Talvivaaran viestintä

Talvivaara kertoo nykyään avoimesti niin hyvistä ja huonoista asioista avoimesti ja rehellisesti. Viestintäpäälliköllä on viime vuosina ollut tarjolla lähinnä huonoja kertomuksia kaivoksen toiminnasta ja taloudesta.

Kaivosten siunaus ja kirous

Tahvosen mukaan on totta, että valtausjärjestelmä aiheuttaa usein kaivosryntäyksen. Sillä ei hänen mukaansa kuitenkaan ole aina vain hyviä seurauksia.

- Luonnonvarojen siunaus voi olla suuri. Niihin liittyy kuitenkin myös ilmiö, jota kutsutaan luonnonvarojen kiroukseksi.

Se tarkoittaa Tahvosen mukaan muun muassa luonnonvaroista saatujen tuottojen epätasaista jakaantumista väestön joukossa, niihin liittyvää korruptiota ja rajua velkaantumista, kun velanmaksun uskotaan onnistuvan luonnonvarojen tuotolla.

Suomi on tutkimusten perusteella kaivosteollisuudelle houkutteleva investointikohde.

– Tässä listassa ei ehkä ole syytä olla ykkösenä. Minusta se tarkoittaa sitä, että tavara myydään liian halvalla. Parempi olisi olla esimerkiksi sijalla 10 tai 15, Tahvonen sanoi.

Tahvosen mukaan oikein suunniteltu rojaltijärjestelmä ei veisi Suomelta kaivostoiminnan tuomaa hyötyä. Rojalti ei saa olla liian alhainen, jolloin siitä ei saada tuloja. Toisaalta se ei voi olla liian korkea, ei saada kaivostoimintaa.

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/64063-professori-varoittaa-suomea-kirouksesta-tavara-myydaan-liian-halvalla

Talvivaaran perimmäiset kysymykset

Ovatko Talvivaaran ongelmat sittenkin paljon perustavampia kuin "vain" vuotavat jätealtaat ja tuotteen heikko hinta?

Voiko kaivoksesta koskaan tulla kannattavaa ja ympäristön kannalta edes siedettävää toimintaa, vai onko koko bioliuotuksen idea väärin ajateltu ja suunniteltu? Siinä tapauksessa mikään rahamäärä ei riitä saamaan laitosta jaloilleen.

Malmion koostumuksesta voi päätellä, että sen sisältämät alkuaineet yhdistettynä käytettyyn menetelmään muuttavat malmin laavan tapaiseksi "vulkaaniseksi lasiksi", joka ei läpäise vettä.

Liuotuskasat ovat tukkeutuneet nopeasti ja nikkelisulfidin saanto pienentynyt huomattavasti odotettua enemmän.

Talvivaarassa on siirrytty bioliuotuksesta rikkihappoliuotukseen.

Suurin osa haposta valuu kasan ohi Kainuun maaperään ja sieltä Vuoksen ja Oulujoen vesistöihin tuhoisin seurauksin.

Jos mineraalien erottelumenetelmä ei toimi niin kuin on väitetty, kaivoksen toiminta pitää lopettaa niin nopeasti kuin mahdollista

http://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/?ref=hakemisto

Kaivokset käyttävät paljon vettä

Vesiongelmia myös muilla kaivoksilla. Se on haaste joka ikiselle kaivokselle.  Vesienhallinta on kaivosteollisuuden keskeinen kysymys siksi, että kaivosalueilla muokataan maastoa laajoilta pinta-aloilta.

Vesiä pitkin ympäristövaikutukset saattavat levitä hyvinkin laajalle.

Kaivosten ympäristövaikutukset riippuvat kaikkein eniten vesihallinnasta, sanoo ympäristösuojelupäällikkö Tiina Kämäräinen Lapin ely-keskuksesta.

Vesikysymys on kiperä myös siksi, että työ ei pääty kaivoksen lopettamiseen. Kaivosten vesipäästöjä täytyy seurata vielä pitkään kaivostoiminnan päätyttyäkin.

Tutkivaa journalismia kaivosteollisuudesta

Sotkamon Talvivaarasta on kirjoitettu, kiroiltu, someiltu ja uutisoitu kilometrikaupalla artikkeleita ja sähköisiä tarinoita. Sotkamo Silveristä tiedämme vähemmän; se on vielä käynnistysvaiheessa. Sotkamo Silver on rahoitusratkaisua vailla valmis toimintansa käynnistämiseen.

Suomen ja Pohjoismaiden kaivosteollisuuden kasvuun on 2000-luvulla ladattu suuria odotuksia. Kainuussa Talvivaarasta toivottiin lakkautetun UPM Paperitehtaan jatkajaa. Aikaisemmin UPM:lle siirtynyttä Kajaani Oy:n metsäyhtiötä kutsuttiin täällä “leivän isäksi”. Tuleeko Talvivaarasta koskaan sellaista? Sotkamo Silver Oy on kokoluokaltaan vaatimattomampi, mutta sen riskitkin ovat pienemmät.

Talvivaaran kivisellä polulla on kuljettu kriisistä kriisiin. Vettä on miljoonia kuutioita varoaltaissa ja aurinkoinen kesäsää ei ole haihduttanut ylimääriä taivaalle. Velkaa yhtiöllä on enemmän kuin laki sallii. Tuotantomäärät laahaavat toivotusta ja tulosta ei ole kertynyt viivan alle lainkaan.

Muutaman kvartaalin jälkeen YT-neuvotteluista ilmoittanut Talvivaaran kassavarat ovat kuivuneet olemattomiin, mutta puhdistamattomia vesiä on edelleen liian paljon vuotoherkissä altaissa.

Presstek ry järjestää kaivosmatkan Kainuuseen 18.-19 syyskuuta! Osallistun tilaisuuteen ja valmistelen nyt jo tutkimussuunnitelmaa. 

Kirjoitan ennakkoon juttuja sekä Silveristä että Talvivaarasta ja otan mielelläni vihjeitä lukijoiltani. Mitä haluaisitte tietää?

TEEMOJA (alustava tutkimussuunnitelma)

1. Liiketoiminnan kehitys
   - maailmanmarkkinoiden hinnat
   - tuotantokustannukset
   - jatkojalostuksen näkymät
   - kysynnän kehitys
   - rahoituskustannukset
   
2. Ympäristönsuojelu
   - prosessivedet
   - varoaltaat
   - puhdistusteknologia
   - pölypäästöt
   - melu
   - haju
   
3. Yhdyskuntasuhteet
   - työpaikkojen kehitys
   - alihankinta
   - ympäristösuojelu
   - STOP Talvivaara
   - viranomaisten toimet
   
4. Riskien hallinta
   - ympäristöriskit
   - taloudelliset riskit
   - teknologiset riskit
   - ongelmanratkaisu

Kaivosalan imago on kolhiintunut

Jokainen suomalainen tuntee Talvivaaran, tietää siitä jotain, mutta onko etelän metian kautta muotoutunut mielipide kohdallaan? Vastaako lööppien ja journalismin tuottama mielikuva Suomen suurimmasta ympäristökatastrofista todellisuutta? Pitääkö yrityksen ja viranomaisten kautta tuleva suodatettu tieto paikkansa? Miten paljon tässä on kyse “kriisinhallinnasta” ja Stop Talvivaara tiedotussodasta? Mene ja tiedä. Kaivos jatkaa toimintaansa. Uusimpien tietojen mukaan Talvivaaran varoaltaissa on 20 miljoonaa kuutiota “ylimääräistä”, jonka puhdistamiseen ei ymmärrykseni mukaan ole keinoja, eikä kapasiteettia.

Osallistuin 16..5.2013 Kajaanissa Kaivosalan seminaariin. Tilaisuudessa arvioitiin, että kaivosalan tutkinto avaa työmarkkinoiden portit takuuvarmasti.

Ongelmaksi koettiin kaivosalan rapistunut imago. Yksi syyllisistä on näillä leveysasteilla Talvivaara Oy, joka vuotaa, haisee ja järkyttää paikallisasukkaita. Siitä on tullut kaivosalan pelote ja ennakkotapaus. Talous on rapakunnossa, kaivos on veloissaan korviaan myöden. Putsarit eivät toimi ja patoaltaitten allastekniikkaan luottavat korkeintaan valvovan viranomaisen “korruptoituneet” toimijat.

Ei näytä hyvältä!

Ongelmia on myös muualla. Northland Mining Kaunisvaarassa on konkurssin partaalla. Rahat ovat loppuneet ja yrityksen rahoitusjohtajat, juristit ja pääomistajat etsivät ulospääsyä kriisistä. Suomalaiset laite- ja laitostoiminnat odottavat saataviaan. Metso ei ole saanut rahojaan rikastamon rakentamisesta ja Tervolassa toimiva Paakkila Conveyers hakee YLE-tietojen mukaan yrityssaneerausta.

Suurella innolla käynnistyneet projektit ovat edenneet “valtaisasta innostuksesta”  - “syyllisten etsintään”. Kaivosteollisuuden nopean nousun ennustajat joutuvat reivaamaan purjeita. Realistinen uudelleenarviointi lienee paikallaan. Matka kannattavaan ja ympäristöä kohtuullisesti kohtelevaan huomiseen on pidentynyt merkittävästi.

Suomen Mineraalistrategia

KUVA: Suomen Mineraalistrategia, Finland (2009 – 2015)

Tämän postauksen taustalla ja motiivina ovat KAINUUN KAIVANNAISALAN TOIMIALAPÄIVÄN 18.10.2012 havainnot, huomiot, keskustelut ja muistiinpanot, jotka kertovat maan alla muhivista mahdollisuuksista.

Metallimalmien ja muiden mineraalien hinnat kääntyivät 2000-luvun alkupuolella vahvaan nousuun, mikä johtui etupäässä Kiinan, Intia ja monien muiden kehittyvien kansantalouksien voimakkaasta kasvusta.

Tämä moninkertaisti metallien hinnat muutamassa vuodessa. Suomessa hintojen noususta on ollut seurauksena ennennäkemätön kaivosbuumi. Kaivosteollisuuden tuotanto ja työllisyys moninkertaistuvat. Erityisesti kasvusta hyötyvät Pohjois- ja Itä-Suomi, joissa työttömyys on ollut suurinta.

Kaivosteollisuuden parantuneet näkymät ovat johtaneet suuriin investointeihin myös Ruotsissa.

Kaivannaisteollisuuden kehittämisohjelma

Kainuun Etu Oy yhdessä alan asiantuntijoiden kanssa on valmistanut yritysten tarpeista lähtevän alueellisen kaivannaisteollisuuden kehittämisohjelman. Ohjelma on ensimmäinen koko Suomessa. Se on tarkoitettu toteutettavaksi aikavälillä 2009 - 2015.

Ohjelma koostuu pitkäjänteisestä kehittämisstrategiasta ja sitä käytännössä toteuttavista hankkeista, joiden luettelo päivittyy jatkuvasti. (Katso alla olevat linkit)

• Kaivannaisteollisuuden kehittämisohjelma
• Hanketoiminta 2009
• Suomen Mineraalistrategia.pdf
• Suomen mineraaliklusterin vaikuttavuusselvitys.ETLA.pdf

Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos ETLA julkaisi keväällä 2011 kattavan selvityksen koko kaivannaisalan vaikuttavuudesta kattaen kaivostoiminnan, luonnonkiven jalostuksen, kiviaineksen käytön ja näihin aloihin liittyvän teknologiateollisuuden.

Kaivostoiminta Kainuussa ja Kansakunnassa Kasvussa

KUVA: Aitik, Gällivara, Ruotsi (2012)

Kasvava kaivostoiminta tarvitsee jatkuvasti uutta työvoimaa. Kaivosalan monipuolisuuden tunnetuksi tekeminen oli yksi Kajaanissa 18.10.2012 järjestetyn Kivi- ja kaivannaisalan toimialapäivän tarkoitus.

Vuonna 2011 kaivosten oman henkilöstön määrä oli noin 2300 henkilöä. Alihankkijoiden palveluksessa oli yli 1900 henkilöä, kun mukaan lasketaan myös kaivosten rakentajat. Kaivosten oman henkilöstön määrä kasvaa vuonna 2012 noin 2600 henkilöön.

Tällä hetkellä tiedossa oleviin työllisyysarvioihin perustuen kaivosten tuotannon työvoiman tarve, kaivosten oma henkilöstö ja alihankkijat, kasvaa noin 6000 henkilöön arviolta vuonna 2016-2018.

Rakennusaikainen työvoiman tarve vaihtelee vuosittain reilusta tuhannesta yli 2700 henkilöön vuosina 2013-2017. Eri hankkeiden samanaikaiset toteutukset voivat aiheuttaa vielä suurempia työvoiman kysyntäpiikkejä.

Kaivoteollisuudessa on jo pulaa etenkin kokeneista geologeista ja kaivosalan kokemusta omaavista insinööreistä.  Kaivosten sijoittuminen Suomeen tukee jo nyt vahvan suomalaisen kaivosteknologiaosaamisen kehittymistä entistä merkittävämmäksi kansainvälisillä markkinoilla.

Uusien kaivosten sijoittumisen pääpaino on Itä- ja Pohjois-Suomessa, tukien näiden alueiden kehitystä. Kaivosklusterin muut yritykset sijaitsevat ympäri Suomea ja kaivostoiminnan taloudelliset vaikutukset mm. jatkojalostuksen, laitevalmistuksen ja teknologiayritysten myötä leviävät koko Suomeen.

Eri tutkimusten mukaan yksi kaivostyöpaikka synnyttää 2,5-3,5 muuta työpaikkaa. Kaivostyöpaikkojen lisäksi kaivostoiminnan seurannaisvaikutuksena Suomeen syntyisi siten noin 6500 - 9200 työpaikkaa.

Kaivostoiminnan kasvun kriittisiä tekijöitä tulevaisuudessa ovat osaavan työvoiman saannin varmistaminen ja rahoitus. Lisäksi kaivostoiminnan ja muiden elinkeinojen yhteensovittaminen ja ympäristöasioiden hallinta ovat edellytyksiä kaivostoiminnan sosiaalisen hyväksyttävyyden saavuttamiksi (social license to operate).

Kajaanin tilaisuudessa tutustuin seuraaviin hankkeisiin:

1. Sotkamon Talvivaara, Euroopan suurin nikkelikaivos (myös sinkkiä, mangaania,
2. Sotkamon Mondo Minerals, Euroopan suurin talkkikaivos
3. Sotkamo Silver, Taivaljärvi (suunnitteilla oleva hopeakaivos)
4. Pampalon kultakaivos Ilomantsin Hattuvaarassa (Pohjois-Karjala)
5. Outokumpu, Kemi
6. Pyhäsalmen kaivos, Pyhäsalmi
7. Nordic Mines kultaa, Raahe
8. Keivitsan nikkelikaivos, Sodankylä
9. Soklin apatiittikaivos, Savukoski
10. Hannukaisen rautakaivos, Kolari
11. Pahtavaaran kulta, Sodankylä
12. Suhanko, Ranua
13. Kaunisvaara, Pajala
14. Aitik, Gällivara
15. Oulu Mining School, Oulun yliopisto

Yleinen käsitys on, että kaivosala on kiven louhintaa tai maan alla tunnelissa ryömintää. Teollisuusmineraaleja louhitaan vuosittain noin 30 louhoksesta. Mutta se on vain murto-osa työstä. Suomen kaivosten malmit jatkojalostetaan pääsääntöisesti kotimaassa ja malmien ja rikasteiden vienti on ollut marginaalista. Nyt toiminnassa olevista metallimalmikaivoksista vientiä on esimerkiksi nikkeli-kupari-rikastetta Hituran kaivokselta, Talvivaaran kaivokselta sinkkisulfidia ja Pyhäsalmen kaivokselta pyriittiä.

Suomessa kaivostoiminta on yksi harvoja kasvavia toimialoja. Vuoden 2012 alussa tuotanto on käynnissä yhdessätoista metallimalmikaivoksessa. Sodankylässä Kevitsan kaivoksella kaupallinen tuotanto alkaa vuoden 2012 puolivälissä.

Lapissa sijaitsevat metallimalmikaivoksista Kemin kromikaivos, Kittilän ja Pahtavaaran kultakaivokset sekä tuotantoaan aloittava Kevitsan kaivos. Teollisuusmineraaleja Lapissa louhitaan Torniossa Kalkkimaan, Rantamaan ja Ristimaan louhoksilta. Lisäksi Nordkalkin Kolarin kalkkikaivoksella on luvat toiminnan käynnistämiseksi.

Suomen kaivosten liikevaihto vuonna 2010 oli arviolta noin 1,16 miljardia euroa, josta metallimalmikaivosten liikevaihto oli noin 680 miljoonaa euroa. Malminetsintää vuonna 2011 harjoitti noin 40 yhtiötä ja panostukset malminetsintään olivat noin 81 miljoonaa euroa.

Valmisteilla on noin kymmenen pitkälle edennyttä projektia sekä useita toiminnassa olevan kaivoksen laajennusta. Valmisteilla olevien hankkeiden tiedossa olevat suunnitellut investoinnit ovat kolmesta neljään miljardiin euroa, j oista pääosa sijoittuisi Lappiin.

Investointien määrissä on vielä epävarmuutta mm. kaivoksen lopputuotteen jalostusasteesta johtuen. Lapissa valmisteltavista kaivoshankkeista pisimmällä ovat Hannukaisen rautakaivoshanke Kolarissa, Soklin apatiittikaivos Savukoskella ja Suhangon kaivoshanke Ranualla.

LÄHDE:  http://www.lappi.fi/kaivosteollisuus 

KAIVOSBUUMIN LYHYT HISTORIA

Miksi Suomi on noussut Euroopan ykkösmaaksi malminetsinnässä? Syy on kallioperässä. Se on samankaltainen kuin Australiassa ja Kanadassa, joten täällä on myös yhtä lailla kaivospotentiaalia.  Malmeja etsi vuonna 2006 yli 30 yritystä.

”Suomessa on malminetsinnässä vasta raapaistu pintaa”, kaivosylitarkastaja Krister Söderholm sanoo.

Valmisteilla on noin kymmenen pitkälle edennyttä projektia sekä useita toiminnassa olevan kaivoksen laajennusta. Valmisteilla olevien hankkeiden tiedossa olevat suunnitellut investoinnit ovat kolmesta neljään miljardiin euroa, joista pääosa sijoittuisi Lappiin.

Investointien määrissä on vielä epävarmuutta mm. kaivoksen lopputuotteen jalostusasteesta johtuen. Lapissa valmisteltavista kaivoshankkeista pisimmällä ovat Hannukaisen rautakaivoshanke Kolarissa, Soklin apatiittikaivos Savukoskella ja Suhangon kaivoshanke Ranualla.

Jukka Lukkari, 14.9.2006, 8:21 – Tekniikka ja Talous

Kaivosväki käy kovilla kierroksilla

Kaivokset ovat Suomen kannattavinta yritystoimintaa. Pyhäsalmen kaivos tuottaa kanadalaisomistajilleen voittoa yli puolet liikevaihdostaan.

”Keivitsan kaivoksen tuotanto alkaa vuoden 2009 lopulla”, sanoo Scandinavian Minerals-yhtiön toimitusjohtaja Peter Walker. Suomesta rahaa ei toistaiseksi ole juuri löytynyt, joten katseet pitää kääntää maailmalle. Perä hakee yhtiölleen listausta Lontoon pörssistä, Scandinavian Minerals suuntaa katseensa Kanadan ja Vulcan kotimaansa Australian rahoittajiin.

”Talvivaaran kaivoksen tuotanto alkaa 2009 alkupuolella”, sanoo Talvivaara Projekti Oy:n toimitusjohtaja Pekka Perä.

Suurisuuntaisin Suomen kaivoshankkeista on Talvivaaran nikkelikaivosprojekti Sotkamossa. Pekka Perän heittelemät numerot ovat vaikuttavia: Euroopan suurin nikkeliesiintymä, tuotannon arvo nykyisillä huippuhinnoilla miljardi euroa vuodessa, tarvittava investointi 350 miljoonaa euroa, rakentamistyö yli 3 000 miestyövuotta eli samaa luokkaa kuin loistoristeilijän teko.

”Kylylahden kaivoksen tuotanto alkaa kesällä 2008”, sanoo Vulcan Resources- yhtiön aluejohtaja Jarmo Vesanto.

 

ENNENNÄKEMÄTÖN MALMI- JA KAIVOSBOOMI (2006)

Suomessa vallitsee nyt ennennäkemättömän kova malmi- ja kaivosboomi. Ainakin osa yllä olevista ennusteista saattaa toki olla ylioptimistisia, mutta aidollekin toiveikkuudelle on katetta.

”Lupaavia hankkeita on nyt enemmän kuin koskaan”, summaa kaivosylitarkastaja Krister Söderholm kauppa- ja teollisuusministeriöstä. ”Varmaa on, että viiden vuoden kuluttua Suomessa on enemmän malmikaivoksia kuin nyt.”

Nyt niitä on neljä: Pyhäsalmen kaivos, Hituran nikkelikaivos Nivalassa, Kemin kromia tuottava kaivos sekä Pahtavaaran kultakaivos Lapissa. Hiljattain alkoivat myös toisen lappilaisen kultakaivoksen Suurikuusikon louhimistyöt Kittilässä

Suomessa etsii malmia peräti lähes 40 yhtiötä, joista kotimaisia on vain muutama.. Hinnat ovat kivunneet metallien hintakäyrien mukana huippuunsa. Niinpä voidaan puhua jo kaivoshypestä.

”Malminetsintäinto on nyt valtaisa Suomen ja Ruotsin lisäksi myös Kanadassa ja Australiassa”, sanoo kanadalaisen Scandinavian Minerals-yhtiön Peter Walker.

Kotimaisten kaivoshankkeiden kannalta kiinnostavin metalli on nikkeli, jonka hinta on vuodessa kolminkertaistunut. Keivitsaan kaivosta puuhaavan Walkerin mukaan hintojen nykytaso ei voi säilyä pitkään.

Kaivoksen perustamisvaiheessa toimitussopimukset voivat liittyä kaivoksen käynnistämisen rahoitusratkaisuihin, jolloin investoinnin takaisinmaksu tapahtuu pitkäaikaisina rikastetoimituksina.

Rautaa rajoille ja maan uumeniin

KUVA: Pauli Ojala, Nordautomation Oy, Kristiinankaupunki (25.9.2000)

Kaivosteollisuus on globaalia liiketoimintaa. Myös Suomessa toimivat kaivosyhtiöt ja malminetsintää harjoittavat yhtiöt ovat valtaosin ulkomaisessa omistuksessa. Kaivannaisalan kehittäminen käsittää myös kivialan, niin rakennuskivet kuin muut kiviainekset.

Kaivannaisalan osaamisen ja ongelmanratkaisun kärjet ovat sovellettavissa lähes sellaisenaan kivialalle.

Pohjoismaitten prosessiosaajat pystyvät toimittamaan 70 – 80 prosenttia maailman kaivannaisteollisuuden teknologiatarpeista:

• Outotec
• Metso
• Normet
• Sandvik
• Boliden
• Scania
• Atlas Copco

VERKOSTOITUMINEN

Maarakentaminen ja kaivannaisteollisuus ovat isoja investointeja vaativia liiketoimialoja. Menestyminen pitkässä juoksussa edellyttää ratkaisujen toimittajilta ammattitaitoa, suunnitelmallisuutta sekä henkistä pääomaa pitkäjänteisesti toimivien kokonaisuuksien aikaansaamiseksi.

Koneenrakentamisen ja metallituotannon yritysten verkostot ovat viime aikoina kehittyneet voimakkaasti. Alueellisia verkostoja on lähes kaikkialla valmiina ja yritysten välinen yhteistyö entistä sujuvampaa.
Kainuun Barentsin alueen metallialan yhteistyöhanke tuo kaivannaisteollisuuden Venäjä-ulottuvuuden tarjolle ja hyödynnettäväksi.

EU:n rahoitusinstrumenteilla tuetaan kansainvälisiä kaivannaisalan kehittämishankkeita: pienemmät yritykset pääsevät mukaan ja saavat käyttöönsä paikallisten ja kansainvälisten asiantuntijoiden palvelut.

Investoinnit kehityksen kärjessä oleviin työvälineisiin ja prosessiratkaisuihin on tulevaisuuden turvaamista.

TOIMIALAPÄIVÄT KAJAANISSA

Keskustelin tällä viikolla Kajaanissa kaivannaisalan toimialapäivillä kuljetin- ja nosturiratkaisuista alan asiantuntijoiden kanssa.

Pohjois-Suomessa, –Ruotsissa ja –Norjassa aukeaa lähivuosina useita uusia kaivoksia; alan tulevaisuus näyttää nyt sekä työntekijöiden että laitetoimittajien näkökulmasta hyvältä. 

Osaaville prosessilaitetoimittajalle on töitä tarjolla ympäri maailman.

Kainuussa kuumimpia kohteita ovat Talvivaara, Mondo Minerals ja Sotkamo Silver. Täkäläisestä maaperästä nostetaan nikkeliä, mangaania, talkkia, sinkkiä, kuparia, kobolttia sekä kohta myös hopeaa ja kultaa.
Kainuun kaivannaisalan kehittämisohjelmaa valmistellaan tiiviissä yhteistyössä Pohjois-Karjalan kivi- ja kaivannaisalan kehittämisstrategian kanssa.

Aluetalouden kehittäjien tavoitteena on päästä yhteiseen toimintaan. Strategiseen yhteistyöhön tähdätään muiden kaivannaisalan alueellisten kehittämisohjelmien kanssa.

• Kainuussa Talvivaara Prime –hanke
• Pohjois-Karjalan Pro Kaivos -hanke

Varsinaisena onnistumisen haasteen muodostaakin se, että eri alojen kehittämisohjelmat / – toimet löytäisivät toisensa käytännön tekemisen tasolla.

Erikoisosaaminen, jolle on käyttöä yhdellä toimialalla, saattaa vähän modifioituna olla hyvin käyttökelpoista myös toisella alalla. Metsäteollisuuden ja kaivannaisalan osaamisten yhdistäminen ja sovellusten viilaaminen tulee väistämättä heti mieleen.

KUUSAMOON

Avolouhoksena alkavaa ja maanalaisena kaivoksena jatkuvaa kultakaivosta suunnittelee Kuusamoon australialainen Dragon Mining –yhtiö. Alueen laajuus on 3,5 neliökilometriä. Kuusamon Juomasuon kultakaivossuunnitelmissa arvioidaan olevan optiona myös maaperässä runsaana esiintyvä uraani.

Dragon Mining Oy:n toimitusjohtaja Heimo Pöyryn mukaan Kuusamon maaperässä on paljon uraania, mutta Juomasuon alueella yhtiön tarkoituksena on keskittyä luvan saatuaan kullan louhintaan.

Ympäristöluvan kohtalo ratkennee ensi vuoden alussa. Työpaikkoja kaivoksessa olisi 70 – 80. Toiminta voi lupien saamisen jälkeen alkaa noin viiden vuoden päästä.

- On totta, että Rukan lähellä on kaksi esiintymää. Tämänhetkisissä suunnitelmissa ne eivät kuitenkaan ole mukana, toteaa toimitusjohtaja Heimo Pöyry.

AUTOMAATIO

Kaivosalasta puhutaan vaihteeksi tulevaisuuden alana, joten kilpailu prosessilaitetoimituksista kiihtynee. Vaikka kaivosteollisuus - kapeasti nähtynä – mielletään suppeaksi erikoisalaksi, on se todellisuudessa useiden alojen osaamista soveltavaa prosessiteollisuutta.

Siihen keskittynyttä, kaiken kattavaa toimituskykyä ja palveluosaamista on mahdotonta saada. On haettava osaajia ja toimittajia, joilla on sovellus- ja muuntautumiskykyä.

Automaatio-osaaja on automaatiotaituri myös kaivoksessa. Erikoistuminen ja ongelmanratkaisu paranee, kun kaivostoiminnan prosessiosaajat ja ratkaisujen toimittajat lyövät viisaat päänsä yhteen. Luovaa yhteistyötä tarvitaan!

Kaivannaisteollisuus tarvitsee uusia automaatio- ja informaatiotekniikan sovelluksia prosesseissaan. Voimme hyödyntää metsä- ja prosessiteollisuuden osaamista ja ratkaisuja.

Kaivokset Suomessa ovat automaatiotekniikaltaan huippuluokkaa ja toimitukset sisältävät raudan lisäksi prosessiteknisiä oivalluksia, tuottavuuden parannuksia, tietojenkäsittelyä ja automatiikkaa.

NAAPURIMAT

Pohjoiseen sijoittunut kaivosala etsii osaajia ja tekijöitä ympäri Suomen. Ruotsissa ja Norjassakin tapahtuu: kaivosteollisuuden investointibuumi näkyy myös naapurimaissa. Kajaanissa korviini tarttui muun muassa Pajala, Jällivaara, LKAB, Kaunisvaara, Kiiruna…

• Naapurimaiden kanssa tehdään maa- ja kallioperätutkimusta sekä tuotantoteknologian kehittämistä. Kallioperämme on samanlaista Norjasta Kuolan niemimaalle.
• Yhteistyön lisääminen Venäjän kanssa on houkuttelevaa, sillä Venäjän kaivosteollisuudella on sekä osaamista että taloudellisia resursseja.
• Kaivosalan toiminnot voidaan jakaa neljään vaiheeseen: louhinta, näytekäsittely, rikastus ja kunnossapito.
• Prosessiratkaisut ilman huolenpitoa eivät anna parasta kokonaistulosta.

Nordautomation Kaivoslaiteprojekti Australiassa

Kaivosalalla tapahtuu suuria asioita Suomessa ja Pohjoismaissa. Uusia kaivoksia avataan ja investoinnit ovat 2000-luvulla olleet täälläkin mittavia.

Australiassa on kaivostoimintaa ihan joka osavaltiossa. Western Australia on niistä pinta-alaltaan ylivoimaisesti suurin, niin ymmärrettävästi kaivoksistakin iso osa on siellä.

- Toinen lähes yksinomaan kaivostoiminnalla elävä osavaltio, Queensland, joka elää tällä hetkellä suvantovaihetta koska joulu-tammikuun tulvat vaurioittivat kaivosten infrastruktuuria, mutta kunhan sadekausi päättyy, tiet saadaan korjattua, niin sielläkin luulisi olevan taas tarjolla hanttihommia (ainakin mikäli Kiina jatkaa aavekaupunkien rakentamista autiomaihin), kirjoittaa muuvaara reissaajaguru http://www.pallontallaajat.net yhteisössä.

Olin vuosi takaperin viittä vaille tilanteessa: lähteäkö kymmenen päivän mittaiselle kierrokselle Australiaan Tekes Green Mining retkueen kanssa. Kirjoitan aiheesta postuumisti miettiessäni, miten Australian, Kanadan, Väli-Amerikan. Afrikan, Yhdysvaltojen ja Etelä-Amerikan tarjoamiin mahdollisuuksiin pitäisi suhtautua. 

Tekesin Green Mining ohjelmaan liittyy kansainvälisen verkottumisen edistäminen, jota osittain toteutetaan kohdistettujen delegaatiomatkojen avulla. Vuosi takaperin Australiaan: onko nyt suunnitteilla joitain uutta? Kaivoksia maailmalla on pilvin pimein. Mutta, missä tehdään uusia investointeja näinä vaikeina aikoina? Mitkä metallit myyvät? Mitkä hankkeet tuottavat tilauksia ja rahaa?

Kun vuosi takaperin Tekes valmisteli ensimmäistä matkaa Australiaan ja ajankohdaksi suunniteltiin helmikuun 2012 ensimmäistä viikkoa ja kestoksi noin kymmenen päivää, päätin jättäytyä rannalle, koska en ollut varma siitä, miten KK-Net voisi hyödyntää matkan tuomia kokemuksia ja havaintoja lyhyellä aikavälille. Kustannukset olisivat joka tapauksessa olleet tuhansia euroja.   

- Osallistujamäärä on ajateltu maksimissaan olevan noin 15 - 20. Matkalta odotetaan todellisia yhteistyö-/ liiketoiminta-avauksia ja edellyttää siten osallistujilta ennakkosuunnittelua ja valmiuksia yhteistyöaihioiden eteenpäin viemiseksi, kirjoitti Harry Sandström, Program coordinator, marraskuussa 2011. 

Tekes/Green Mining Program
c/o Spinverse Oy
Tekniikantie 14, FI-02150 Espoo, Finland
Puhelin: +358 400 709899
Sähköposti: harry.sandstrom (at) spinverse.com
URL: www.tekes.fi/programmes/GreenMining

Nyt harmittaa, etten lähtenyt tutustumismatkalle Australiaan. Mutta ei hätää, meillä on hyvät kontaktit sinne ja kaivostoiminnan kehittäminen on pitkäjännitteistä toimintaa. Mahdollisuuksien ikkuna on jatkuvasti auki.

- Työskentelin1980-luvun lopulla projekti-insinöörin tehtävissä Outokumpu Oy:lle heidän vientitoimituksessaan. Kyseessä oli kuparin elektrolyyttisen puhdistukseen liittyvä anodilevyjen käsittelylaitteiden suunnittelu, projektointi, valmistus ja asennuksen valvonta Australian Roxby Downsissa olevalle kaivostyömaalle. Alkuvaiheessa toimin Insinööritoimisto V. Kallio Ky:n palveluksessa ja loppuvaiheessa Insinööritoimisto Ojala-Koivunen Oy:ssä, kertoo pitkän uran Nordautomation Oy:ssä tehnyt DI Juhani Forsström.

Toimitus sisälsi kaksi erillistä laitelinjaa. Syöttölinja käsitti raakakuparista valettujen anodilevyjen vastaanottoaseman, erottelu-, annostelu-, puhdistus-, punnitus-, oikaisulaitteet siirtokuljettimineen sekä luovutuskuljettimen, mihin anodit on ryhmitelty valmiiksi nostimen ”atraimelle”.

Vastaanottolinja käsitti elektrolyysistä tulevien niin sanotun romuanodien vastaanottoaseman, annostin-, punnitus-, pesu-, pinkkauslaitteet siirtokuljettimineen sekä luovutusaseman.

Nordautomation Oy:n linjat olivat automatisoidut, sekä kapasiteetiltaan silloista huippuluokkaa maailmassa.

Mondo Minerals tiedotustilaisuus

Päätin osallistua informaatio- ja keskustelutilaisuuteen Kainuun Opistolla Mieslahdessa 3.10.2012 klo 18:00.

Raportoin tilaisuudesta tarkemmin palattuani.

KUVA: Helge V. Keitel, Sotkamo, Finland (2012)

Mondo Minerals


 
Mieslahti sijaitsee Oulujärven itäpuolella, Kajaani - Oulu -tien varrella. Matkaa Ouluun on 150 km, Kajaaniin 30 km ja Paltaniemen lentokentälle 36 km. Lähimpään kuntakeskukseen, Paltamoon, on matkaa 7 km.

Kylällä asuu n. 350 henkilöä, ja kesäisin väkiluku kasvaa huomattavasti kesäasutuksen vuoksi, myös paluumuuttajia on useita perheitä.

Kylän keskustasta avautuvat ihastuttavat näköalat Mieslahdelle sekä Oulujärvelle. Luonto on alueella hyvin rehevää, johtuen etelään viettävästä rinnemaastosta.

Mieslahden kylällä toimii aktiivinen kyläyhdistys ja sen aloitteesta on Kainuun Ympäristökeskus kunnostanut Posti-Kallen vaellusreitin sinne tarvittavine rakennelmineen ja levähdyspaikkoineen. Kylän rantaan rakennettiin v.97 venesatama ja muita uimarannan rakennuksia sekä lintutorni. 

Kyläläiset ovat olleet runsaasti mukana talkootoiminnassa esim. kylän keskustan kunnostamisessa. Mieslahdessa on kaavoitettuja asuintontteja.

Kylällä toimii korkeatasoinen sekä monipuolinen oppilaitos, Kainuun Opisto (puh. 08-873 116, os. Tahvintie 4, 88380 Mieslahti).  

Opisto tarjoaa runsaan kurssivalikoiman, majoitus ja ruokapalveluja sekä juhla- ja kokoustiloja ympäri vuoden. Kainuun Opisto vuokraa 36 paikkaista kirkkovenettä Väinöä, ryhmille.

Juhan kanssa jutellaan kaivostoiminnan ympäristövaikutuksista

SOTKAMO | Tapaamme Juhan kanssa Tuliketussa. Teemana on HACCP, älykkäät mittaukset, mikrobiologiset menetelmät paperitehtailla, energiantuotannossa ja kaivosteollisuuden jatkojalostuksessa.

Jatkamme vuoropuhelua Facebookissa ja blogeissamme. Avoin innovointi ja yhteistyö on uutta, mutta joukkoälyllä voimme tarttua ongelmiin, joihin esimerkiksi mittausalan yrityksillä ei ole mielenkiintoa.

Valmistelemme aineistoa tulevaan hankesuunnitelmaan. Tekemisen makuun pääsemme syksyllä 2011.

Hi Helge,
Juha Mentu commented on your post.

Juha kirjoitti: "Olen käymässä kaupungilla ja kuuntelin nauhoituksesi. Toivottavasti en kuulosta liian unettavalta (joka mainittiin aikoinaan potentiaaliseksi ongelmaksi luennoidessani) eikä kirjakielestä karjalan murteeseen lipsahtelu haittaa - kenties antaa uskottavamman vaikutelman Esson baarista? Sisältö on mielestäni O.K., eikä syyllistä etukäteen liiaksi mitään tahoa.”

Helge: Mielestäni molemmat äänitykset ovat onnistuneita ja luovat odotetusti kuvan teoreettisesta osaamisesta, kokonaisuuksien hallinnasta ja pitkäaikaisesta kokemuksesta.

Juha: Itseäni kiinnostaa edelleen eniten nopean mikrobianalytiikan soveltaminen prosessiteollisuuteen; olisikohan sellaiselle mitään tarvetta Talvivaarassa? Sulfaatinpelkistäjien seuranta purkuvesistön pohjalietteestä voisi puolestaan olla otollinen tehtäväkenttä PMEU:lle, koska analytiikka vaatii luonnollisia näytteitä ja hapettomuutta (molemmat toteutettavissa PMEU:lla). Ainoa ongelma on biofilmien mikroskooppinen analytiikka, mikä edellyttäisi UV-epifluoresenssimikroskooppia.

Helge: Ehkä suora yhteys Talvivaaraankin olisi paikallaan. Avainhenkilöiden nimet ovat tiedossamme, mutta selvitän pikimmiten, miten voisimme edetä M & M kautta. Mitään suoran toiminnan estettä ei tietenkään ole. Saitko muuten KS 13.7.2011 artikkelin tiedot, jotka laitoin Posterous blogiini?

Juha: Käytin sitä aikoinaan Ensolla ja nykyisin, tarpeen vaatiessa, Kymenlaakson Ammattikorkeakoululla, jonne minulla on hyvät suhteet.Tällaisen laitteiston hankinta tulisi tarpeelliseksi, ellei biofilmitutkimuksiin löydy sopivaa laitteistoa asiakkaiden taholla. UV-EFM:n hinta vastanne tänä päivänä PMEU:n hintaa, eli liikutaan 10 000 euron yläpuolella. PMEU + UV-EFM ovat loistava yhdistelmä, kuten muistanet Paper ja Puu-lehden artikkelistamme. - Siitä tulikin mieleen, että voisimme kaikki kolme lähettää sinulle referenssejä viime aikaisista artikkeleistamme ja seminaari- ym. esiintymisistämme. Blogejani voit käyttää minun puolestani vapaasti, mikäli niistä on hyötyä.

T Juha Mentu"

Helge: Minua kiehtoo edelleen muutama vuosi takaperin kehittelemämme BIOTOUCH-palvelu. Palveluauto-konseptin kehittämiseen tarvitaan vain asiaa ymmärtävä rahoittaja ja sitten “baanalle”, eikö niin?

Talvivaara murskaa kohta enemmän

Toimitusjohtaja Pekka Perän mukaan yritys on ratkaissut malmikiven murskaukseen liittyvät ongelmat. 60 neliökilometrin suuruiselta avolouhosalueelta riittänee louhittavaa 60 vuodeksi.

Nikkeliä tuotetaan 2010 noin 30 000 tonnia ja vuonna 2012 jo 50 000 euroa. Nikkelin markkinahinta on noussut merkittävästi viimeisten kolmen kuukauden aikana.

Talvivaara uskoo toimintojensa olevan kannattavia, vaikka nikkelin tonnihinta painuisi alle nykyisen 20 000 dollarin.

Metallit liuotetaan malmista bakteerien, veden ja ilman avulla suurissa kasoissa. Bioliuotuksen kerrotaan etenevän louhoskasoissa suunnitellusti. Bakteerien työstä kertoo kasojen huomattava kuumeneminen.

• Lämpöä pidetään kesällä kurissa kastellen ja ilmastuksella.
• Malmikiveä murskataan uusien laitteistojen valmistuttua jopa 60 000 tonnia päivässä.
• Kaivos työllistää suoraa noin 300 henkilöä.
• Osakkeenomistajien määrä on noussut jo noin 13 000:een.
• Talvivaara tuotti ensimmäiset kaupalliset erät sinkkiä helmikuussa 2009.
• Murskausongelmien takia määrät ovat kuitenkin merkittävästi budjetoitua pienemmät.