyrrän hyrrää. Päävoittoa ei saanut kukaan. Viikon kuluttua lotossa on jaossa yli kaksi miljoonaa. Sitä tavoittelemme tosissaan.
Lähetä kommentti