Uudet projektinhallinnan metodit

Palveluja ja  ratkaisuja kehitettäessä sosiaalisen median suurin vaikutus projektien johtamisessa on yhteistyön, läpinäkyvyyden ja tiedon jakamisen helpottuminen ja laajentuminen.

Olemme tottuneet suljettuihin, organisaatio- ja yrityskohtaisiin tiedon- ja projektinhallinta-järjestelmiin.

Avoimuus johtaa vääjäämättä uudenlaiseen projektinhallinnan kulttuurin.   Mutta miten avoimuuden kulttuuriin uidaan? Se ei tapahdu käden käänteessä. Avoimuuden taidot, esteiden havaitsemiset ja edut opitaan tekemisen kautta.

- siirtyminen kohti avointa tietoa on suuri harppaus

- avoimuus mahdollistaa näkyvyyden tehtäviin toimiin

- kehittämiseen ja päätöksentekoon osallistujien joukko laajenee

- toimijat ovat alusta alkaen mukana valmistelussa, toimeenpanossa ja arvioinnissa

Koska etätyö muuttuu todeksi?

Verkossa tapahtuva yhteistyö edellyttää ihmisten kohtaamista teknisiä apuvälineitä käyttäen.

Etätyöstä on puhuttu kauan. Tietotekniikan avulla etätyö onnistuu, jos vain ihmiset taipuvat yhteistyöhön.

Sosiaalisen median valmennuksessa painotetaan edelleen aivan liian paljon ohjelmia, alustoja ja välineitä.

Kaukana olevat kumppanit saattavat kuitenkin olla täysin yksin teknisten ongelmien kanssa. Aika kuluu mainiosti välineseikkailuissa ja varsinaiseen työn tekemiseen jää vain murto-osa ajasta.

Ongelmatilanteissa avun tarvitsijoiden kanssa pitäisi keskustella mahdollisimman nopeasti. Ensin ei aina tule mieleen, että organisaatiossamme on tarvetta tehostaa yhteistyötä ja tiedonvälitystä osallistuvien toimijoiden kesken.

Emme välttämättä huomaa, että joku tiimissä on saattanut ottaa ongelmatilanteen hyvinkin raskaasti. Kriisiapua ei kuitenkaan “kaukana olevalle” osata välittää, koska hätä ei välity lankoja pitkin.

• Kriisiapuun tarvittavat työvälineet
• Toimintaherkkyyden kehittäminen
• Nopea toimeen tarttuminen
• Kriisissä olevan ihmisen kohtaaminen
• Nopeat keskusteluavaukset
• Shokissa olevan ihmisen vastaanottokyky ei ole parhaimmillaan

Oppiminen tulee sitä kautta, että operaation ammattilaiset käyvät asian läpi useita kertoja ja varmistavat näin, että tieto menee perille jokaisen verkostokolkkaan.

• Onko toimivaa ongelmien hoitomallia?
• Miten kriisit kohdataan joukkueena ja yksilötasolla?
• Kohtaamisen ja hoitamisen synkronointi
• Fyysiseen ja tekniseen hätään vastaaminen
• Psyykkisen hädän hoitaminen
• Tarvitaan herkkää silmää, korvaa ja sydäntä

Suomalainen rakennemuutos AD 2010

Teollisen aikakauden rakenteita joudutaan maassamme muuttamaan. Verkostomainen toiminta mahdollistaa rakennemuutoksen, mutta olemmeko henkisesti ja taidollisesti valmiita muutokseen?

Suomi oli viime vuosisadalla yksi maailman pienistä ihmeistä. Alkava vuosisata alkoi hyvissä merkeissä, mutta maailmanlaajuinen talouslama paljasti haavoittuvuutemme.

EU ja eurooppalaisuus ei enää riitä. 2010 – 2020 Suomen pitäisi kehittyä taloudeksi, joka pärjää globaalissa toimintaympäristössä. Nousimme vuosisadassa takapajuisesta maatalousyhteiskunnasta moderniksi teollisuusvaltioksi, joka nyt jo kurkottaa kohti tietoyhteiskuntaa.

• Nokian kännykkäihme teki meistä mobiililaitteiden suurvallan
• Pystyykö Nokia tekemään saman OVI-palvelutuotannossa?
• Paljon pitää tapahtua, koska haasteet ovat aivan toista kokoluokkaa

Nyt kun suuryritykset sulkevat tehtaitaan ja irtisanovat tuhansia säilyttääkseen jäljelle jäävien ihmisten työpaikat, onko se oikein vai väärin?

• Metsäteollisuutemme on hätää kärsimässä
• Teknologiateollisuutemme (konepajat) vienti kärsii

Suomi oli pitkään metsäteollisuuden suurvalta, joka tuotti paperia ja pakkauksia eurooppalaisille moderneissa tehtaissa. Suuruuden etua ei vieläkään ole menetetty, mutta ongelmana on perinteisten tuotteiden supistuva kysyntä.

Mihin suuntaan olemme menossa?

• Kulutuskeskeinen yhteiskunta
• Kuluttaminen jättää aina  tyhjyyden tunteen
• Hyvää elämää ja Onnellisuus tavoitteiksi
• “Uskonnolliset rakenteet”
• Tavoitteemme: mielihyvä vai hyvä mieli?
• Työn, arjen ja elämän yhteensovittaminen

Mikä on mahdollista saada?

• Jätteen ja romun määrä lisääntyy
• Kapina 60-luvulla johti hyvinvointiyhteiskuntaan
• Onnistuuko henkinen kasvu, jotta hyvinvointiyhteiskunta 2.0 onnistuisi?
• Positiivisen ajattelun kultti estää näkemästä ongelmiinsa vajonneen yhteiskunnan
• Paketoitu henkinen kasvu on yhtä tyhjän kanssa

Julkisten rakenteiden kautta elää omaa ainutlaatuista elämää. On valmiita tuotteistettuja elämänmallit. Olemme romuttaneet hyveet.

• Suojelemmeko aidosti luontoa nykyisillä elämäntyyleillä
• Välittämmekö aidosti ihmisistä
• Tuotammeko tavoitteellisesti hyvää mieltä?

Minne katosi Suomi?

• Mikä ei vielä ole kaupan?
• Seksikin on kauppatavaraa
• Tekopyhyyden huipennus

Oy Minä Ab

• Me voimme muuttaa yhteiskuntaa
• Mutta jos tavoitteena on vain: kuinka saan kovempaa palkkaa?
• Ihmisen arvo mitataan tekojen kautta
• Onnellisuuskomitea tarvitaan

Suomi Elää Innovaatioista ja Tulevaisuuden Palveluista

Olen varonut innovaatiojunan hypettämistä ennen aikojaan, koska suuria innovaatioita ei tehdä päivässä, vaikka Pendolino olisi täynnä huippuälyä, innostusta ja luomisen tuskaa moottorina.

Suomi eli metsästä. Nokia keksi tavan tehdä rahaa kännykällä. Nyt vuorossa ovat käytettävyydeltään ihanan helppojen palvelujen kaupallistaminen.

Suomi ei pärjää luovan talouden tuotoksilla, jollei teknologian siirtoa ja osaamisen myyntiä laiteta palvelukoriin. Meiltä löytyy mahtavasti osaavia yksilöitä, mutta suurten massapalvelujen käytäntöön vieminen on takkuillut kauan.

Teollinen tuotanto, konkreettisten tuotteiden tekeminen onnistuu suomalaisilta suunnittelijoilta mainiosti, mutta aineettomaan emme vielä usko. Suomalainen uskoo, kun näkee.

Pehmotuotannossa emme ole muutoksentekijöitä. Softa on meille Linux-menestyksestä huolimatta vierasta tai korkeintaan pienimuotoista. Meiltä puuttuu rohkeus ja rakkaus näkymätöntä, aineetonta ja olematonta kohtaan.

Innovaatiojunaa eivät kaikki qaikulaiset purematta nielleet. Olen havainnut blogi-kommenteissakin nurjamielistä suhtautumista: innovaatio on sanana yhtä loppuun kaluttu kuin luovuus ja hyvinvointiyhteiskunta.

Ihmiset kaipaavat konkreettisia asioita, mutta olemmeko tässä nimenomaan liiaksi kiinni vanhassa? Pitäisikö Suomen parantaa juoksuaan huuhaan, hörhön, sirkuksen, brändien, imagojen tms. rintamilla?

Ideoiden muuttaminen kaupallisiksi innovaatioiksi on rankkaa puuhaa. Nokian OVI on oiva esimerkki. Se on ensimmäinen suuren luokan suomalainen palveluinnovaatio, jota moni meistä on kilvan moittinut käytettävyydeltään vaikeaksi, mutta pitäisikö meidän sen sijaan käyttää sitä, hyödyntää sitä ja ehdottaa ideoita helppokäyttöisyyden lisäämiseksi.

Mitään muuta vastaavaa ei ole 2010 – 2020 tarjolla. Toiseksi paras on sentään jotain “ei mitään” rinnalla. OVI tarjoaa kansallisromanttisen mahdollisuuden palvelujen monimuotoisella kentällä.

Mitä mieltä olette? Tulkaa mukaan #iTraining –keskusteluun! Suomi on palvelutuotannon kehitysmaa. Tartutaan haasteeseen ja tehdään jotain yhdessä: tekemistä riittää taatusti.

Hyperpaikallinen avoin innovointi

Ymmärrämmekö, mihin avoin innovointi johtaa? Yritän miettiä meneillään olevaa kehitystä hyperpaikallisesta näkökulmasta.

Miten lähellä avointa innovointia ovat Loviisa ja Porvoo?

Vastaus on yksinkertainen: pienillä paikkakunnilla eletään täyttä häkää menneisyydessä. Loviisan korkeimpana tavoitteena on kolmas ja neljäs ydinvoimala.

Porvoo ei tavoittelee vain säästöä kunnallisissa prosesseissaan. Uusia ideoita pienissä kaupungeissa ei synny ollenkaan. Ideointia ja projektointia ohjataan ylhäältä ja tämä tappaa kaiken uudistumisen alkuunsa.