Surullisen kuuluisa Lievestuoreen sellutehdas

Lievestuoreen sellutehtaan viereen ilmestyi tehtaan uudelleen käynnistämisen jälkeen haiseva lipeälampi.

Lievestuorelaiset kuitenkin hyväksyivät haitat, koska tehdas lupasi työtä, toimeentuloa ja leipää sadoille.

Vierailin sellutehtaalla 1970-luvun puolivälin jälkeen, keskustelin Kajaani Oy Elektroniikan mittaustekniikan soveltamisesta.

Kauppoja ei syntynyt.  Tehtaan talous oli jo tuolloin heikolla tolalla.

Muutama vuosi tehtaan avaamisesta Lievestuoreen sellutehdas meni nurin. Jäljelle jäi vain lipeälampi. Lipeää tihkuu vieläkin maaperästä vesistöön.

1970-luvun alun Suomessa ei ollut minkäänlaista vesiensuojelua. Tehtaiden ja yhteiskuntien jätevedet ajettiin jokiin ja järviin puhdistamattomina. Mutta vähitellen alettiin tajuta, ettei näin voi jatkua. Vesistömme eivät tulisi kestämään ylettömiä saastekuormia.

Konkurssiin mennen tehtaan jätöksiä siivottiin yhteiskunnan kustannuksella. Ongelmaa ei ole vieläkään ratkaistu. Tehtaan läheisyydessä on suoalue, jonne lipeälammen vedet ovat vuotaneet. Sieltä ne virtaavat vähitellen alajuoksussa olevaan vesistöön.

1990-luvun alussa vierailin viimeksi Lievestuoreella. Lipeälammen padon murtumisen takia jätevedet olivat vuotaneet ym. suoalueelle ja siellä luonto jatkaa pitkäpiimäistä puhdistumisprosessia.  Ongelma säilynee samanlaisia kymmeniä vuosia eteenpäin.

Kirjoitan kohta Kymijoesta, jonka pohjassa on Kuusankosken tehtailta dioksiinia.  Pohjakerroksiin ei kukaan uskalla koskea. Lapsena söimme elohopeakaloja, tietoisina vaaroista, mutta tutkimustietoa uhmaten.

Kommentoin MariKoon ProCom postausta

UPM uskaltaa suuren sellutehtaan Venäjälle. Metsäteollisuus suunnittelee kilpaa jätti-investointeja Venäjälle ja sulkee suomalaisia tehtaita. Nopeimmat vievät parhaat paikat, mutta Venäjän arvaamattomuus epäilyttää.

Kuulin UPM:n investoinnista kello 10 ja 12. Vasta kello 12 olin tilaisuudessa tarkistaa taustoja. Aiheesta enemmän myöhemmin. Tekniikka ja Talous kirjoittaa aiheesta.

1. Helge V. Keitel kirjoittaa:
   19. joulukuuta 2007 kello 12.31

   MariKoo, tutustuin tänään bloggaajien pikkujouluun ja löysin tämän postauksen, joka kertoi ProComin blogista. Kävin katsomassa. Pidän persoonallisesta kirjoitustyylistäsi ja pikkujouluporukoista löysin uusia jänniä persoonia.

   Kirjoitan itse useita omia blogeja suomeksi, englanniksi ja ruotsiksi. Olen jakanut blogini “kanaviin”, jotka erikoistuvat eri asioihin. Osaa niistä rasittaa “asiakeskeisyys”, josta yritän päästä kirjoittamalla eroon, mutta arjen keskellä ei ole aina aikaa persoonalliseen ilmaisuun. Ehkä pitäisi kirjoittaa vähemmän ja paremmin.

   Jotkut “kanavistani” ovat päiväkirjoja, joihin kerään havaintoja blogiavaruudesta ja kirjoitan, mitä sylki suuhun tuo. Kuulen tätä kirjoittaessani, että “UPM suunnittelee jätti-investointia Venäjälle”. Olen odottanut tätä tietoa ja tulihan se sieltä. “UPM:n investointi on yli miljardi euroa ja on yhtä suuri kuin kiistelty Metsä-Botnian invenstointi Uruguayssa.”

   Houkuttelen asiakkaitamme avoimempaan viestintään, Wikien ja blogien käyttöön. Suomalainen peruyrityskenttä on kuitenkin konservatiivista ja blogit edustavat vielä valtaviralle vaikeakulkuista ja -selkoista miinakenttää, josta on parasta pitää näppinsä ja näppäimistönstä erossa. On aloja, joilla FAX on vielä rautaa.

   Aistin kuitenkin muutosta ilmassa. Uudet tuulet tulevat yrityksiin nuorten osaajien kautta. Isällinen / Äidillinen ohjeistaminen ja paapominen vie tietenkin useilta yritysblogeilta terää ja luettavuutta ja kiinnostavuutta. Jospa yrityksillämme olisi malttia ja kanttia lisätä avoimuuttaan ja vuoropuhelua asiakkaittensa ja ympäristönsä kanssa.

   OHJEEKSI riittänee hyvä ja arvostava asenne. Vaikeitakin asioita on voitava käsitellä. Kauhuesimerkkinä mieleeni tulee Nokian vesilaitoksen “vaikenemisen ja väärien tietojen strategia”, jolla vaarannettiin tuhansien nokialaisten terveys. Tutkimme tätä tapausta mikrobiologian, limnologian ja virustutkimuksen näkökulmasta (osaajien verkosto) ja teemme aiheesta BASECAMP seurantaa. Oletamme, että kriisi jatkuu pinnan alla ja pimennossa vähintään vuoden. Aihe poistuu ajoittain julkisuudesta, mutta ongelmat eivät suinkaan ole ohi. Tässä olisi rankan ja palvelevan bloggaamisen paikka. Kerron tästä tarkemmin myöhemmin, kun saamme tietoja Suuronnettomuuslautakunnan työskentelystä. Rakennamme kerääntyvien tietojen pohjalta kriisitiedottamisen mallia, johon liittyy mikrobiologinen “sääkartta” ja “virusvaroitusjärjestelmä”.

   Tällaisia mietteitä tällä kertaa. Kymijoki Virtaa blogi on valjastettu Nokian veden seuraamiseen. Oletettavasti seurattavaa riittää vähintään vuoden. http://kymijoki.livejournal.com/

   Toivotaan parasta. Pelätään pahinta.
   

Nokian vesikatastrofi seuraukset paljastuvat vähitellen

"Nokian lähes kaksi viikkoa jatkunut vesikatastrofi alkaa lopulta olla hallinnassa - onneksi", kirjoittaa Uusimaa pääkirjoituksessaan 12.12.2007.

Nokian katastrofi opetti, että puhdas vesi on arvaamattoman arvokasta. Asiaa ei ehkä tule ajatelleeksi ennen kuin puhtaasta vedestä on puute.

Optimistinen päätelmä tuntuu hämmentävältä, koska se kertoo vain siitä, että asia häviää vähitellen julkisuudesta, mutta "ongelman ohitetuksi julistaminen on ennenaikaista".

Vesijohtoverkostoon inhimillisen erehdyksen tai huolimattomuuden vuoksi joutunut jätevesi aiheutti epidemian, jonka seurauksena tuhannet nokialaiset sairastuivat vatsatautiin. Samalla koko kaupungin elämä meni täysin sekaisin.

Lehdet kertovat, että nyt vettä voidaan jälleen käyttää. Uusia sairaustapauksia ei enää ole löytynyt, ja esimerkiksi koulut ja päiväkodit ovat jälleen avanneet ovensa.

Pahin kriisi on ohi ja nyt on aika kysyä, miten tällainen katastrofi ylipäätään oli mahdollista?

Yleisesti on tiedossa, että Nokian vesilaitoksen huoltomies käänsi vahingossa väärää vipua (hanaa). Sen seurauksena puhtaan veden verkostoon valui pari päivän ajan likavettä. Määräykset täyttävässä verkostossa tällainen "inhimillinen virhe" ei ole mahdollinen.

Asiantuntijoiden mukaan Suomessa on kuitenkin runsaasti kuntia, joissa puhdas vesi ja ja jätevesi kulkevat "samassa verkostossa". Tällaiset viritykset ovat laittomia, mutta aikanaan sellaisia on tehty kustannussyistä.

Porvoon Hermanninsaaren jätevesipuhdistamolla käytetään puhdistettua jätevettä tyhjien altaiden huuhteluun, mutta sen pääseminen vesijohtoverkkoon vaatisi putkiyhteyksien rakentamista, Porvoon Veden johtaja Karl-Gustav Björkell kommetoi asaa Uusimaa -lehdell 6.12.2007.

Suljettujua systeemejä, joista jätevesi pääsee vain purkuputkien kautta mereen:

• Epoo
• Kerkkoo
• Hinthaara
• Hermannisaari

Nokian tapauksen opetuksia on myös viranomaisten toiminta kriisin sattuessa. Nokialla tiedotus ontui alkumetreiltä alkaen pahasti.

• Asukkaat eivät saaneet riittävää ja luotettavaa tietoa katastrofin laajuudesta

Tilanteen vakavuus paljastui vasta sen jälkeen, kun sadat ihmiset hakeutuvat hoitoon.

Nokian Jälkeen Vedenpaisumus

Nokian vesijohto-ongelmat ovat kurittaneet Nokian 30 000 ihmisen kaupunkia yli viikon. Lapset, aikuiset ja vanhukset ovat kärsineet ripulista ja oksennustaudeista. Tämän päivän tietojen mukaan kukaan ei ole kuollut.

Sairastuneita on tuhansia, sairaalahoitoon on hakeutunut satoja, uusia sairastumia on ollut vielä tämän päivän aikana. Uutisissa kuitenkin kerrottiin, että sairaustapausten määrää olisi vähenemään päin.

Radio-ohjelmassa vesilaitostemme yleisongelmaksi arvioitiin laitosten pienuus ja aliorganisoituminen. Valvonta on osa-aikaista. Pienillä vesilaitoksilla ei ole varaa pitää palveluksessa laitos- ja laatuasioita hallitsevia ammattilaisia.

Helsingissä tilanne lienee toisenlainen. Mutta, mitä kaikkea vanhoihin putkistoihin on kertynyt? Mielikuvissamme vesi on meillä puhdasta, juomakelpoista, terveellistä ja hyvän makuista. Onko tämä kuitenkin urbaanilegendaa? Uskottelemmeko itsellemme, että Suomessa ei voi tapahtua tällaista?