Suomi putos puusta. Tämä hallitus ei eroa. Persut vaativat uusia vaaleja. Pirkanmaalaisen kepunovakokkerspanieli Marja Tiuran designmekosta ovat enää riekaleet jäljellä. Poliitikkojen uskottavuus on jäälleen laskenut alle talven paukkupakkasten. Miinus neljäkymmentä astetta Kuhmossa.
Olemme matkalla kohti absoluuttista nollapistettä; puistattaa.
Suomen talous on säpäleinä. Tutkimuslaitosten sammakkoprofessorit näkevät kuitenkin nousun merkkejä. Telkkarissa näytetään talvisota-elokuvia ja dokumentteja. Raatteen tiellä tavataan.
Päällisin puolin Suomella menee edelleen hyvin. Viennin määrä on romahtanut 66 miljardista eurosta (2008) 45 miljardiin euroon (2009). Laman jäljet eivät kuitenkaan näy katutasolla. Työttömyys ei ole noussut viime laman tasolle. Pitäisikö kiitos suunnata poliitikoille, jotka antavat valtion velkaantua?
Kuvittelenko minä, että poliitikkojen osto- ja myyntiliike, jonka kautta virtaa vaalitukea, pesukoneita, sohvakalustoja ja lentolippuja vallankipeille, pystyisi ratkaisemaan suomalaisen yhteiskunnan ja kansantalouden ongelmia? Ei, uskoni poliitikkojen kykyyn hoitaa kansakunnan asioita on mennyt aikoja sitten.
Valtion velan määrä ylitti viime vuonna 64 miljardia ja tänä vuonna uutta lisälainaa otetaan 13 miljardia euroa.
Kakun koristeena kunnilla on 10 miljardia euroa velkaa. Hidas talouskasvu heikentää kuntien taloudellista sopeutumiskykyä aika raskaasti pitkällä aikavälillä. Valtionvelan koronhoitokustannukset ovat kaksi miljardia euroa.
No, kykeneekö yksityisen sektorin kulutus korvaamaan julkisen rahan ylläpitämän kysynnän, kun elvytys loppuu? Uskaltavatko esimerkiksi amerikkalaiset, eurooppalaiset ja suomalaiset kuluttajat taas velkaantua? Kotitalouksille myönnettyjen luottojen määrä nousi viime vuonna 93 miljardiin euroon, josta asuntoluottojen osuus 70 miljardia euroa. Pitäisikö suositella tämän kuorman kasvattamista?
Suomi ei ole kovin hyvässä iskussa. Emme vielä maailmantalouden heikoimmasta päästä, mutta silti rapakunnossa ja lähivuosikymmenet tarjoavat roppakaupalla uusia haasteita: työttömyys kasvaa, vientiteollisuuden voimien päivät ovat menneisyyttä, eläkepommi tikittää, alle kolmekymppisiä siirtyy työeläkeputkeen. Nyt ”Pohjolan Japani” -slogan osuu oikeaan. Olemme kohta samassa jamassa valtion velan määrässä.
· Suomi elää edelleen metsästä, mutta metsäjättien kasvu tapahtuu ulkomailla
· Sahateollisuutemme kaatuminen kantorahoihin on seuraavana vuorossa
· Nokian toiminnot siirtyvät ulkomaille ja kännyjätin markkinaosuus laskee tulevaisuudessa
· Vaasalaisen Sesca-groupin konkurssi kertoo ohjelmistoteollisuuden vaikeuksista
· Ohjelmistotalojen ongelmat eivät jää yhteen tapaukseen: lisää on tulossa!
· Viennin voimakasta kasvua luvattiin kuitenkin äsken telkkarissa
· Sofia Pankki osoittaa todeksi sen, että pankkien marginaalit ovat pelottavan ohuita
Yritystaloudessa on orastavia toipumisen merkkejä. Ne eivät tarkoita, että kuntien talous oikenisi entisin rakentein. Valtion velkojen maksamisen keinona palkka- tai yritysveron kiristäminen ei taida olla tepsivä keino.
Työttömiä tulee tänä vuonna vielä 20 000 lisää, mutta ensi vuonna tapahtuu käänne parempaan.
Ennakoidaan, että asuntorakentaminen vilkastuu, matkailusta ja hyvinvoinnista revitään rahaa, hoiva ja terveydenhuolto tarvitsevat 120 000 uutta työntekijää, mutta kuka maksaa viulut? Hyvinvointivaltio oli kriisissä jo ennen tätä tuoreinta lamaa, jolloin vienti veti, kuntien ja valtion kassaan tuli mukavasti veroeuroja.
Tuoreen selvityksen mukaan suomalaisten suuryritysten talousjohtajista yli 60 prosenttia uskoo maailmantalouden kääntyneen kasvu-uralle. Joka toinen heistä uskoo myös oman yhtiönsä liikevaihdon ja liiketuloksen paranevan seuraavan puolen vuoden aikana.
Suomi selviää, ei kannata hötkyillä, lapsenlapsemme ratkaisevat kansakuntamme ongelmat, jos jaksavat. Vaihtoehtona on rajan avaaminen itään tai länteen. Pikkufirmat fuusioidaan, ehkä Suomi selviytyy, jos ulkoistamme itsemme jonkun muun hoitoon.
