Suomen kuntiin ja kaupunkeihin on kymmeniä vuosia rakennettu hoito- ja hoivakoteja. Parikymmentä vuotta sitten upouusien palvelukotien asukkaat kokivat ne hotelleina, joissa palvelu pelasi.
Edelleen hoitajat haluavat turvata vanhuksille hyvän hoidon ja turvallisen asumisympäristön, vaikka moni asia on parinkymmenen vuoden aikana ehtinyt muuttua. Kustannuspaineet ovat vieneet kehitystä huonompaan suuntaan.
Rakentajat näkevät vanhusten palveluasumisessa uuden bisneksen. Kun asunto- ja toimitilarakentaminen hiipuu, on seniorikiinteistöjen rakentaminen noussut mielenkiinnon kohteeksi. Asia on kaikin puolin kannatettava, mutta asiaan liittyy myös virhearviointien mahdollisuus.
Hoidon merkitys korostuu seniorien ja vanhusten palvelukeskuksissa. Monet tulevat palvelukeskuksiin vasta, kun itsenäinen elämä omakotitalossa, rivitalossa tai kerrostalohuoneistossa ei enää suju.
Kodinomaisissa, pienissä hoitoyksiköissä vanhukset tutuiksi ja hoitajille läheisiksi. Monille vanhuksille hoitaja on asukkaan läheisin ihmissuhde. Tämä kielii siitä, että rakentamisen sijasta, senioriasumisen kehittämisessä tärkeämmäksi muodostuu yhteisöllisyyden rakentaminen.
Yhteydenpitoon on tarjolla uusia välineitä ja keinoja. Ajattelen sosiaalisen media tarjoamia mahdollisuuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti