Maantie, rautatie, internet ja mobiilitaivas

Kuuntelin viime yönä Juhani Ahoa käsittelevää radio-ohjelmaa. Yhdistin kuulemani TIE-projektiin ja La Strada-metodiikkaan.

Juhani Aholla oli reilu sata vuotta takaperin tarvetta ja motivaatioita pitää yhteyttä erilaisiin ihmisiin,voidakseen kirjoittaa uusia kirjoja ja uudella tavalla.

Qelluntai #Suomi2 voi erkaantua ajanvietteen lisäksi sen yhteiskunnallinen ulottuvuuteen. Voimme parhaimmillaan ratkoa suuria kansallisia ongelmia vuorovaikutteisella TIE-teosvälineellä.

Yritän TIE:lle uutta määritelmää:

T = Tuota

I = Interaktiivisesti (korvaan Itse –> interaktiivisella)

E = Esitys, elokuva, esitelmä, elegia

Sadat toimijat voivat tarttua ongelmavyyhtiin ja luoda ratkaisuja ilman perinteistä kokouskäytäntöjä. Jatkuva yhteistyö onnistuu mistä tahansa jokapaikan tietotekniikalla.

Henkilökohtainen teos on kiinnostava, mutta tavoitteena on interaktiivinen joukkotuotos. La Strada metodin avulla haemme merkkejä yhteiskunnasta ja tuemme myönteistä muutosta. Ihmiset voivat sitoutua taustoistaan ja työtehtävistään riippumatta.

Juhani Ahon Rautatien tilalle tulee interaktiivinen mobiiliteknologia ja Internet.

Osallistujat voivat joukolla kirjoittaa (auteur) puhtaaksi ideoita audio- ja videopätkistä multimediateoksiksi.

Voimme lähestyä yhteiskunnallisia kuviota monitasoisesti etäältä, jopa maailman toiselta laidalta.

Miten niin oli käynyt aikaisemmin?

Hyvän elämän salaisuudet voidaan siedettävästi kuvata Tie-tekniikalla ja La Strada-metodiikalla. Ongelmanratkaisut kypsyvät ongelmanratkaisujen harjoituksilla. Lastuja kirjoittava Aho tavoitteli stämninkiä. Hän oli tarkka tunnelmien tallentaja. Juhani Aho oli ihmissuhteissa häilyväinen. Mitä tämä teknologia tuo tullessaan? Syntyykö häilyen uusia Teoksia?

Uudet projektinhallinnan metodit

Palveluja ja  ratkaisuja kehitettäessä sosiaalisen median suurin vaikutus projektien johtamisessa on yhteistyön, läpinäkyvyyden ja tiedon jakamisen helpottuminen ja laajentuminen.

Olemme tottuneet suljettuihin, organisaatio- ja yrityskohtaisiin tiedon- ja projektinhallinta-järjestelmiin.

Avoimuus johtaa vääjäämättä uudenlaiseen projektinhallinnan kulttuurin.   Mutta miten avoimuuden kulttuuriin uidaan? Se ei tapahdu käden käänteessä. Avoimuuden taidot, esteiden havaitsemiset ja edut opitaan tekemisen kautta.

- siirtyminen kohti avointa tietoa on suuri harppaus

- avoimuus mahdollistaa näkyvyyden tehtäviin toimiin

- kehittämiseen ja päätöksentekoon osallistujien joukko laajenee

- toimijat ovat alusta alkaen mukana valmistelussa, toimeenpanossa ja arvioinnissa

Keskustelua mikro- ja pk-yrityksistä ja pakallisista asioista

Verkossa on lukuisia kansallisen tason keskustelukanavia, joissa puidaan taloutta, politiikkaa ja kulttuuria suurten yritysten, puolueiden ja valtakoneiston huipulta.

Blogaajat keskustelevat suurten lehtitalojen ja telkkarin synnyttämistä teemoista, mutta mikro- ja paikallistason asiat eivät juurikaan herätä laajempaan vuoropuheluun.

Löytyisikö tästä uutta sarkaa?

Tarvitaanko uusi hyperpaikallinen kanava, joka tarttuu pienuuden ekonomiaan ja pienten toimijoiden todellisuuteen?

Kansalliseksihan se muuttuisi, jos blogaajia olisi joka kunnasta. Mutta alkuun pääsisi varmasti viidelläkymmenelläkin aktivistilla.

Kauppalehden tiedämme, Uusi Suomi ei tätä tee, paikallislehtien paikalliswebit ovat vain paikallisia, Suomi24 on sumeaa logiikkaa jne.

Mitenköhän tällaisen rakentaisi? Toisena haasteena voisi olla maksullisen kanavan rakentaminen, jossa kirjoittaisimme mikro- ja pk-yrityksistä sekä kuntien asioista.
Käytän tätä kanavaa uuden keskustelu- ja kirjoitusmallin hakumoottorina. Löytyykö tartuntapintaa?

Heitin joskus ajatuksen Piksusta talousmedian Seiska-lehtenä. Nyt siellä on kiitettävästi asiantuntevaa keskustelua taloudesta ja sijoittamisesta, mutta Seiska-sisältöä (populääriä) ei ole vielä kovinkaan paljon.

Näitä markkinarakoja kannattaisi tutkia ja sitten polkaistaan uusia kanava. Aamulehden kanava-alustana on NING, joten helppohan näitä on teknisesti manageroida.