Heinola, Nordautomation, Renholmen, Penope, HewSaw… Jyväskylässä

Suomi elää metsästä. Joskus ajateltiin, että metsätyöllä elää ja puukaupalla rikastuu. Entisinä aikoina hankintapuut myytiin sille yhtiölle, joka suostui ne ostamaan. Nyt puunostajat kilpailevat metsänmyyjien puista. Sosiaalisessa mediassa kysellään neuvoja, kenelle leimikot kannattaa myydä?

Puukauppa sähköistyy: huhtikuusta alkaen koko valtakunnassa ollut mahdollista tehdä puukauppaa sähköisesti.  Ostajia on rekisteröitynyt kuutisenkymmentä.

Kainuussa ensimmäisenä puumarkkinapaikan ottivat käyttöön Sotkamon metsänhoitoyhdistys ja Kajaanin, Paltamon ja Ristijärven alueella toimiva metsänhoitoyhdistys Kainuu. Nyt mukana ovat kaikki metsänhoitoyhdistykset Kainuun alueella. Netissä on sähköinen ilmoitustaulu (www.puumarkkinat.fi).

1. Ensiksi metsänomistajalle laaditaan puunmyyntisuunnitelma
2. Suunnitelma siirretään sähköiseen palveluun
3. Metsänomistaja voi myydä itse kohdettaan tai valtuuttaa metsänhoitoyhdistyksen hoitamaan kaupantekoa

Sähköisellä ilmoitustaululla näkyvät sijainnin lisäksi puutavaralajit, hakkuutyypit ja mottimäärät.

Kainuussa Kuhmo Oy (www.kuhmo.fi) ostaa metsänomistajilta tukkivaltaisia leimikoita. Harvestian (www.harvestia.fi)  kysyntä kohdistuu erityisesti havutukkivaltaisiin kohteisiin, mutta koivukuitukin kiinnostaa. Iivari Mononen (www.iivarimonen.fi) ostaa pylväitä ja pylväsaihioiksi soveltuvia mäntyvaltaisia leimikoita kilpailukykyisin hinnoin.

Vuodesta 1988 alkaen on Kuhmo Oy investoinut 90 miljoonalla eurolla. Investoinnit ovat kohdistuneet muun muassa pientukkien sahauslinjaan.

Lisäksi Kuhmo on investoinut sahanpurusta briketeiksi puristavaan linjaan.
Viime aikoina investoinnit ovat olleet varovaisia, johtuen sahojen yleisesti vaikeasta tilanteesta.

Yhtiön raaka-ainetarve on vuodessa 800 000 kiintokuutiota, josta mäntytukin osuus on 80 prosenttia. Parruiksi sahataan normaalisti kuitupuuksi menevää tavaraa.

Puuta Kuhmo Oy:n 35 hehtaarin tontille ajetaan Kainuusta ja Pohjois-Karjalan pohjoisosista; Nurmeksesta ja Lieksasta. Aiemmin puuta tuli Venäjältäkin, mutta Venäjän WTO-jäsenyyden jälkeen ei ole tullut yhtään kuormaa.
Kuhmo Oy sahaa pienestä puusta sahatavaraa suureen maailmaan. Egyptin-parruja käytetään kohdemaissa rakennustelineiden raaka-aineena.

Se on siitä hyvä tuote, että talvella ei tarvitse tehdä muuta kuin viedä laivaan. Kesällä parrut käsitellään sinistymistä estävällä aineella. Muuten tuoreena vietävää tavaraa.



Kuva: Helge V. Keitel, KK-Net, Jyväskylä, Finland (2013)

Jos sinulla on tukkivaltainen leimikko ympäri vuoden liikennöitävän tien varressa kangasmaalla, niin voit pyytää leimikostasi hyvän hinnan.

Pölkky Metsä ilmoittaa: “Metsänomistaja! Ota yhteyttä hankintatoimistoon tai paikallisiin puunostajiin ja tee hyvä puukauppa.”

Kajaani Wood Oy:n sahaamasta puusta tulee 90 prosenttia Kainuun yksityismetsistä. Pölkyn perheeseen kuuluva saha sijaitsee 3.9.2012 lähtien Kajaanin Tihisenniemellä. Ensimmäinen toimintavuosi on sujunut yllättävän positiivisissa merkeissä.

Pölkky Oy:lle UPM:n sahan hankkiminen tarjosi mahdollisuuden kasvuun etelään päin. Pölkyn perheeseen kuuluu neljä sahaa. Työntekijöitä joko suorassa työsuhteessa tai alihankintojen kautta on yhteensä noin 300.

1. Pölkky Oy Kuusamossa
2. Kitkawood Kuusamossa
3. Ulea Oy Taivalkoskella
4. Kajaani Wood Oy Kajaanissa

Ansaintalogiikan ytimessä on, että kalleimman raaka-aineen eli tukin osuuden mahdollisimman hyvä talteenotto. Pölkky Metsä Oy:n puunhankinta työllistä noin 300 – 400 autoilijaa ja urakoitsijaa sekä heidän työntekijöitään.

Puusta Pensaa!

Olipa kerran kansa, joka vaurastui vihreästä kullasta ja suurimpien metsäfirmojen sloganina “Elämme Puusta!”, joka nyt tuskailee metsärikkauksiensa uusiokäytöstä.

Kemin Biodieseltehdas olisi askel uuteen suuntaan. Tikkuviinasta saattaisi olla apua myös Kainuun metsänomistajille. Miten täkäläiset hankkeet etenevät?

Puutullit, Ruukki Group ja Venäjä

Keskiviikko, Huhtikuu 2, 2008 19.22 | Helge V. Keitel | Merkinnät, Raha & valta, Sijoittaminen, Helge Keitel, Trenditehdas, Metsäteollisuus, Biojalostamot, Varallisuuden hallinta, Työ & bisnes

Uumoillaan, että “puutullit voivat painaa kasvun nollaan vuonna 2009″, mutta vuodelle 2009 Erkki Liikanen lupailee edelleen 2,3 prosentin kasvua. Viidenkymmenen euron puutulli vetää kuitenkin jalat alta nykyiseltä puun käytöltä.

Monet ovat sitä mieltä, että pelkällä “harventamisella” kahtakymmentämiljoonaa kuutiota ei suomalaismetsistä löydy. Päätehakkaaminen edellyttäisi sahatavaralle vahvaa vientiä. Nyt metsäjätit sahaavat yli kysynnän, että sellu- ja paperitehtaiden puuhuolto pysyisi balanssissa.

Näistä asioista ei juurikaan puhuta, kun meillä on kohta kuukauden ollut Ile, hänen Tukainen ja 200 tekstaria. Tämä “kolmenkymmenen ja yhden yön tarina” on sentään paperitehtaittemme onneksi myynyt kohtuullisesti irtosuhdenumeroita ja hymyjä.

Ruukki Group ei ole heittänyt pyyhettä kehään. Uraalin länsipuolelta on löytynyt uusi kohde Kostroman korvikkeeksi. Venäjällä puuta riittää, kustannustaso on alhaisempi, mutta siellä uuden rakentaja törmää sekä päätöksenteon että raakapuun kuljetuksen infrastruktuuriin.

Meillä investointien toteuttaminen olisi nyt helpompaa, mutta kun ei ole “tikkuja keitettäväksi”. Venäläiset hakkaavat tällä hetkellä vain neljänneksen puun vuotuisesta kasvumäärästä.

EU-viskaalit eivät anna suomalaisten hoitaa puutulleja “kahdenvälisissä” neuvotteluissa. Olemme puun ja kuoren välissä: toisaalla on Brysselin byrokratia ja idässä Venäjän demokratia. Suomi siinä välissä liito-oravana ja valkoselkätikkana.

Ruukilla on hyvä edellytykset suursahan pystyttämiselle. Sen kapasiteetiksi ilmoitetaan 500 000 kuutiota vuodessa. Sellutehtaan spekseissä lukee 800 000 tonnia sellua vuodessa. Yhtälöön kaivataan vielä paperinjalostaja, joka valssaisi kuiduista paperia lehtien ja mainosten painamiseen. Voisimme vielä tukea hanketta siirtämällä painotaloja Venäjän puolelle.

Tarkkoja koordinaatteja ei vielä tiedetä. Ruukki Groupilla on kuitenkin osakeannilla hankitut rahat tallessa ja osakkeenomistajat hengittävät niskaan: jotain tartteis tehdä. Täyttä varmuutta ei ole siitäkään, onko “Kostroman hanke peruutettu vai keskeytetty”.

Mitä muuta maassamme tapahtuu? Suomessa näpäytettiin viime vuonna 3,2 miljardia tekstiviestiä”. Tässä valossa ulkoministerin tekstailusta (200) “tukiaisesta tehtiin härkänen”. Mediamyllerryksessä on vaikea erottaa puita metsästä. Meillä on vielä tätä perinteistäkin talouselämää. Hymyillään kun tavataan!

Kemijärvi, Kajaani, Joensuu, Uimaharju, Imatra

Tämä voi tapahtua vain Suomessa, metsäteollisuuden rikastuttamassa kylmäkiskoisessa kaupungissa. Kaupunki ei juhli, kun sellutehdas tai paperikone pysäytetään. Jotain erikoista on tarjolla metsäisten seutujen työläisille: poliitikkoja lennätetään laumoittaan etelästä pohjoiseen. Heidät roudataan paikan päälle vain heitä varten, kitinää kuuntelemaan.

Poliitikot tulevat, puhuvat puheensa, ja heidät kiidätetään mustilla autoilla paluulennolle. Jokaiselle konsultilla on taskussaan 1 000 euroa. Hyvät neuvot ovat nyt korkeassa kurssissa. "Olette vaiti tai teille ei tule liimapalkkitehdasta!" Vaiti mistä? Siitä, että neuvojina ovat ryhmä etelästä tulevia kaupunkilaisia, joiden tiedossa on, että "matkailuun kannattaa sijoittaa".

Kerron teille tässä tositarinaa. Tämä on huikean absurdia kerrontaa Suomen periferiaan tulleesta asiantuntijaryhmästä, jolla on aivan omat keinot kiivetä huipulle. Eletään Suomen itsenäisyyden viimeisiä vuosia, puolitangossa liehuvien siniristilippujen aikaa. Moraali on kaksinaismoraalia. Susan Kurosen kirjallista tuotantoa arvioidaan oikeudessa. Asiantuntijat ja yleinen mielipide on sitä mieltä, että Susanille ja kustantajalle roimat sakot ja linnaa. Henkeä ei sentään tohdita uhata.

Hetkinen, mikä maa ja mikä valuutta? Tästä on tullut kännykkäteollisuuden alihankkijoiden kirpputori, jolla on oma maa ja oma lippu. Kaikki kunnia kuuluu keskinkertaisille poliitikoille, joiden henkilökuvien rakentamiseen käytetään keskinkertaisia kirjailijoita.

Lost in translation. Muutosprosessien vakavuus hukkuu lavasteisiin. Kosovo julistautuu itsenäiseksi. Paljonko nuoren pitää liikkua hiihtolomilla? Maaliskuuhun ajoittuva pääsiäinen ja hiihtolomat merkitsevät turistikeskukse tuloksen kannalta paljon.

Tämä "elämän teatteri" ei ole saanut senttiäkään julkista tukea. Palkata maksaa yrittäjä itse. Rahoitus tienataan perhekeskeisillä ryhmätöillä. Yritystapahtumille on kysyntää ja siksi edessä on vielä realistisesti katsottuna hyviä vuosia. Meillä on vielä into päällä ja uskoisin, että hyvää tulosta tulee, kun on tullakseen.

Vaalit ovat tulossa, mutta mitä niistä? Ovathan ne absurdi näytelmä. Luotettavat miehet ja naiset ovat ministereiden kavereita. Kirjoitan näistä asioista Loviisasta, Helsingistä ja Sotkamosta. Välillä kosketan jotain, joka on aidosti uutta.

Suomi on yhtä absurdi monessa kuin Tanska ja Venäjä. Tanskalaiset tekevät tyhmyyksiä muutaman piirroksen takia. Venäjä on luku sinänsä. Suomi etsii keinoja uudenlaisen nöyristelyn toteuttamiseen.

Periferiassa elämä kulkee vanhoja latuja. Rahoja on - joillakin - enemmän tai vähemmän. Yhdellä on Venäjällä rahaa ostaa kaksi kiloa briljantteja, toisella raha ei riitä edes kahteen leipäkiloon. Tämän tarinan kirjoittaja syntyi pienessä Viirilän kylässä. Perhe oli tavallinen, kolme poikaa, isä ja äiti.

Katselin 60-luvulta lähtien mustavalkoista televisiota ja opin ajatuksen siitä, että "New Yorksissa on kahdeksan miljoonaa tarinaa". Tajusin silloin, että siellä asuivat maailman rikkaimmat ihmiset, kunnes opin tuntemaan kaupunkia paremmin.

Ravintoketju alkupäässä on kaloja ja äyriäisiä. Nyt opetan heille liiketoiminnan kehittämistä sillä metodilla, että nyt on aika palata ajassa taaksepäin ja kuvitella, miten pääsemme kymmenen vuotta eteenpäin. Opetan elämänkatsomusta. Musta on mustaa ja valkoinen on valkoista. Tänään keskustelin Jaikussa ruotsalaisten kanssa sinivalkoisen bloggaamisen harmaudesta.

Venäläisillä sielua ei ole, ei ole koskaan ollutkaan. Kohtalo ja onni eivät tule ylhäältä. Se on tehtävä itse. Samat opit pätevät suomalaisiin. Kuoppaan tässä käden käänteessä suomalainen on syntynyt lottovoittajaksi myytin: tänään emme voittaneet hyrrän hyrrää. Päävoittoa ei saanut kukaan. Viikon kuluttua lotossa on jaossa yli kaksi miljoonaa. Sitä tavoittelemme tosissaan.

Itä-Suomi uusiksi

Itäisen Suomen on varauduttava merkittäviin menetyksiin metsäteollisuuden tuotannossa.

Myös venäläisillä raakapuuketjun toimijoilla on itsellään suuri huoli puun viennin jatkuvuudesta.

Siitä menetetyt tulot eivät ole mitenkään korvattavissa.

Raaka-aineen saannin turvaaminen on kynnyskysymys.

"Hakkaa päälle Suomi-poika" -asennetta tarvitaan. Puutullikiistaan ei ole löytynyt helppoa ratkaisua.

Metsäteollisuus lobbaa ja järjestää seminaareja aiheesta. Metsäjätit palaavat vastentahtoisesti tilanteeseen, joka vallitsi ennen tuontipuun käytön merkittävää kasvua. Kaksikymmentä prosenttia puusta on paljon.

Suomalaisissa metsissä riittää hakattavaa, mutta yhtiöt pelkäävät, ettei sitä saada irti metsistä kohtuuhinnalla. Logistiset uudelleenjärjestelyt ovat merkittävät.

”Venäjän vientitullit lopettavat kaiken raakapuun tuonnin Suomeen vuonna 2011, mikäli Venäjä pitää kiinni tullien nostosta 50 euroon vuoden 2009 alusta”, korosti myös vanhempi tutkija Riitta Hänninen Metlasta.

Raakapuun vientitullit ovat 15 euroa kuutiometriltä. Jos ne nousevat vuoden 2009 alusta 50 euroon, tulee puuntuonti Venäjältä kannattamattomaksi.

Venäjän tavoitteena on saada investointeja omaan maahan ja samalla puun hintaa alennettua oman teollisuuden käyttöön.

Tullit voivat muuttaa raaka-ainevirtoja laajemminkin. Tähän saakka Venäjä ei ole saavuttanut määräävää markkina-asemaa esimerkiksi sahatavaramarkkinoilla.

”Raakapuun hakkuisiin tulee supistuksia Venäjällä. Tullien lisäksi maassa tarvittaisiin myös investointi-ilmapiirin muutoksia.”

Heikot Signaalit ja mullistavat muutokset

Koivukeskus sijaitsee muutaman kilometrin päässä Kaukopään tehtailta.

Vierailimme siellä kesällä 2005 Karjan Kehityskäytävä -hankkeen aikana.

Paikan päällä sai kuvan koivun tuonnin laajuudesta ja volyymista.

Puutulleista ei vielä silloin ollut tietoa. Muutokset Venäjä-suhteissa ovat nopeita.

Nyt puutullit ovat sekä metsäteollisuuden että poliitikkojen päivittäistä päänsärkyä.

Ratkaisua ei vielä ole näköpiirissä.

Wild Cards - heikkojen signaalien tunnistaminen

Eräitä metodologisesti ja sisällöllisesti kiehtovimpia kysymyksiä tulevaisuudentutkimuksessa ovat ns. heikot signaalit, Wild Cards.

Helge: Lappeenrannassa keskusteltiin Saimaan kanavan kohtalosta. Nykyinen vuokrasopimus umpeutuu ja uudesta ei ole tietoa. Tämä saattoi ennakoida muutosta venäläisten asenteissa. Suomalaisen metsäteollisuuden pitkän aikavälin kehittämisessä rannikolla olevat yksiköt ovat etusijalla.

Niillä tarkoitetaan ilmiöitä, jotka ovat "oraalla" ja joilla ei yleensä ole historiaa, trendiä tai muuta selvästi tunnistettavaa menneisyyttä, mutta jotka voivat tulevaisuudessa muodostua aivan keskeisiksi ilmiöiksi ja vaikuttajiksi.

Helge: Vuonna 2005 kuviteltiin, että metsäteollisuus säilyy Suomessa ja voi hyvin jatkossakin. Silloin raaka-aineiden saatavuus nähtiin keskeiseksi ankkuriksi. Viime aikoina puheet ovat muuttuneet. Sellua voidaan tuoda Uruguaysta tai Brasiliasta. Paperin ja kartongin tekeminen ei ole samalla tavalla läheisesti kytkettynä raaka-aineeseen. Nyt puhutaan siitä, että tehtaiden tulee olla lähellä asiakkaita tai logistisesti oikeissa paikoissa.

Heikot signaalit ovat erityisen kiehtovia, koska uskotaan, että niiden havainnoija on muita paremmassa asemassa varautumaan uusiin ilmiöihin ja toimimaan niiden mukaan. Yritysjohtajan silmissä siintää menestyvä liiketoiminta ja poliitikon aivoituksissa lisä-äänet, kun hän tuntee löytäneensä olennaisen heikon signaalin ennen muita. Heikot signaalit ovat metodologisesti hyvin ongelmallisia, oikeastaan jo määritelmänsä mukaan.

Helge: 2007 - 2005 on vain kaksi vuotta. Näiden kahden vuoden aikana monet asiat ovat muuttuneet perusteellisesti. Perlos, Efore, Voikkaa, Summa, Kemijärvi jne. Miltä maailma näyttää vuonna 2009?

Niiden kehitystä on vaikeaa mallintaa. Niiltä puuttuu historia, aikasarja, johon mallin voisi perustaa. Ne ovatkin luonteeltaan ainutkertaisia, ei-toistuvia. Tällöin ei ole mahdollista kerryttää kokemusperäistä tietoa heikkojen signaalien ilmaantumisesta ja käyttää tätä tietoa tulevaisuuden ennakoimiseen. Jos tämä olisi mahdollista, kyse ei olisikaan enää heikosta signaalista, vaan jostain aivan muusta.

Helge: Uusi ilmiö putkahtaa pintaan ikään kuin tyhjästä ja silti sille löytyy historiallinen selitys. Suuret strategiset käänteet eivät tapahdu hetkessä. Niitä valmistellaan kulisseissa vuosien ajan, mutta emme pääse näkemään inkubaatiovaihetta.

Jim Dator on "ilmaantuvien ilmiöiden analyysin" (Emerging Issues Analysis) yhteydessä luonnehtinut näitä ilmiöitä sellaisiksi, joiden tapahtumatodennäköisyys on alhainen, mutta seurausvaikutukset yhteiskunnassa ovat dramaattisia.

Helge: Keskustelu puutulleista ja niiden vaikutuksista putkahti julkisuuteen vuonna 2006.

Heikot signaalit voidaan Datorin mielestä tunnistaa myös siitä, että ne näyttävät naurettavilta. Esimerkkejä mahdollisista heikoista signaaleista ovat mm.: "Robottien oikeudet", "Globaali multimediamonopoli yhdellä yrityksellä", "Geeniteknologian ansiosta yhdyntä lisääntymisen tarkoituksessa tarpeetonta", "Maailmanhallitus poistaa valtioilta XYZ suvereniteetin, koska ne eivät kykene kunnioittamaan globaalissa perustuslaissa määriteltyjä ihmisoikeuksia" tai "Suur-Helsinki julistautuu itsenäiseksi rapautuvasta muusta Suomesta."

Helge: Ajankohtaisella eläinaktivistien toiminnalla saattaa olla kauaskantoiset vaikutukset.

Heikon signaalin tuntee siis siitä, että se on kummajainen, outo ilmiö. Keskiverto talousviisaus hylkii sitä, koska heikko signaali tulee yleensä vallitsevien järjestelmien ja viisauksien ulkopuolelta.

Helge: Blogit muodostavat lammikon, josta on helppo etsiä, kalastaa, onkia heikkoja signaaleja. Toinen asia on, osaammeko tulkita tarjolla olevia täkyjä.

Miltei kaikki merkittävät teknologiset, taloudelliset ja yhteiskunnalliset uudistukset ovat kuitenkin alun perin olleet kummajaisia ja kehittyneet yhteiskunnan periferioissa. Niinpä, jos jotain uutta asiaa vähätellään, yrityksen on syytä kiinnostua siitä erityisesti. Tästä ei tietenkään seuraa, että kaikki kummajaiset olisivat "kovia juttuja" tulevaisuudessa. Useimmat eivät ole.

Helge: Innovaatiot kehittyvät periferioissa.

Esimerkiksi asiantuntijoille kertyvä oman alansa asiantuntemus ei automaattisesti johda heikkojen signaalien tunnistamiseen. Tämän vuoksi delfitekniikan ja muiden asiantuntijamenetelmien käyttö heikkojen signaalien tunnistamisessa on siksi ongelmallista. Asiantuntijat ovat kylläkin muita paremmin selvillä esimerkiksi siitä, millaisia kokeita laboratorioissa parhaillaan tehdään.

Helge: Laboratorioissa ei välttämättä nähdä innovaatioiden leviämistä ja sosiaalisia vaikutuksia.

Tai siitä, mitä tavoitellaan asiantuntijajärjestelmien ja verkkojen kehittämisessä, missä vaiheessa nyt ollaan ja millaisia sovellutuksia ja milloin voidaan ottaa käyttöön. Heidän näkökulmansa on kuitenkin tyypillisesti kapea, eikä sisällä välttämättä tietoa siitä, mitä naapurilaboratoriossa tapahtuu, varsinkin jos on kyse aivan uudesta teknologiasta.

Helge: Sivulle ei vilkuilla, kun kiireet oman keksinnön parissa vievät kaiken ajan.

Kuten delfitekniikkaa käsittelevässä luvussa kuvataan tarkemmin, potkuriteknologian asiantuntijat olivat huonoja ennakoimaan lentokoneiden tulevia huippunopeuksia siinä vaiheessa, kun uusi teknologia, suihkuturbiinit, oli vasta oraalla heikkona signaalina ja muiden kuin potkuriteknologian asiantuntijoiden pätevyysalueella.

Helge: Mullistavan muutoksen kyseenalaistavat vanhan toimintatavan.

Puutulleista Venäjällä | Digielämää Etsimässä

Digielämää Etsimässä: "Vanhanen ja Väyrynen Puutulleista Moskovassa Tiistai, Marraskuu 27, 2007 13.11 | Helge V. Keitel | Merkinnät, Uutiset, Helge Keitel, Bioenergia, Metsäteollisuus

Vanhanen ja Väyrynen Puutulleista Moskovassa

Vanhanen ja Väyrynen puhuivat tänään puutulleista venäläisten kollegoittensa kanssa. Tavoitteena oli havukuitupuun tullin jäädyttäminen nykyiselle tasolle ja koivusta teollisuutemme ei haluaisi maksaa ylimäärää ollenkaan.

Stora Enso viestittää, että puutullikiistan ratkaisemisella on kiire. Jos tulos ei ole toivottava, voimme varautua uusien tehtaiden ja tuotantolinjojen sulkemiseen.

Venäläiset pitävät kiinni kannastaan: WTO:n jäsenyys ja suomalaisten investointeja Venäjän metsäteollisuuden kehittämiseksi.

Venäjän pääministeri toteaa, että neuvottelut jatkuvat Vanhanen + Väyrinen tapaamisen jälkeen EU:n kanssa. WTO tai Njet!

Suomi elää puusta tulevaisuudessakin, mutta lyhyellä tähtäyksellä olemme riippuvaisia myös venäläisestä puusta. Metsiemme hakkuut kestäisivät 100 miljoonaa kuutiota vuodessa, mutta saamme ulos vain 60 %.

Rahallahan puu toki liikkuisi, mutta jakovaraa ei metsäjäteillä ole. Suomalaisellekin puulle pitäisi neuvotella matalampi “first mile” tullimaksu. Nythän kauppoja ei synny, koska metsänomistajat odottavat parempia aikoja.

Jos huonosti käy voivat hyvät ajat olla h-vetin kaukana. Citycorp laittaa 45 000 pankkiduunaria pellolle. Luottolaman uhreja on myös muualla. Puntit tutisevat varmaan suomalaisissakin pankeissa. Asuntorakentamisen volyymia on reivattu alaspäin.

Sahoille on tulossa pitkiä joululomia. Kauppa sen on joka kannattaa. Joulumyynnistä ennustetaan superluokan kulutusjuhlaa, mikäli metsäherrat eivät keksi uusia joukkoirtisanomisia. Olosuhteet ovat pitkästä aikaa harmaansävyiset. Inga Lunda? kysyy ruotsalainen. Loviisassa sitä on: Lunta maassa ja odotamme valkoista joulua.

Puutulleja Poistavia Poliitikkoja

EU haluaa, että Suomi puhuu suoraan Venäjän kanssa puutullien poistamisesta, vähentämisestä tai jäädyttämisestä. Puutullit kytkeytyvät Venäjän pyrkimykseen päästä maailman WTO:n jäseneksi. Järjestön säännöt koskevat vain tuontitulleja, joten Väyrysen mukaan neuvottelujen aika on nyt.

"Kun Venäjä on jäsen, neuvotteluasemamme huononee", Väyrynen sanoi 22. marraskuuta 2007.

Puukaupasta on neuvoteltu aikaisemminkin. Kolmekymmentä vuotta takaperin Neuvostoliitto tyrkytti Suomelle puuta, mutta silloin Suomi jarrutti naapurimaan intoa. Suomalaiset halusivat silloin suojella suomalaisten metsänomistajien kantorahahintoja.

Ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrynen on jutustellut aiheesta kollegansa Elvira Nabulinin kanssa Helsingissä ja marraskuun 2007 viimeisellä viikolla keskustelut jatkuvat Moskovassa. Suomen ja Venäjän taloussuhteita hiertävään raakapuun vientitullikiistaan etsitään kuumeisesti ratkaisua. Asialla on kiire, koska vuosi 2009 lähestyy vinhaa vauhtia.

Väyrysen tavoitteena on: "Koivukuitupuulta tullit pois ja havupuulle tulleista vapaa kiintiö."

Paavo Väyrynen kertoi näkemyksistään Sahateollisuusmiesten yhdistyksen syyskokouksessa.

Venäjä ryhtyi viime kesänä perimään puulta vientitullia kymmenen euroa kuutiolta. Vuonna 2009 tariffi nousee 50 euroon. Koivukuidulta ruvetaan perimään tullia vasta 2011. Kuljetuksissa kuitupuuta on kuitenkin vaikea erottaa järeästä vanerikoivusta, josta maksetaan tullia.

Vaatimus koivun lajittelemisesta kuituun ja tukkiin on ministeri Peter Mendelsonin mukaan kiperä kysymys.

"Olemme yrittäneet selittää heille, että he luopuisivat lajittelusta, kun se kerran on niin vaikeaa. Silloin kaikki koivu olisi tullista vapaa."

"Mutta he haluavat kohdella koivutukkia eri tavalla kuin kuitua. Tukki on heille arvokkaampaa, koska heillä on vaneriteollisuutta."

Suomalaisten metsäyhtiöiden mukaan koivukuidun tullikohtelu vaihtelee. Toiset tulliasemat määräävät koivulle maksun, toiset päästävät puun vapaasti Suomeen.

Havupuun tulleista Venäjä tuskin luopuu kokonaan. "Yksi mahdollisuus, joka on ollut ja tulee olemaan esillä, on asettaa havulle tullivapaat kiintiöt. Tätä venäläiset omalla puolellaan miettivät", Väyrynen sanoo.

Yhdessä rekassa on vajaa 50 kuutiota. Rekkakuormasta pitäisi täten maksaa noin 50 x 10 = 500 euroa. Kun tulli nousee 50 euroon kuutiolta, ollaan melko hurjissa lukemissa. Tullia maksetaan jo reilut 2 000 euroa.

EU:n kauppakomissaari Peter Mandelson on suositellut suomalaisille kahdenvälisiä neuvotteluja.

"Minulla on se käsitys, että koivukuidun osalta voidaan saada aikaan ratkaisu. Kuinka nopeasti ja millainen, sitä on ennenaikaista sanoa."

"Mutta se nyt näyttää olevan selvää, että Venäjällä on suuri halu kohdella koivutukkia eri tavalla ja periä siitä vientitullia."

Väyrysen mukaan Suomi haluaa pikaisesti pysyvän ratkaisun. "Mahdollista on, että Venäjä muuttaa yksipuolisesti päätöstään sellaiseksi, joka paremmin tyydyttää suomalaisten ja muiden puuntuojien etuja."

Työnantaja murskaa nyt eliittiduunarit / työelämä / Taloussanomat

Alla oleva Taloussanomien artikkeli myötäilee Amerikassa syntynyttä trendiä. Kallispalkkaista kokemusta ja osaamista siivotaan palkkahaitarin yläpäästä. Vanhat konkarit saavat väistyä ja uutta väkeä koulutetaan tilalle. Palkkaliuskaan tulevat paljon pienemmät lukemat. Suomen metsäteollisuudessa uutta väkeä ei vielä tarvita, koska vähentämisen tarvetta on runsaasti.

Tästä voimme päätellä, että uusia lakkautuksia on tulossa. Mitkä ovat seuraavat tehtaat? Listaan tässä lyhyellä aikajänteellä lakkautettuja ja liipaisimella olevia:

1. Voikkaan paperitehdas
   
2. Yksi paperikone Kuusankoskella
3. Yksi paperikone Anjalankoskella
4. Summan tehdas Haminassa
5. Kemijärven sellutehdas
6. Miten käy Sunilan? (sellun käyttö vähenee 20 000 tpa)
   
7. Kajaanin paperitehdas? (sanomalehtipaperin kysyntä)
   
8. Keski-Suomessa
9. Tuleeko vielä rajumpia järjestelyjä?
   

Työnantaja murskaa nyt eliittiduunarit / työelämä / Taloussanomat: "Nyt työnantaja iskee työntekijöiden eliittiväkeen paperityöntekijöihin. Stora Enso kertoi torstaina sulkevansa tuotantoa ja laittavansa pihalle Suomessa 1 100 henkeä.

M-real ilmoitti puolestaan helmikuussa, että yhtiö aloittaa tulosparannusohjelman. Suomessa työt loppuvat noin 600 hengeltä.

UPM puolestaan kertoi viime vuoden maaliskuussa lopettavansa Suomessa 3 000 työpaikkaa. Yhtiö sanoi irti 672 työntekijää, ja 1 885 henkeä sai lähteä eläkkelle tai työttömyyseläkeputkeen.

Näköpiirissä on lisää ongelmia: Suomen Pankin Euro & Talous -lehti ennakoi, että metsäteollisuus vähenee kymmenen prosenttia Suomessa, jos Venäjä jatkaa raakapuun vientitullien korotuksia.

Stora Enson toimitusjohtaja Jouko Karvinen sanoi torstaina, että lisää leikkauksia on luvassa, jos Venäjältä tulevan puun tullimaksut jatkavat nousuaan. Nimenomaan Stora on riippuuvainen itäpuusta.

Paperialan työntekijät ovat olleet vahva ammattiryhmä, joka on pystynyt neuvottelemaan itselleen hyvät edut.

Paperiteollisuus on pääomavaltainen ala, ja työnantajat eivät ole mielellään seisottaneet koneita lakkojen takia.

Siksi työntekijöillä on ollut vahva neuvotteluasema, ja he ovat olleet eliittityöntekijöitä. Saneeraukset heikentävät neuvotteluasemaa.

Toki alan saneerauksissa on kyse muistakin kuin työntekijöistä. Stora Enso esimerkiksi vähentää myös toimihenkilöitä."

Ikean Ingvar Kamprad Venäjän kaveriksi

Kirjoitin kesäkuussa Kauppalehteen postin Ikean Ingvar Kampradin puutulleja koskevasta kommentista.

Ikean Ingvar Kamprad Venäjän kaveriksi

Perjantai, Kesäkuu 1, 2007 17.44 | Helge V. Keitel | Merkinnät, Liikenne, Sijoittaminen, Työelämä, Uutiset, Politiikka, Helge Keitel, Web 2.0, Bioenergia, Metsäteollisuus, Biojalostamot

Kauppalehden uutinen 15:57 kertoo, että maailman melkein rikkain mies on aivan eri linjoilla kuin suomalaiset poliitikot ja tehtailijat puutullien suhteen. Kaveria ei jätetä, näin toimii EU. Ruotsalaiset ovat tietenkin metsäteollisuudessa kovia kilpailijoita.

Ingvar Kamprad kehui Venjän puutulleja ”Ruotsin radion Moskovan-kirjeenvaihtajan Maria Persson Löfgrenin tekemässä haastattelussa”. Kampradilla on varaa puhua mitä vaan, koska hänen (Ikean) kannalta puutullit ovat kuitenkin volyymimielssä “små potatis”. Suomalaisten hakkaa-päälle intoa tämä varmaan lisää, ettei Ruotsi meitä voita.

Miehellä (Kamprad) on tietenkin oma lehmä ojassa ja myymälöitä Moskovan kehätien varressa. Ikean Venäjän markkinat ovat vasta avautumassa ja tilaa uusien myymälöiden perustamiseen lötyy.

Tämä saa sahurit ja puusepät liikkeelle. Kamprad korostaa puheenvuorossaan asioita, jotka viittaavat sahatavaran lisääntyvään tarpeeseen ja kysyntään. Mutta 70 – 80 % sahatavarasta käytetään rakentamiseen, joten Kampradin toimilla Venäjän havupuista käytetään vain häviävän pieni osa. Isoja käyttäjiä ovat sellu- ja paperiteollsuus.

Logistisesti Kampradin puheet osuvat yksiin StoraEnson metsäpomojen ajatusten kanssa. Sahat kuorivat metsästä vain kerman ja suurin volyymivirta kulkisi mieluiten edelleen sellutehtaiden ja paperihiomoidean kautta. Muuten venäläisin metsiin joudutaan soveltamaan uudenlaista hakkuu-strategiaa. Cut-to-length edellyttää tietenkin sitä, että pienet dimensiot viedään P&P yksiköille.

Saimme uuden kaverin Lännestä. Mitenköhän tähän Suomessa reagoidaan? Ingvar Kamprad on itsenäinen yrittäjä, jonka puheilla on vaikutusvaltaa. EU:n yhtenäisyydestä on puhuttu näissä mittelöissä ja Kamprad tuli sopivasti lännestä suomalaisten avuksi. Ainakin tämä johtaa keskustelun monipuolistumiseen.

Tällaisia mietteitä visualradiosta ja Saimaan kanavalta. Sopimus päättyy 2013. Kaavaillut puutullit ovat silloin maksimissaan ja viimeistään 2009 tiedämme, miten suomalainen metsäteollisuus organisoituu. Kohta kuulemme myös, miten muut metsäteollisuuden mahtimaat reagoivat. Mitä tekee Saksa? Kanada? USA? Japani? Kiina? Etelä-Korea? tai Ruotsi?

Puutullit voivat pakottaa VR:n sopeutustoimiin

Venäjän kaavailemat puutullit voivat toteutuessaan johtaa tiukkoihin sopeutustoimiin VR-Yhtymässä, kirjoittaa Kauppalehti.

Saimaan kanava

Saimaan kanava on myös liipasimella.

Kaakkois-Suomi

Jotain pitäis’ keksiä!

METSÄTEOLLISUUDESTA

Global Newsprint: More Production Cuts Needed - Analysts

Dow Jones Newswires 5/30/2007 8:27:00 PM

KANSAS CITY (Dow Jones)–The latest Pulp and Paper Products Council inventory and shipments report shows product demand falling faster than most market analysts had expected for the year and tells the market that more production needs to be removed, market analysts said.

Anne Brunila Puutulleista Toukokuussa 2007

Metsäteollisuus r.y.:n toimitusjohtajan Anne Brunilan mielestä Puutullit eivät houkuttele investoimaan Venäjällä.

Hänen mielestä suomalaiset eivät innostu venäläisten investointimaanittelusta.

Yritykset kasvattavat toimintaansa siellä, missä toimintaympäristö on hyvä, markkinat ja kysyntä kasvavat. Puutullit eivät Brunilan mielestä vaikuta kumpaankaan myönteisesti.

Yksikään toinen maa ei houkuttele ulkomaisia investointeja nostamalla maalle tärkeän vientiraaka-aineen tulleja, Brunila toteaa Kauppalehdessä.

Metsäteollisuuden investoinnit menevät Kiinaan, Aasiaan, Latinalaiseen Amerikkaan. Kaikissa näissä maissa käytetään aivan toisenlaisia investointikannustimia kuin vientitulleja.

Venäläiset ovat ilmoittaneet halustaan joustamaan vientitulliasiassa, jos suomalaiset suuntaavat metsäteollisuuden investointeja Venäjälle.

Konkreettisia päätöksiä lievennyksistä saadaan vielä odottaa. Teollisuus joutuu lähtemään siitä vaihtoehdosta, että puutullit nousevat Venäjän ilmoitusten mukaisesti.

StoraEnson viime viikolla tekemä päätös poistaa maastamme ylimääräistä kapasiteettia. Vanhat yksiköt eivät enää ole kannattavia. SE ilmoitti kohonneet raaka-ainekustannukset yhdeksi lopettamisen syyksi.

Pyöreän puun vientitulli nousee vuoden 2009 alkuun mennessä asteittain 50 euroon kuutiolta, joka käytännössä pysäyttää raakapuun tulon Venäjältä Suomeen.

Suomessa neljäsosa (25 %) teollisuuden käyttämästä puusta tulee venäjältä. Koivukuidussa osuus on peräti 40 %. Venäjällä arvioidaan olevan halua liikkua etenkin koivukuitupuun ja haavan kohdalla. Tällä on suuri merkitys Kaukopään toiminnan kannalta.

Tullin korotusten seuraukset suomalaiselle teollisuudelle ovat vakavat. On laskettu, että tämä voi viedä maastamme 16 000 - 20 000 työpaikkaa. Paljon riippuu siitä, saadaanko Suomen metsistä irti 10 - 15 miljoonaa kuutiota nykyistä enemmän.

Tähän pystytään nipulla erilaisia toimia, joita on listattu nykyisen hallituksen ohjelmaan.

Yritykset tekevät myös omia sopeutumistoimiaan. Muun muassa koivukuitua käyttäviä sellulinjoja on käännytetty havupuulle. Eukalyptusta ja siitä tehtyä sellua tuodaan jo Latinalaisesta Amerikasta Suomeen.

Paljon puuta käyttävässä Kymenlaaksossa tuontipuun osuus on puolet puun kulutuksesta. Pohjois-Karjalassa osuus on vielä tätäkin korkeampi.