Kaukopään Sellu- ja Kartonkitehdas

Ekologisesti kestävän kehityksen vaatimus oli heikko signaali 1980-luvun alkupuolella.

Ympäristökysymyksistä oli puhuttu jo aikaisemminkin - Meadowsin ym. raportti Kasvun Rajat ilmestyi 1970-luvun alussa, Rachel Carsonin kirja Silent Spring 1960-luvun alussa ja Robert Jungkin teos Tomorrow is already here 1950-luvun alussa.

Kuitenkin vasta 1980-luvulla tultiin vaiheeseen, jossa yritysten olisi pitänyt nähdä, että ympäristökysymykset on otettava vakavasti.

Mika Mannermaa
kauppat.tri, tulevaisuudentutkimuksen dosentti
Futures Studies Mannermaa Oy:n toimitusjohtaja toteaa:

- Tämä ei ole vain jälkiviisautta. Kuuluin itse siihen joukkoon, joka 1980-luvulla lukuisissa esitelmissä ja kirjoituksissa yritti esittää, että ekologisesti kestävän kehityksen vaatimus on luonnonlakien takaama pakko. Siihen on vain sopeuduttava, nopeat tekevät kestävästä kehityksestä bisnestä ja hitaammat pakotetaan siihen jossain vaiheessa kuitenkin.

Se vähättely ja vitsailu, jota mm. metsäteollisuuden vuorineuvokset harrastivat pitkään, on vielä tuoreessa muistissa.

Vasta kun Keski-Euroopasta alkoi tulla signaaleja, että sikäläinen kuluttaja ei huoli tuotteita, jotka on painettu kestävän kehityksen vastaisesti tuotetulle paperille, alkoi viesti mennä perille.

Tämä on opettavainen tarina siitä, miten tärkeä yksi heikko signaali voi olla.

Kuinkahan monta sataa miljoonaa suomalainen metsäteollisuus menetti ylimielisyytensä ja hidastelunsa takia?

Helge: Metsäteollisuus törmää uusiin haasteisiin. Perinteisten perustuotteiden valmistamisen kannattavuus heikkenee. Metsäklusterimme joutuu miettimään tuotetarjontaansa uudelta pohjalta. Vanhan rakenteen purkaminen on jo käynnistynyt, muutta uudesta ei vielä ole tarkkaa tietoa. Biodiesel, biojalostamot, uudet bioaktiiviset paperilaadut, sähköinen paperi jne. näkyvät jo julkisuudessa, mutta näistä mikään ei ole vielä osoittanut kantavuuttaan. Työ jatkuu, signaalien metsästäminen on vasta aluillaan.