Paperittoman konttorin uhasta on puhuttu tietokoneiden yleistymisestä alkaen. Alussa paperin käyttö lisääntyi, printtejä ja kopioita tuotettiin entistä enemmän.
Mm. Buckminster Fuller rakensi 1960-luvulla verkostomaisia maailmankylämallejaan, aivan konkreettisten rakennelmien muotoon.
Internetin vaikutus printtimediaan näkyi ensin USA:ssa. Sikäläinen metsäteollisuus ymmärsi yskän ja lakkasi investoimasta auringonlaskun alaan. Suomalaiset metsäjätit tulkitsivat heikkoja signaaleja toisenlaisesta näkökulmasta. Heille valkeni, että yhtiöiden koolla ja globaalisella peitolla varmistettaisiin kilpailuetuja. Stora Enso osti kapasiteettia USA:sta ja UPM:kin havitteli omaa Championia.
Mutta ei hän sen enempää kuin kukaan muukaan kyennyt ennustamaan, että suurin piirtein vuodesta 1995 lähtien verkostomainen maailmankylä alkaisi todella toteutua, vauhdilla ja Internetin muodossa.
Meille Wirby The Global Village avautui filminä vuonna 1998, mutta tietotekniikan ja verkottumisen mahdollisuudet olivat selviä 80-luvulta alkaen. Internet sopi mainiosti meidän tarpeisiin.
Mitä muuta yllättävää Internetin kehittely tuo tullessaan jää nähtäväksi. Jos olisimme hyviä tunnistamaan heikkoja signaaleja, kykenisimme näkemään niistä ainakin osan jo nyt. Jokin vuosi sitten verkkokaupan räjähdysmäinen kasvupotentiaali oli heikko signaali. Sitä se ei ole enää, koska kaikki tietävät jo, että nettibisnes tulee mullistamaan kaupankäynnin monella alalla.
Virtuaaliset organisaatiot hakevat vielä muotoaan...
Tästä opitaan kuitenkin yksi heikon signaalin ominaisuus: se elää vain hetken. Heikon signaalin voima yrityksen näkökulmasta piilee siinä, että juuri me havaitsemme sen ensimmäisinä, ymmärrämme sen merkityksen - ja toimimme sen mukaan jo silloin, kun muut vielä hylkivät sitä.
Mahdollisuuksien ikkunat eivät ole sepposen selällään kovin pitkään. Ideoiden tuuletusta ei kestä ikuisesti. Nyt muodissa olevat Facebook, Sosiaalinen Media ja Web 2.0 saattavat olla historiaa muutaman vuoden kuluttua. Mistä silloin puhutaan? Blogit ovat pitäneet pintansa pitkän aikaa. Mikä niiden jälkeen? Onko päiväkirjassa jotain sellaista, joka takaa sille pitkän elinkaaren. Itse koen, että bloggaaminen on vasta viimeisen vuoden aikana toden teolla avautunut minulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti