Juha Vahe kirjoittaa Piksussa: “Olen pitkin hampain ja happamin mielin julkaissut uutispoiminnoissa joukon metsäteollisuuden lobbauksia siitä, miten Suomi tarvitsee ensi hätään muutaman ydinvoimalan lisää tuottamaan sähköä yhä vain suuremmalle määrälle kookkaampia paperikoneita, joitten energiatehokkuus ei kaiken muun kehittyessä kehity yhtään minnekään.”
Juha, se nyt vain on niin, että ydinvoimalaitoksilla pystyy tekemään rahaa! Sähkön roudaaminen Eurooppaan on halvempaa ja helpompaa kuin painavien paperirullien siirtäminen pienillä keikkuvilla paateilla kymmenistä pikkusatamista eri puolilta Suomen rannikkoa Euroopan kylläisille markkinoille. Suomenlahden ali vedetään 2013 (muistaakseni) paksu kaapeli sähkön siirtämiseksi sieltä tänne tai täältä sinne. Euroopan sähkömarkkinoiden vapautumista lukuisat ydinmyllymme ennakoivat.
“Kysyin kommenttia pankin metsäteollisuusanalyytikolta, mutta eihän sellainen tunnetusti aiheestaan mitään tiedä”, Juha Vahe jatkaa.
Juha, metsäyhtiöistä UPM on selvin sanoin ilmoittanut strategiassaan, että se tähtää energiayhtiöksi. Syöttötariffit takaavat sekä biolaitosten, että tuulimyllyjen kannattavuuden. Samalla sitä kautta syntyy Pesosen toivoma sisäinen devalvaatio, kun sinä, minä ja Hentun Liisa maksamme tukirahat korkeimpina sähkölaskuina. Metsäpomot ovat tutkineet Exceleitään tarkasti ja tietävät ydinvoiman tuottamisen hyväksi bisnekseksi. BP tietää, että öljykatastrofin remonttilasku on sille vain 75 miljoonaa dollaria. Firma tienaa heikommillakin varolaitteilla 450 miljoonaa euroa voittoa viikossa, joten kuprun maksamiseen menee muutaman päivän voitot.
Juha Vahe: “Oman käsitykseni mukaan suunnan pitäisi olla selvä, mutta aikataulu ei ole. Muistelen muutaman vuoden takaista CNBC:n veteraanitoimittajan haastattelua, jossa hän yritysostojen erityisasiantuntijalta Jukka Härmälältä kyseli paperin tulevaisuudesta. Molemmat miehet olivat liikuttavan yksimielisiä siitä, että kaikki Internetistä löytyvä pitää tulostaa printterillä ja näin paperinkulutus sen kuin kasvaa. Olen kuullut urbaaneja legendoja 50-vuotiaista valtion virkamiehistä, jotka printtaavat sähköpostinsa, mutta 15 vuoden kuluttua se sukupolvi on jo eläkkeellä.”
Juha, metsäteollisuutemme pomot ovat olleet suurmiehiä ja perässähiihtäjiä. Heille ei välttämättä aikaisemmin poikkeavat totuudet kelvanneet. Mutta energiapeliä sikariportaan bosset ovat kehittäneet systemaattisesti ja huolellisesti. Anne Brunila ei siirtynyt sattumalta Fortumin leipiin. Hänen lausuntonsa ydinvoimalan rakentamisesta Eestiin sopii tarkasti Euroopan vapautuvien sähkömarkkinoiden markkinarakoon. Sähkön siirtäminen Eestistä eteenpäin on helpompaa kuin Loviisasta kaapelia pitkin. Ingalin sulkeminen on jättänyt Baltiaan tyhjiön, jonka paikkaamiseen Fortumin laitos sopii hyvin. Fennovoima hyödyntää puolestaan pohjoisen poliittista tyhjiötä. Vihreät ovat vahvoilla Helsingissä, mutta muualla Suomessa vihreää väriä edustaa siltarumpupuolue, joka haistaa sekin metsäteollisuuden rakennemuutoksen todeksi. Ja onhan siellä pohjoisessa Outokumpu.
Juha jatkaa: “Nyt kuitenkin annan puheenvuoron Metsäteollisuus ry:n kannoista poikkeaville näkemyksille, joita on Metlasta esittänyt VTT Lauri Hetemäki.”
Juha, tutkijat saavat puhua mitä huvittaa, koska ei niillä kuitenkaan ole valtaa. Siksi mekin saamme heitellä tänne mielipiteitämme. Kuka näistä välittää. Saisimme enemmän lukijoita, jos kirjoittaisimme tisseistä, uimarantamisseistä ja tangolaulajista. Viimeistään 2015 poliitikot opettavat, että on pakko myydä sähköä Eurooppaan, että pystymme maksamaan velkamme. Kyllä tämä on poliitikkojen ja suuryhtiöiden vastaus innovaatiovaateille. Ydinvoima on Public + Private Europeliä parhaimmillaan. Toivotaan, että y-pannut kestävät ja Olkiluoto valmistuu. En haluaisi olla veronmaksajana maassa, jossa energiapuolen megainvestoinnit menevät mönkään, koska mehän ne silloin maksamme. Siinä vaiheessa firmat ovat yhtä köyhiä kuin saksalaiset ja ranskalaiset suurpankit.
