Lautakasa-Saunat

Ranskassa 23.9.2009 kirjoitin puuosatoimituksista.

Laatikkosaunojen materiaalit eivät kommunikoi. Sileä, moderni pinta on mitäänsanomatonta.

Teollinen muotoilu poistaa viestin, joka käsityömenetelmin säilyy vuosisatoja.

Mietin ulkosaunojen sijoittamista omakotitalon puutarhaan.

Sallitaanko se, miten kaava-alueella suhtaudutaan puurakennukseen, jollaiseen ei ole totuttu. Sekö selittää sisäsaunojen suuren suosion.

Piilotettua ja upotettua saunaa ei kukaan näe. Lonely Cypress kommentoin Kaliforniasta Sauna-kirjoitustani Kauppalehdessä.

Rakennusautomaatiota Ranskaan

Viihtyisyys, ihanteelliset sisäolosuhteet sekä ympäristöystävällisyys ovat asioita, joita kiinteistöjen käyttäjät arvostavat ja joista vuokralaiset ovat valmiita maksamaan.

Hyvin toimiva ja voiva kiinteistö tuottaa enemmän ja säästää lisäksi energiaa.

Rakennusautomaatiosta on apua ja hyötyä uusissa, vanhoissa, aktiivisissa, passiivisissa ja oppivissa kiinteistöissä.

Rakennusten kokonaisenergiakulutuksen vähentäminen on kiistatta eräs tehokkaimpia keinoja ilmastomuutoksen hidastamiseksi.

Blogi on voimakas väline

Blogi on voimakas väline kirjoitin 8.11.2005 kello 13:17. Siirrän tämän ajankohtaisuutensa takia kärkipaikalle, jotta voin jatkaa asian käsittelyä poimimalla tästä jutusta inspiroivia teemoja.

Ranskalaiset ystävämme kertoivat ongelmalähiöiden kehittämisen tarpeista 80-luvun lopulla. Poliitikot ovat suunnitelleet muutoksia kauan. Ranskalaisilla on oma mallinsa Business Improvement District:ista, jolla on grandioosimpi nimi: Le Grand projet de Ville.

Olemme tutkineet näitä kaupunkiosa-alueiden kehittämishankkeita ja vierailimme muutamissa viime keväänä (2005). Lukuisilla Le Grand Projet de Ville on saatu paljon hyvää aikaiseksi, mutta ongelmalähiöiden ruutitynnyreiden purkamiseen ranskalaisilla ei ole ollut voimaa eikä tahtoa.

Ranskan mellakat leimahtivat tuleen 27. lokakuuta 2005, kun Ziad Bennan ja Banou Traore kuolivat paetessaan poliisia, kiipeämällä Livry-Garganin muuntama-alueelle, sähkön jakelukeskukseen, menehtyen siellä kuolettavaan sähköiskuun.

Ziad Benna ja Banou Traroe eivät olleet kuuluuisuuksia elinaikanaan. Vasta heidän kuolemansa nosti heidän nimensä kaikkien huulille ja historiaan he jäävät kahtena poikana, joiden saama sähköisku laukaisi yhä laajenevat mellakat Ranskassa. Ongelmia on ollut jo muuallakin Euroopassa.

• Katso Spiegel Online Photogallery Ranskan mellakoista
• Mitä Wikipedia kertoo englanniksi
  

Poikien kuolemasta kertova Blogi ja lukuisat muut blogit ovat nostattaneet vihaa siirtolaisten keskuudessa. Jo toista viikkoa jatkunut mellakointi huolettaa tietenkin kaikkia ranskalaisia, mutta myös muiden keski-eurooppalaisten maiden poliitikkoja ja kansalaisia. Siirtolaiset elävät ahtaissa ja taloudellisesti ankeissa olosuhteissa myös Italiassa, Saksassa, Belgiassa ja Espanjassa.

Onneksi Suomessa ei ole näköpiirissä mitään tämän kaltaista. Eilen keskustelimme blogien käytöstä ja käyttökelpoisuudesta Tähtitaajamien rauhanomaisessa kehitystyössä. Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan opeilla saattaisi viime vuosien kehityksen valossa olevan vientiä pohjoisen ulottuvuuden ulkopuolelle.

Blogeilla on tiedotettu Irakin sotarintamalta, Tyynenmeren tsunamionnettomuuden uhreista, Hirmumyrsky Katrinan tuhoista, Lontoon metroon ja bussiin kohdistuneesta pommi-iskusta, ja nyt viimeisenä esimerkkinä Pariisista koko maahan levinneestä mellakoinnista.

Kansalaisjournalismin mahdollisuudet ovat verkottuneessa yhteiskunnassa moninaiset.

Amerikassa uskonnolliset piirit käyttävät blogeja ajatustensa ja aatteidensa levittämiseen ja terroristit ovat oivaltaneet blogien ja pikaviestinnän merkityksen vihan lietsonnassa ja ongelmanuorten ohjauksessa.

"The 2005 Paris suburb riots are an ongoing series of riots primarily focused near Paris which have continued for eight consecutive nights beginning on Thursday, October 27, 2005, with violent clashes occurring between hundreds of youths and the French Police.

They were triggered by the deaths of two teenagers of African origin in Clichy-sous-Bois, a poor commune in an eastern banlieue (suburb) of Paris, and then spread to other parts of Seine-Saint-Denis. Others minor riots have now spread to other areas of France (Seine-et-Marne, Val-d'Oise, Rouen, Dijon, and Marseilles). On the night of 3 November, 500 cars were torched and arson occurred in Aulnay-sous-Bois, Neuilly-sur-Marne, Le Blanc Mesnil, and Yvelines.

The riots were ignited when the word was spread that two teenagers living in Clichy-sous-Bois, Ziad Benna (17) and Banou Traoré (15), died of an electric shock after they came into contact with a transformer."

Ekotaloja Lehmänlannasta

Panen vipinää ekorakentamisen käsittelyyn. Aihe on ollut meillä pitkään tapetilla. Paljon sanoja ja suhteellisen vähän tekoja. Tässä taannoinen kirjoitukseni Kauppalehdestä.

Pitäisikö meidän tutkia tarkemmin omaa rakentamisperinnettä? Energiatehokkuus on ollut meillä kunniassa.

Esi-isämme elivät aikaisemmin ns. biopohjaisessa taloudessa. Öljy- ja sähköriippuvuutemme on kasvanut sodan jälkeen.

Ennen sitä energia ja rakennustarvikkeet rahdattiin omasta metsästä.

Torstai, Kesäkuu 14, 2007 8.12 | Helge V. Keitel | Harrastukset, Hyvinvointi, Koti, Matkailu, Media, Helge Keitel, Trenditehdas, Bioenergia, Metsäteollisuus

Ekologinen on muotia, kierrätys on nykyaikaa, etsimme uusia ratkaisuja, voisimme oppia ekologisesta rakentamisesta menneisyydestä. Keski-Euroopassa rakennettiin keskiajalta lähtien taloja, joiden rungot ovat puusta ja standardoitujen seinäelementtien täyte muotoiltiin lehmänpaskasta ja oljesta. Asuin ja työskentelin 90-luvulla Elsassissa, ja siellä näitä idyllisiä, sontataloja on vielä pystyssä.

Elsassin (Alsacen) tunnetun viinitien - ”La Route des Vins” - varrella on vuoristoa ja ihastuttavia kyliä, joissa tunnelma on kuin suoraan satukirjasta. Puuleikkauksin koristellut talot on koristeltu valtavalla määrällä kukkia, yleisin kukka lienee punainen riippupelargonia. Mutta arvatkaa, miten monet näistä alueen kauneimmista taloista on rakennettu?

Talojen kehikkorakenne standardoitiin keskiajalla paikkakunnalta toiseen muuttamisen helpottamiseksi. Kehikkostandardoinnin ansiosta varaosiakin löytyi helpommin, jos joku konstruktion osanen jäi puuttumaan. Niitä kauppasivat kylien (Villages) paikalliset puusepät ja kehikoiden rakentajat. Muuttaminen onnistui suhteellisen helposti, kun lannasta tehdyt elementit irrotettiin ja kuljetettiin hevosen tai härän vetämillä vankkureilla uuteen osoitteeseen.

Muuttajille myytiin siis vain uusi kehikko, ei valmista taloa, elementit tulivat omasta takaa. Ensiasunnon ostaja, hartiapankkirakentaja, joutui tekemään lantaelementtinsä itse. Talon viimeistelyyn tarvittavaa lehmänlantaa oli jatkuvasti runsaasti tarjolla, koska perheen mukana kulkivat myös omat lehmänkantturat. En ole tullut selvittäneeksi, miten monta lehmää omakotitalon uudisrakentaja tarvitsi talotarpeiden saamiseksi kesän kuluessa. Jouluun mennessä säät kylmenevät miinuksen puolelle Elsassissakin, joten urakkaa ei voinut pitkittää viininkorjuuajan yli. Projektin läpimenoajaksi arvioisin puolisen vuotta. Muutto uuteen osoitteeseen omilla elementeillä saattoi sujua viikossa tai muutamassa päivässä, jos talkooporukkaa oli tarjolla.

Ribeauvillén kylään saapuessaan on katsottava ainakin kaksi kertaa ylöspäin, talojen katoilla todella on valtavia haikaranpesiä asukkaineen. Taloissa on paljon muitakin kauniita yksityiskohtia.

Tätä Elsassin standardointimallia voinee syystä kutsua betonielementtiteollisuuden esiasteeksi. Samaa ideaa ja menetelmää käytettiin rakentamisessa laajemminkin Keski-Euroopassa. Olen nähnyt kehikkotaloratkaisuja (Stockwerk-Bau) Tanskasta lähtien. Lannasta tehdyt sienielementit kuivuivat ja kovettuivat kuumassa kesäauringossa: lannan ja oljen yhdistelmästä syntyi keveitä ja tukevia rakenteita.

Lanta oli edullista, sitä oli kaikkialla tarjolla, lehmät tuottivat sitä jatkuvasti lisää, lehmänpaskan saatavuus ei tuottanut logistisia ongelmia. Pinnan tasoittaminen ja värjääminen onnistui lisäaineilla.

Riquewihr on muurien ympäröimä keskiaikainen kylä. Walt Disney on kopioinut Riquewihrin kylän pääkadun talo talolta piirrettyyn elokuvaansa Kaunotar ja Hirviö.

Nykyihmisen silmille sonnasta rakennetut lantatalot ovat äärettömän kauniita. Olen miljoonien turistien tavoin tykästynyt niihin. Niiden käyttöikä on satoja vuosia. Mitä opimme tästä? Ehkä kohta näemme mainoksia, jossa kiinteistövälittäjät tarjoavat paskasta rakennettuja luksustaloja meren rannalta. Oma Mansikki kaupan päälle, ettei tiiviste- ja remonttipaska pääse loppumaan.

Dynaaminen, energinen, tehokas

Kovaa tekstiä suoltavaa Nicolas Sarkozy'ta ihaillaan ja vihataan. Mies jakaa mielipiteitä, kuin Väyrynen Suomessa. Sarkozyn retoriikka on kuitenkin monta piirua oikeistolaisempaa, menemättä kuitenkaan Le Penin ohi oikealta. Hän on toiminut Pariisin kyljessä olevan Nueilly-Sur-Seinen kaupunginjohtajana yhdeksäntoista vuotta. Mies astui virkaansa 28-vuotiaana.

Nicolas on unkarilaisen maahanmuuttajan ja eronnen äidin poika. Äidin tausta on Salonikissa, Kreikassa, josta hänen juutalainen isäntä muutti teini-ikäisenä Ranskaan. Sarkozy on kivunnut puolueensa hierarkiassa sinnikkäällä työllä ja kovilla tempuilla. Mies on tavoitellut maansa presidenttiyttä kaupunginjohtajaksi tulonsa jälkeen; nuoresta pitäen.

Sarkozy ei ole Marie-Ségolène Royalen tavoin käynyt Ranskan poliittisen eliitin perinteistä opinahjoa. Sen sijaan hän on valmistunut asianajajaksi ja työskennellytkin ammatissa. Hän on amerikkalaisittain oman onnensa seppä, joka on raapinut menestyksensä omin voimin, joka haluaa ravistella Ranskan hereille rivakoilla uudistuksilla; haluaa murtaa 35 tunnin työviikon.

Sarkozyn persoona herättää Ranskassa poikkeuksellisen paljon intohimoja. Miestä vihataan ja rakastetaan. Nicolas kuvaili lähiöiden rikollisia ”roskaväeksi” ja lupasi puhdistaa lähiöt painepesurilla. Sarkozyn strategiana on, että nämä vaalit voitetaan oikealta. Vastustajat varoittavat, että Sarko on vaaraksi demokratialle.

Onnistuuko mies yrityksessään pehmentää kovan miehen imagoaan? Rouva Royal hengittää niskaan, toinen kierros ratkaisee, kuka johtaa Ranskaa seuraavat kuusi vuotta.

Marie-Ségolène Royal syntyi vuonna 1953 Senegalissa, jossa hänen isänsä oli komennuksella. Rouvan kotikylä on Chamagnessa, Itä-Ranskassa. Koulunsa hän kävi Épinalissa, asui sisäoppilaitoksen asuntolassa. Myöhemmin hän jatkoi Nancyn yliopistoon, sieltä stipendin turvin arvostettuun Sciences-Po-korkeakouluun ja lopulta Ranskan virkamieseliitiä kouluttavaan Ècole nationale d’administrationiin (ENA).