Eurooppa etsii itseään

Suomi on osa Eurooppaa ja kuuluu Euroopan ytimeen. Johtavat poliitikot päättivät viikonlopun aikana 750 miljardin euron vakautuspaketista. Ministereiden allekirjoituksella pelastettiin Euroopan pankit ja maailmantalous pahanlaatuiselta notkahdukselta.

Rahamarkkinat nousivat kuilun partaalta. Ehkä talouden sää alkaa vihdoinkin lämmetä?

Pelastusrenkaan suuruutta ihmeteltiin tuoreeltaan meikäläisten talousviisaitten piirissä. Päättäjät ja valionvarainministerit  laittoivat nimensä oletettua suurempaan takuupaperiin. Pörssi piristyi! Mutta järeän paketin jälkihoito vaatii vaikeita päätöksiä kansallisvaltioissa. Päätöksillä ostetaan vain aikaa. Perusongelmia ei ole vielä poistettu.

Tämä on vasta EU-vakautusoopperan alkunäytöstä. Vyönkiristystä tarvitaan myös Suomessa. Euroalueen talouden kuntoon laittaminen on vuosikymmenien työmaa. Japani on yrittänyt samaa 1990-luvun lamasta alkaen. Aasialaisten tulokset eivät ole mairittelevia.

Ainut toivomme on maailmantalouden integraatio. Tarvitsemme kaikki toisiamme enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Konkurssikypsät länsimaat, Pohjois-Amerikka ja Eurooppa kaipaavat Kiinan, Intian ja Afrikan pitkämielistä tukea.

Maailmantalouden tehtaat (Kiina) tarvitsevat luottokortteja vinguttavia kuluttajia. Perinteisissä länsimaissa heitä / meitä on enemmän kuin missään muualla. Kovia otteita kaivataan. Suomen osuus vakuuspaketista on kahdeksan miljardia euroa.

Pelko lamauttaa taloutta

Islannin tuhkapilven taloudellisista vaikutuksista asiantuntijat eivät uskalla sanoa juuta eikä jaata. Kukaan ei tiedä, kuinka kauan tulivuori puskee tuhkaa taivaalle.

Kansantalouden supistumista pelätään. Jumalako muistuttaa leikkisästi olemassaolostaan? Hienon teknologian varaan rakentuva yhteiskunta toimii normaalisti vain tiettyjen normaaliarvojen puitteissa.

Luonnon edessä ollaan nöyriä, koneet komennetaan alas taivaalta. Matkailu pysähtyy, firmojen huoltokeikat vaikeutuvat, moni asia on pantava totaalisesti uusiksi. Junaliikenne elpyy, videoneuvottelut ja etätyö nousevat kunniaan.

Taloutta hyydyttää perinteisesti pahiten pelko. Se lisää talouden toimijoiden ja kuluttajien varovaisuutta, joka vuorostaan vähentää taloudellista toimeliaisuutta.

Suomi putos puusta - Marja Tiurastako pelastaja?

Suomi putos puusta. Tämä hallitus ei eroa. Persut vaativat uusia vaaleja. Pirkanmaalaisen kepunovakokkerspanieli Marja Tiuran designmekosta ovat enää riekaleet jäljellä. Poliitikkojen uskottavuus on jäälleen laskenut alle talven paukkupakkasten. Miinus neljäkymmentä astetta Kuhmossa.

Olemme matkalla kohti absoluuttista nollapistettä; puistattaa.

Suomen talous on säpäleinä. Tutkimuslaitosten sammakkoprofessorit näkevät kuitenkin nousun merkkejä. Telkkarissa näytetään talvisota-elokuvia ja dokumentteja. Raatteen tiellä tavataan.

Päällisin puolin Suomella menee edelleen hyvin. Viennin määrä on romahtanut 66 miljardista eurosta (2008) 45 miljardiin euroon (2009). Laman jäljet eivät kuitenkaan näy katutasolla. Työttömyys ei ole noussut viime laman tasolle. Pitäisikö kiitos suunnata poliitikoille, jotka antavat valtion velkaantua?

Kuvittelenko minä, että poliitikkojen osto- ja myyntiliike, jonka kautta virtaa vaalitukea, pesukoneita, sohvakalustoja ja lentolippuja vallankipeille, pystyisi ratkaisemaan suomalaisen yhteiskunnan ja kansantalouden ongelmia? Ei, uskoni poliitikkojen kykyyn hoitaa kansakunnan asioita on mennyt aikoja sitten.
Valtion velan määrä ylitti viime vuonna 64 miljardia ja tänä vuonna uutta lisälainaa otetaan 13 miljardia euroa.

Kakun koristeena kunnilla on 10 miljardia euroa velkaa. Hidas talouskasvu heikentää kuntien taloudellista sopeutumiskykyä aika raskaasti pitkällä aikavälillä. Valtionvelan koronhoitokustannukset ovat kaksi miljardia euroa.

No, kykeneekö yksityisen sektorin kulutus korvaamaan julkisen rahan ylläpitämän kysynnän, kun elvytys loppuu? Uskaltavatko esimerkiksi amerikkalaiset, eurooppalaiset ja suomalaiset kuluttajat taas velkaantua? Kotitalouksille myönnettyjen luottojen määrä nousi viime vuonna 93 miljardiin euroon, josta asuntoluottojen osuus 70 miljardia euroa. Pitäisikö suositella tämän kuorman kasvattamista?

Suomi ei ole kovin hyvässä iskussa. Emme vielä maailmantalouden heikoimmasta päästä, mutta silti rapakunnossa ja lähivuosikymmenet tarjoavat roppakaupalla uusia haasteita: työttömyys kasvaa, vientiteollisuuden voimien päivät ovat menneisyyttä, eläkepommi tikittää, alle kolmekymppisiä siirtyy työeläkeputkeen. Nyt ”Pohjolan Japani” -slogan osuu oikeaan. Olemme kohta samassa jamassa valtion velan määrässä.

· Suomi elää edelleen metsästä, mutta metsäjättien kasvu tapahtuu ulkomailla
· Sahateollisuutemme kaatuminen kantorahoihin on seuraavana vuorossa
· Nokian toiminnot siirtyvät ulkomaille ja kännyjätin markkinaosuus laskee tulevaisuudessa
· Vaasalaisen Sesca-groupin konkurssi kertoo ohjelmistoteollisuuden vaikeuksista
· Ohjelmistotalojen ongelmat eivät jää yhteen tapaukseen: lisää on tulossa!
· Viennin voimakasta kasvua luvattiin kuitenkin äsken telkkarissa
· Sofia Pankki osoittaa todeksi sen, että pankkien marginaalit ovat pelottavan ohuita

Yritystaloudessa on orastavia toipumisen merkkejä. Ne eivät tarkoita, että kuntien talous oikenisi entisin rakentein. Valtion velkojen maksamisen keinona palkka- tai yritysveron kiristäminen ei taida olla tepsivä keino.

Työttömiä tulee tänä vuonna vielä 20 000 lisää, mutta ensi vuonna tapahtuu käänne parempaan.
Ennakoidaan, että asuntorakentaminen vilkastuu, matkailusta ja hyvinvoinnista revitään rahaa, hoiva ja terveydenhuolto tarvitsevat 120 000 uutta työntekijää, mutta kuka maksaa viulut? Hyvinvointivaltio oli kriisissä jo ennen tätä tuoreinta lamaa, jolloin vienti veti, kuntien ja valtion kassaan tuli mukavasti veroeuroja.

Tuoreen selvityksen mukaan suomalaisten suuryritysten talousjohtajista yli 60 prosenttia uskoo maailmantalouden kääntyneen kasvu-uralle. Joka toinen heistä uskoo myös oman yhtiönsä liikevaihdon ja liiketuloksen paranevan seuraavan puolen vuoden aikana.

Suomi selviää, ei kannata hötkyillä, lapsenlapsemme ratkaisevat kansakuntamme ongelmat, jos jaksavat. Vaihtoehtona on rajan avaaminen itään tai länteen. Pikkufirmat fuusioidaan, ehkä Suomi selviytyy, jos ulkoistamme itsemme jonkun muun hoitoon.

Ihmisestä ei voi tehdä monitoimikonetta

Erikoinen blogihahmotelma vuosien takaa. En enää muista, mitä ajoin takaa tällä avauksella. 

En julkaissut juttua 2008. Luonnostelu liittyi varmaan talouslaman alkuun.

Taantuman aikana tuottavuus ja tehokkuus ovat työpaikoilla mantroja, joiden merkitystä pohdittava tarkemmin.

Pinnallinen tehostamispuhe ei välttämättä johda mihinkään. Hyvien ja ahkerien työntekijöiden rinnalle etsitään monilahjakkuuksia?

Kaikista ei voi tehdä monitoimikoneita. 

Vaikka monipuolisuus on tervetullutta moneen toimenkuvaan, asiassa piilee ongelma: ihmisten oletetaan haluavan ja kykenevän tekemään kaikkea yhtä aikaa. 

Yksilöiden kykyprofiilit eivät aina tue viiden projektin samanaikaista tekemistä.

Anna aivoillesi aikaa

Jotkut haluavat keskittymisrauhaa muutaman asian hoitamiseen Useimmiten ihminen tekee sitä, missä on luontaisesti hyvä, mutta piileviäkin kykyjä löytyy jokaisesta. 

Kasvanut kiire ja koulutuksen puute estävät uinuvien taitojen esille tulemisen.

1. annettava aikaa opetella asioita kunnolla
2. tehokkuus ei tarkoita rutiininomaista suorittamista
3. oppimisen lisäksi myös ajattelulle on varattava tilaa
4. rutinoitumisen riski on aina olemassa
5. muutostilanteessa ei ole aina aikaa miettiä sitä, voisimmeko jatkossa toimia paremmalla tavalla
6. luovalle ajattelulle on annettava tila

Lokakuussa 2007 uskottiin Venäjän rakentamisen kasvuun

Lokakuussa 2007 uskottiin vahvasti Venäjän rakentamisen vahvaan kasvuun.

Silloin Rautaruukki maalaili ruusuisia tulevaisuuskuvia sijoittajille.

Toimitusjohtaja Sakari Tamminen arvioi silloin, että “Me elämme vahvasti Itä-Euroopan rakentamisen imussa” ja hänen mielestä “kyse ei ole suhdanteista vaan rakenteellisesta kehityspaineesta.”

Tänään samasta asiasta annetaan toisenlaisia lausuntoja. Silloin konepajamme olivat myös maailmanlaajuisessa kasvuimussa mukana.

Sakari Tammisen mukaan näkyvillä ei ollut merkkejä siitä, että trendi muuttuisi.  Rautaruukki laajensi toimintaansa voimakkaasti Itä-Euroopassa yritysostojen kautta ja niin, että ostettujen yritysten kapasiteettia lisättiin.

Rautaruukki sai toimia Venäjän markkinoilla melko rauhassa länsimaiselta kilpailulta. Silloin ruotsalainen Lindabin suunnitteli Venäjälle menoa, mutta aikeen toteuttamiseen tiedettiin vievän vielä aikaa. Onko hanke toteutunut?

Rautaruukki toimi silloin Venäjällä pääosin ostamansa teräsrakentajan Ventallin kautta. Paikallinenkaan kilpailu ei vielä raastanut markkinoita, arvioi Rautaruukin toimitusjohtaja 25. lokakuuta 2007.

1. Kapasiteetista oli pulaa
2. Venäjällä nähtiin kasvumahdollisuuksia
3. Markkinat näyttivät aina vain houkuttelevimmilta

Nollaenergiataloista nollarakentamiseen

Puheet nollaenergiataloista saattaa syksyyn mennessä muuttua "nollarakentamiseksi". Pohdin tässä kirjoituksessa vauhdin hidastamisen esteitä.

1. kylpylä- ja hotellihankkeita jäihin
2. rakennetaanko kaikki ideapuistot?
   

Rakennusyritysten sitoumukset, maankäyttösopimukset, sekä pitkäaikaiset sopimukset rakennusmateriaaliteollisuuden kanssa vaikeuttavat rakentamisen volyymin nopeaa leikkaamista.

1. keskustelimme aiheesta tänään
2. esimerkkinä musiikkitalon urakka n. 100 miljoonaa, joka halpeni 40 miljoonaa (jos muistan oikein)
3. pyörät pidetään pyörimässä
   

Suurille yrityksille, lomautukset, henkilökunnan vähennykset ja jarruttaminen on hiton kallista.
Tiedämme, miten tarkkaan ne ovat toisiinsa naimisissa. Teollisuus, rakentajat, rakennuttajat ja rahoittajat ovat tiukassa riippuvuussuhteessa ja tämä vaikeuttaa nopeiden kapasiteettimuutosten läpimenoa.

Voimme vain aavistella millaisissa tunnelmissa rakentamisen "sisäpiiri" pohtii seuraavia siirtoja. Päätöksentekoa ohjaa "veitsi kurkulla", koska sitoumukset, sakkopykälät ja pörssikurssit ylläpitävät kasvun pakkoa. Uutta varastoa voi käsitellä kirjanpidossa, mutta saneerausvaiheeseen siirtyvä yritys joutuu nopeasti paljastamaan "yliarvostettua" maavarantoa ja "muuta varastoa".

Vaikka yritykset pudottaisivat väkeä pois, pienentäisivät palkkamenoja, kulut eivät loppuisi, koska kuvaan tulisivat "rakentamatta jättämisen sanktiot". Moni rakennusfirma toivoo edelleen, että tilanteesta selvitään "kuin koira veräjästä", että "taantuma asettuu minitaantumaksi" ja uuden tuotannon myyminen vauhdittuu "vuoden tai kahden kuluttua".

Rakentamistahdin pysäyttäminen vaatii pidempää askaretta kuin muutamia kuukausia. Raaka-ainetoimitukset on neuvoteltu viime vuonna tähän aikaan, on sovittu moneen suuntaan, ristin, rastin. Verkottuneen yhteistyön purkaminen ei onnistu nappia painamalla.

1. kesäloman jälkeen tulemme näkemään tarkempia tilannekuvia
2. viime vuonna jarrua painettiin heti lomien jälkeen
3. äsken kerrottiin Harkimon rahanjakoautomaattien asennusaikataulun muutoksesta
   

Rakentaminen on pitkäjänteistä toimintaa. Kotimaiset materiaalit eivät riitä alkuunkaan. Tavaraa tulee myös rajojen takaa. Mihin ne varastoidaan ja mihin kuntoon ne ajautuisivat, jos projekteja ei jatkettaisi.

1. alas ajamisen sijasta tulemme näkemään nykivää tuotantoa (siiloja tyhjennetään)
2. he ovat ostaneet osan tuotantopanoksista muualta (materiaalivirrat)
   
3. lämmöneristetehtaat perivät saatavansa, tonttivarannon käytölle on takarajat
   
4. pörssiyhtiö eivät kestä oikeusjuttujen sarjaa (nyt ei haluta huonoa julkisuutta)
   
5. pystyssä pysymiseen kuuluu myös "kauhun tasapaino"
   

Miten lujaa mennään kohti taantumaa?

Miten syvälle mennään? Miten lujaa talouden juna kiitää kohti taantumaa? Miten nopeasti käänne tapahtuu? Selviääkö karmea totuus vasta joulun jälkeen? Onko USA:lla enää keinoja syöksykierteen oikaisuun?

Amerikkalaiset eläkerahastot ovat viime viikkoina myyneet osakkeita kymmenien miljardien dollareiden arvosta. Rahastojohtajat nukkuvat yönsä paremmin, kun rahaa siirretään liittovaltion joukkolainoihin.

Helge: Turvasatamia etsitään.

Taantuman merkki voi olla sekin, että USA:n 10-vuotinen obligaatiokorko oli tiistaiaamuna kolmen ja puolen vuoden pohjilla 3,85 prosentissa. Se heijastelee finanssimarkkinoiden hämmennystä yleisemminkin, koska subprime-kriisistä on luultavasti nähty vasta alkumetrit.

Viime tiedot kertovat, että pankit jarruttavat lainaamista laajalla rintamalla.

Kun eläkerahastot New Yorkissa, Teksasissa, Floridassa ja Kaliforniassa panevat osakkeita myyntiin, on syöksykierrettä vaikea oikaista. Kalifornian julkisen sektorin eläkerahasto Calpers on viestinyt, että se vähentää osakkeiden painoa yhteensä 250 miljardin dollarin salkussaan.

Helge: Joukkohysteria on viimeinen niitti.

Myös JPMorganin strategit kehottavat siirtymään käteisen puolelle. Käteisen paino sen omassa mallisalkussa on nyt 10-12 prosenttia, kun se viime kuussa oli 3-4 prosenttia.

Tuttu syntipukki

Merrill Lynch on kuukausien ajan varoitellut taantumasta, mutta nyt riskeistä puhuvat myös aiemmin optimistiset Citigroup ja Lehman Brothers. Citin ja Lehmanin ekonomistit pitävät taantuman mahdollisuutta huomattavana.

Helge: Pääjohtaja sai lähteä. Citigroup irtisanoo 45 000 henkilöä.

Taantumaskenaariot ruokkivat itse itseään. USA:n mediaa on syytetty taantumapelkojen lietsomisesta; rakentajat ja kiinteistönvälittäjät ovat turvautuneet tähän vanhaan temppuun.

Syntipukkien hakeminen on sinänsä varma taantuman ennusmerkki.

Asuntotaantuma, dollarin heikkeneminen, sadan dollarin öljy, subprime-kriisi, kulutuksen hidastuminen. Siinä listaa, jota voi jatkaa vaikkapa yritysten tuloskunnon heikkenemisellä.

Helge: Öljy $100 on avain moneen suuntaan.

Merrill Lynch laskee S&P 500 -yhtiöiden kolmannen neljänneksen tulospudotukseksi lähes 10 prosenttia.

Goldman Sachs arvioi, että USA:n investoinnit ja yksityinen kulutus ovat tuoneet viime vuosien globaalista talouskasvusta noin kolmanneksen. Silti jaksetaan sitkeästi väittää, ettei USA:n hidastuminen koske muuta maailmaa.

Helge: Lisäksi USA:laisilla on paljon luottokorttivelkaa.