Vientioperaation suunnittelu

Valmistelemme Biokasvuympäristö-vientihanketta. Olemme kehittäneet uutta projektivientimallia kymmenkunta vuotta. Nyt on aika hilata uusia ideoita vientikäyttöön.

Jos kumppaneillamme on tulevaisuudenuskoa, heissä on myös rohkeutta rakentaa yhdessä Suomelle kukoistava tulevaisuus. 

Teemme operaatiosta ketterän, keveän, joustavan ja energisen. Muutamme toimintatapoja  ja käytäntöjä. Entiset raskaat ja jyräävät, syvällä liikkuvat mallit joutavat romukoppaan.

Asetamme käyttöön pitkäaikaisen kokemuksen ja omakohtaisen kosketuksen vientitoiminnan arkeen. Vuorovaikutuksen ja keskinäisen kunnioituksen ideaa korostaan Pekka H. kirjassaan Kukoistuksen käsikirjoitus (WSOY), jonka tavoitteena on etsiä henkisiä eväitä, joilla Suomi saataisiin tällä vuosikymmenellä nousuun.

1. Älä tuijota kylmiin lukuihin
2. Älä ajaudu vaihtoehdottomuuden harhaan
3. Tarvitsemme keskustelua ja rohkeutta ajatella toisin
4. Lama on kahlinnut asenteita entisestään
5. Kukin vetäytyy poteroonsa ja tuumii, että ehkä tästä vielä selvitään
6. Hyvinvointi-mantraksi muuttuu: jokainen pitäköön huolta itsestään
7. Tarvitaan kykyä puhutella ihmisiä
8. Valikoiduilla puolitotuuksilla ei enää pärjää
9. On käytettävä tavallisten ihmisten kieltä
10. Arvotyhjiö täyttyy aina: siksi tarvitaan rohkeutta arvokeskusteluun

Suomi tarvitsee moraalisia esimerkkejä ja rohkeita tekoja. Arvopuheet ovat merkityksellisiä vain, jos teot vastaavat puheita. Suomen menestyksen avain on, että luova voima ja ideat pystytään hyödyntämään ja että luodaan rakenteita, jotka vahvistavat osaamista ja vuorovaikutusta, kirjoittaa Hesari pääkirjoituksessaan.

Ilman rohkeutta valavia tekoja Suomi kääntyy yhä pahemmin sisäänpäin. Poistolistalle laitetaan:

1. Uhkakuviin perustuvien puheenvuorojen ylikorostaminen
2. Salaileva päätöksenteko
3. Kasvava muukalaisviha ja välinpitämättömyyden kierre pitää uskaltaa katkaista

Talouden “maailmanloppu” ei kaatanut autofirmoja vieläkään

Autokauppa uskoo kaupan vilkastumiseen, vaikka huippuvuosista jäädään reilusti jälkeen. Uusien henkilöautojen rekisteröinnit putosivat viime vuonna 35 prosenttia vuodesta 2008.

Uusia autoja myytiin vuonna 2009 vain 90 000, kun kiihkeimpinä vuosina myytiin 140 000 – 150 000 autoa.

Yhteiskunnalliset muutokset heijastuvat autokauppaan. Kaakkois-Suomessa paperitehtaiden sulkemiset ovat heijastuneet autokauppaan. Korkeat työttömyysluvut synnyttävä ruostevaurioita autoliikkeiden ovisaranoihin.

Silti synkimmät lamapainajaiset eivät ole toteutuneet: GM, Chrysler, Opel, Saab, Volvo, Renault yms. jatkavat. Autokauppiaat onnistuivat myös aallonpohjan aikana pääsemään eroon ylisuurista vaihtoautovarastoistaan.

Moni autokauppias toivoo jo, että aallonpohja on ohitettu. Alan virallisen tavoitteen mukaan Suomessa myydään tänä vuonna 100 000 uutta autoa. Keväästä 2010 odotetaan vielä takkuista, mutta raikkaammat tuulet puhaltavat autokauppiaiden mielestä jo syksyllä.

Nähtäväksi jää, koska vanhan kaavan mukaan autokaupassa myydään ensimmäisen kuuden kuukauden aikana 60 prosenttia vuoden myynnistä. Mutta varsinaisesti 2011 pitäisi olla selkeästi parempi vuosi.

Ekorakentaminen Itämeren alueella

Retkikertomus yhteisöretkeltä 3.-12.6.2007

Kivisalo2006-hanke järjesti retken Itämeren alueen maiden ekoyhteisöihin kesäkuussa 2007. Tarkoituksena oli saada tietoa ja kokemuksia monenlaisista erilaisista yhteisöistä, mitä tietoa sitten on mahdollista käyttää myös Kivisalon yhteisökylän suunnittelussa.

Helge: Ekorakentaminen näyttää nousevan pintaan projektien kautta ja avulla.

Tämä on retken matkakertomus. Käyntikohteista saa tarkempia tietoja myöhemmin sivuille lisättävistä tarkemmista kohde-esittelyistä sekä näistä valokuvista: http://picasaweb.google.com/yhteisoretki2007

Helge: Täältä löytyy mielenkiintoisia kuvia.

Retkelle ilmoittautui matkanvetäjänä toimineen hankekoordinaattorin lisäksi 21 innokasta reissaajaa. Osallistujajoukko oli kirjava sekoitus ammattitietoa ja käytännön kokemusta yhteisöasumisesta sekä ekorakentamisesta.

Helge: Vihti.

Muutama osallistuja asui jo olemassa olevassa yhteisössä ja valmisteilla olevasta Vihdin Ekokylän suunnitteluryhmästä oli osallistujia. Monilla taas oli mielessä muutto asuinyhteisöön, ehkä Kivisaloon. Retken onnistumista auttoi, että mukaan lähtivät myös ekorakentamisen pitkäaikainen asiantuntija arkkitehti Bruno Erat ja arkkitehti Outi Palttala-Heiskala. Vielä maaseutuasumisen perspektiiviä hallinnon näkökulmasta toi arkkitehti Mia Saloranta maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän (YTR) maaseutuasumisen teemaryhmästä.

Helge: Olen tömännyt arkkitehti Bruno Eratiin aikaisemminkin ja blogannut hänestä.

Baltian maista ja Puolasta ei löytynyt riittävästi retkeämme kiinnostaneita kohteita, joten oikaisimme matkan aluksi autolautalla Helsingistä Rostockiin.

Helge: Tanska, Saksa, Ruotsi...

Ensimmäisen yön nukuimme isolla luomumaatilalla, Ferienhof Marthissa. Tilaan kuuluu yli 800 ha viljely- ja nurmialueita. Tilalla on 650-1000 lihanautaa, 1000 sikaa ja 18 000 kanaa. Kiinnostavaksi paikan teki se, että sivuelinkeinona tilan isäntä Gottfried Marth on juuri aloittanut yhdistetyn aurinkolämpösähkön tuotannon ja kalankasvatuksen. Paraboilisen aurinkokeräinkentän avulla kiehutetaan vettä matalapainejärjestelmässä. Höyryllä pyöritetään ja se taas generaattoria.

Helge: Ekoa.

Jatkoimme päivän matkaa tutustumaan Hof Medevegeen. Se on yhteisöllinen maatila Schwerinin kaupungissa. Tilalla asuu 14 perhettä, joilla on 33 lasta. Tilalla on 220 ha peltoa, joka on vuokrattu valtiolta ja kunnalta. Tilan pellot ovat tärkeän varajuomavesivarannon alueella, joten biodynaaminen viljely sopii hyvin viljelytavaksi. Kaksi perhettä viljelee viljaa, perunaa, porkkanaa, sipulia jne. Tilalla on myös 100 kanaa, 60 lypsylehmää ja 20 sikaa.

Helge: Yhteisöllisyyden paluuta... Lisätietoja näistä hankkeista löytyy tämän linkin kautta >>

Internet syö paperin käyttöä

Maailman verkostuminen globaalilla tasolla Internetin avulla on suorastaan loistava esimerkki heikosta signaalista, joka oli oraalla jo vuosikymmeniä sitten.

Paperittoman konttorin uhasta on puhuttu tietokoneiden yleistymisestä alkaen. Alussa paperin käyttö lisääntyi, printtejä ja kopioita tuotettiin entistä enemmän.

Mm. Buckminster Fuller rakensi 1960-luvulla verkostomaisia maailmankylämallejaan, aivan konkreettisten rakennelmien muotoon.

Internetin vaikutus printtimediaan näkyi ensin USA:ssa. Sikäläinen metsäteollisuus ymmärsi yskän ja lakkasi investoimasta auringonlaskun alaan. Suomalaiset metsäjätit tulkitsivat heikkoja signaaleja toisenlaisesta näkökulmasta. Heille valkeni, että yhtiöiden koolla ja globaalisella peitolla varmistettaisiin kilpailuetuja. Stora Enso osti kapasiteettia USA:sta ja UPM:kin havitteli omaa Championia.

Mutta ei hän sen enempää kuin kukaan muukaan kyennyt ennustamaan, että suurin piirtein vuodesta 1995 lähtien verkostomainen maailmankylä alkaisi todella toteutua, vauhdilla ja Internetin muodossa.

Meille Wirby The Global Village avautui filminä vuonna 1998, mutta tietotekniikan ja verkottumisen mahdollisuudet olivat selviä 80-luvulta alkaen. Internet sopi mainiosti meidän tarpeisiin.

Mitä muuta yllättävää Internetin kehittely tuo tullessaan jää nähtäväksi. Jos olisimme hyviä tunnistamaan heikkoja signaaleja, kykenisimme näkemään niistä ainakin osan jo nyt. Jokin vuosi sitten verkkokaupan räjähdysmäinen kasvupotentiaali oli heikko signaali. Sitä se ei ole enää, koska kaikki tietävät jo, että nettibisnes tulee mullistamaan kaupankäynnin monella alalla.

Virtuaaliset organisaatiot hakevat vielä muotoaan...

Tästä opitaan kuitenkin yksi heikon signaalin ominaisuus: se elää vain hetken. Heikon signaalin voima yrityksen näkökulmasta piilee siinä, että juuri me havaitsemme sen ensimmäisinä, ymmärrämme sen merkityksen - ja toimimme sen mukaan jo silloin, kun muut vielä hylkivät sitä.

Mahdollisuuksien ikkunat eivät ole sepposen selällään kovin pitkään. Ideoiden tuuletusta ei kestä ikuisesti. Nyt muodissa olevat Facebook, Sosiaalinen Media ja Web 2.0 saattavat olla historiaa muutaman vuoden kuluttua. Mistä silloin puhutaan? Blogit ovat pitäneet pintansa pitkän aikaa. Mikä niiden jälkeen? Onko päiväkirjassa jotain sellaista, joka takaa sille pitkän elinkaaren. Itse koen, että bloggaaminen on vasta viimeisen vuoden aikana toden teolla avautunut minulle.

Kuinka syvälle teknologia meihin uppoaa? / Omasana.fi

Kuinka syvälle teknologia meihin uppoaa? / Omasana.fi: "Suuret muutokset lähtevät yleensä marginaaleista. Yksi niistä asioista, minkä kehitystä kiinnostuneena seuraan, on se, että kuinka syvälle meihin ihmisiin teknologia lopulta upotetaan.

Helge: Kannettava, taskuun pantava, vaatteisiin asennettava ja vähiteleen upotettava. Meistä tehdään pyykinpesukoneita. Hyvä niin.

Porataanko tulevaisuudessa siruja kalloon tai vilistelevätkö kymmenen vuoden päästä verisuonissamme pikku nanorobotit puhdistamassa kalkkeutumia- ken tietää. Ensiaskelia vieraan aineksen upottamisessa kehoomme otetaan jo: Extremeharrastajat esimerkiksi sijoittavat sormenpäihinsä magneettisia implantteja, jotta saisivat ylimääräisen 'magneettisen tuntoaistin' (linkki).

Helge: Siru tulee tunteiden tueksi.

Philips visioi tunteisiin reakoivista elektronisista tatuoinneista (katso video tästä) ja puhuu interaktiivisesta ihoteknologiasta. Tulevaisuudessa kenties maksetaan sirutettua sormenpäätä heilauttamalla ja tietokoneen näyttö projektoituu suoraan verkkokalvolle...Kuulostaako täydeltä fiktiolta tai kenties transhumanistiselta höpötykseltä? Vaan kukapa olisi sata vuotta sitten osannut uskoa, että huonokuuloinen saa kuulonsa takaisin laitteella tai laiskaa sydäntä pakottaa sykkimään tahdistin."

Helge: Järkeen käyviä uutuuksia. Siitä vaan. Laitoin tämän tänne mehtäosastolle, koska suomalaisen puujalan korjaaminen edellyttää uutta ajattelua, uusia työkaluja ja toimintamaalleja. Mitä tapahtuu kakkosneloselle? Milloin se oppii Jaikumaan?