Uudet projektinhallinnan metodit

Palveluja ja  ratkaisuja kehitettäessä sosiaalisen median suurin vaikutus projektien johtamisessa on yhteistyön, läpinäkyvyyden ja tiedon jakamisen helpottuminen ja laajentuminen.

Olemme tottuneet suljettuihin, organisaatio- ja yrityskohtaisiin tiedon- ja projektinhallinta-järjestelmiin.

Avoimuus johtaa vääjäämättä uudenlaiseen projektinhallinnan kulttuurin.   Mutta miten avoimuuden kulttuuriin uidaan? Se ei tapahdu käden käänteessä. Avoimuuden taidot, esteiden havaitsemiset ja edut opitaan tekemisen kautta.

- siirtyminen kohti avointa tietoa on suuri harppaus

- avoimuus mahdollistaa näkyvyyden tehtäviin toimiin

- kehittämiseen ja päätöksentekoon osallistujien joukko laajenee

- toimijat ovat alusta alkaen mukana valmistelussa, toimeenpanossa ja arvioinnissa

Suomalainen rakennemuutos AD 2010

Teollisen aikakauden rakenteita joudutaan maassamme muuttamaan. Verkostomainen toiminta mahdollistaa rakennemuutoksen, mutta olemmeko henkisesti ja taidollisesti valmiita muutokseen?

Suomi oli viime vuosisadalla yksi maailman pienistä ihmeistä. Alkava vuosisata alkoi hyvissä merkeissä, mutta maailmanlaajuinen talouslama paljasti haavoittuvuutemme.

EU ja eurooppalaisuus ei enää riitä. 2010 – 2020 Suomen pitäisi kehittyä taloudeksi, joka pärjää globaalissa toimintaympäristössä. Nousimme vuosisadassa takapajuisesta maatalousyhteiskunnasta moderniksi teollisuusvaltioksi, joka nyt jo kurkottaa kohti tietoyhteiskuntaa.

• Nokian kännykkäihme teki meistä mobiililaitteiden suurvallan
• Pystyykö Nokia tekemään saman OVI-palvelutuotannossa?
• Paljon pitää tapahtua, koska haasteet ovat aivan toista kokoluokkaa

Nyt kun suuryritykset sulkevat tehtaitaan ja irtisanovat tuhansia säilyttääkseen jäljelle jäävien ihmisten työpaikat, onko se oikein vai väärin?

• Metsäteollisuutemme on hätää kärsimässä
• Teknologiateollisuutemme (konepajat) vienti kärsii

Suomi oli pitkään metsäteollisuuden suurvalta, joka tuotti paperia ja pakkauksia eurooppalaisille moderneissa tehtaissa. Suuruuden etua ei vieläkään ole menetetty, mutta ongelmana on perinteisten tuotteiden supistuva kysyntä.

Mihin suuntaan olemme menossa?

• Kulutuskeskeinen yhteiskunta
• Kuluttaminen jättää aina  tyhjyyden tunteen
• Hyvää elämää ja Onnellisuus tavoitteiksi
• “Uskonnolliset rakenteet”
• Tavoitteemme: mielihyvä vai hyvä mieli?
• Työn, arjen ja elämän yhteensovittaminen

Mikä on mahdollista saada?

• Jätteen ja romun määrä lisääntyy
• Kapina 60-luvulla johti hyvinvointiyhteiskuntaan
• Onnistuuko henkinen kasvu, jotta hyvinvointiyhteiskunta 2.0 onnistuisi?
• Positiivisen ajattelun kultti estää näkemästä ongelmiinsa vajonneen yhteiskunnan
• Paketoitu henkinen kasvu on yhtä tyhjän kanssa

Julkisten rakenteiden kautta elää omaa ainutlaatuista elämää. On valmiita tuotteistettuja elämänmallit. Olemme romuttaneet hyveet.

• Suojelemmeko aidosti luontoa nykyisillä elämäntyyleillä
• Välittämmekö aidosti ihmisistä
• Tuotammeko tavoitteellisesti hyvää mieltä?

Minne katosi Suomi?

• Mikä ei vielä ole kaupan?
• Seksikin on kauppatavaraa
• Tekopyhyyden huipennus

Oy Minä Ab

• Me voimme muuttaa yhteiskuntaa
• Mutta jos tavoitteena on vain: kuinka saan kovempaa palkkaa?
• Ihmisen arvo mitataan tekojen kautta
• Onnellisuuskomitea tarvitaan

Pienet kylät

NURKKAKUNTAISUUS ON ARVOKASTA

Olen toistakymmentä vuotta kehittänyt ns. Digital Villages konseptia, jonka lähtökohtana on "Wirby the Global Village". Syntymäkyläni Viirilä, Wirby, Virby, Virböle on pieni idylli Ruotsinpyhtäällä, jossa koulut on lakkautettu ja kauppoja suljettu. Kyläläiset ja paikalliset yrittäjät ovat etsineet mm. Internetin avulla Second Lifea tälle urbanisoitumisen uhriksi joutuneelle kyläpahaselle, joka on minulle rakas. Aiheesta tehtiin Web 1.0 YLE TV-dokumentti vuonna 1998.

- Wirby the Global Village (tarkasteli pienen kylän elämänkamppailua ja toivon utopioita 30 min.)

Ratkaisua emme ole vielä löytäneet, mutta ennenaikaista kyläkuolema on ilmeisesti siirtynyt muutamalla vuodella eteenpäin. Alotin bloggaamisen (html) "Wiirilä Werkossa Wiikottain" vuonna 1996, mutta vedin pikkukylän elämästä kertovan viikkojulkaisuni 2000-luvulla pois verkosta, kun kirjoittamisen aiheet ja motivaatio välillä tyrehtyivät. Olen aloittamassa asiasta uudelleen uusilla aiheilla. Keskitymällä entistä pienempiin asioihin kirjoittamista riittää.

- Heikot signaalit!

Teen parhaillaan verkossa paluuta tähän maailman piskuiseen nurkkaan (Wirby the Global Village) uusilla kirjoituksilla ja ideoilla. Mukana on tällä kertaa arkkitehteja ja aluesuunnittelijoita. Ehkä 2020 mennessä löydämme uuden elämän alkuja, jotka tulevat stadista kakkosasuntoja ostavien entisten maalaisten kautta. Minullakin on siellä omistuksessani 1903 rakennettu mummon mökki, punainen tupa ja perunamaa ulkorakennuksineen, jonka entisöinti käynnistyy ensi kesänä.

- Yhdistämme virtuaalisia ja reaalitodellisuutta kylätasolla

Pidän nurkkakuntaisuutta ja pienuuden ekonomiaa suuressa arvossa, vaikka se on räikeässä ristiriidassa suurteollisuuskeskeisen työni kanssa (metsä, energia, bioteknologia, prosessiteollisuus, palvelutuotanto).

- Samaa nostalgista pienuuden ihannointia löytyy myös muilta prosessiin ja projektiin osallistuvilta, joita innostaa uuden yhteisön kehittäminen. Haasteena on nimenomaan idyllin todeksi tekeminen.

McLuhanin the global village on innoittanut minua puuhastelemaan, twitteröimään, jaikumaan ja bloggaamaan. Aktiivinen verkkokeskustelu on aidosti yhdistänyt mm. pienen alkukyläni maailmankylään. Pystyn verkon avulla seilaamaan maailmankylän ja mummola-idyllin välimaastossa kirjoittamalla aiheesta ja keksimällä uusia ratkaisutapoja, joita sitten siirrän leipätyöhön (siirtymärituaali).

Joskus tavoitan nostalgian kirjoituksillani ja viikon kuluttua konkreettisesti, kun palaamme Sotkamosta Loviisaan (jossa toinen toimisto) ja jatkamme piskuisen maailmankylä-idean kehittämistä. Kyseessä on ikuisuusprojekti, joka tuottaa ajatusvirtaa. Kerron hankkeesta tarkemmin jossain muussa yhteydessä.

- Verkko mahdollistaa myös hyvin pitkäkestoisten ideoiden eteenpäin viemistä ja tässä olisi miljardien eurojen arvoista asiaa suomalaiselle teollisuudelle.

Tehokkuusajatteluun taipuvaiset yritykset saattavat suhtautua "turhanpäiväiseen verkkokeskustelua" hyödyttömänä. Yritän omalla todistuksellani osoittaa, että verkottuminen on pitkäjänteistä puuhaa ja jokaisen nakkikioskin kannattaisi miettiä oma sosiaaliseen mediaan hyppäämisen strategiaansa seuraavassa hallituksen kokouksessa.