Avoimuuden apostolit

Avoimuus ei avaudu vaivattomasti. Moni pitää sitä ajan haaskauksena ja turhan tiedon vehtaamiselta.

Avoimuuden apostolit ajattelevat, että yhteiskunta toimisi paremmin, jos tieto olisi kaikille vapaana, jakaminen olisi yleisempää ja siilot purettaisiin.

Teollisuudessa ollaan toista mieltä. Julkinen tieto mielletään hyödyttömäksi, koska se on kaikkien käytettävissä. Rahaa tehdään vain sillä, joka on piilossa ja pöytälaatikossa.

Tietovirtojen molemmilla laidoilla toimivat ovat oikeassa ja perinteisesti suljetun ja salatun datan omistajat ovat tehneet salaisuuksillaan eniten rahaa. Avoimuuden sankarit innovoivat toimivampaa yhteiskuntaa, jonka pyörittäminen olisi kansantaloudellisesti edullisempaa, jos siilot purettaisiin, esteet poistettaisiin ja tieto olisi vapaasti jatkohyödyntäjien käytettävissä.

Lumi teki ukkelin ikkunaan

Maanantai, tiistai ja keskiviikkona juna lähtee kello 06.36. Valmistautuminen jatkuu verkossa, Qaikussa, Facebookissa, videoportaaleissa, blogeissa, Twitterissä jne.

Minun pitää vielä raahautua VR:n voimalla Kainuusta pääkaupunkiseudulle. Soittelen illalla väliaikaisesta kortteerista Ollille, jollen päädy yöjunaan ja makuuvaunun  käyttöön.

Mitkä tavarat otan mukaan? Oletettavasti jätän G5 kameran, koska joudun raahaamaan kamoja Oulussa mukanani. Ottaisinko repun, jossa hammasharja. Passia ei tällä matkalla tarvita. Limingan tullista pääsee ilman henkkaria.

Lumen luonti on luovaa työtä. Kuvan figuuri oli olohuoneen ikkunassa 19.12.2009, kun saavuimme Sotkamoon. Sää näytti pitkää nenää pannukakuksi menneelle Kööpenhaminan ilmastokokoukselle. Pakkasta on pitänyt niin Suomessa kuin muualla maailmassa yli arkitarpeen.

• Tällä junalla ehdin mainiosti: 15:20 Kajaani    21:57 Helsinki    InterCity 78    Helsinki.  Kesto: 6:37

Tämä vaihtoehto on myös kiinnostava. Silloin poistuisin junasta Tampereella.

• Entä jos lähtisin illalla Oulun kautta? 20:56 Kajaani    23:14 Oulu    Pikajuna 707    Oulu    23:52 Oulu    05:48+ Tampere    Pikajuna 274    Helsinki   

Innovaatiojuna Matkalla Suomi 2.0 ytimeen

Mitä matkan aikana tapahtuu? Millaisia innovaatioita tuotamme? Tämän tutkimusmatkan organisointitapaa voidaan mielestäni pitää innovaationa.

Perinteisen seminaarin joku organisoi, toinen myy ja porukka tulee paikan päälle ja kuuntelee puhujia kuin pappia alttarilta.

BarCampeja on organisoitu innovaatiojunan tavoin, mutta niissäkin puhutaan viisaita ja pidetään ad-hoc esitelmiä. Junassa uskon pulinan jatkuvan. Se on uutta.

Suomalaiset puhuvat, kirjoittavat, videoivat, piirtävät. Olemme ainakin keksineet aikuisten päiväkerhon, johon lähdetään yhtä suurella innolla kuin pienestä kylästä Linnanmäelle tai eläintarhaan.

• Organisointi on uutta
• Matkustamisesta tehdään "linja-autossa on tunnelmaa"
• Jatkuva dokumentointi
• Epävarmuuden sietokykyä, kun ei tiedetä lopputulosta
• Pitkäjänteisyyttä on opittu valmistelun aikana

Uskon, että matkan aikana syntyy ajatuksia siitä, miten voimme elää korkeatasoista elämää ilman, että innovoidaan uusia laitteita ja välineitä. Kutsuisin matkaa välineiden orjuutusmatkaksi. Laitteet ja järjestelmät eivät ole pääosassa.

Palautamme uskoa ihmisiin ja joukkuetukemisen voimaan. Opimme myös kommunikoimaan esineiden kanssa (NFC, RFID, mobiilimaksaminen). Ehkä opimme säästämään energia suuressa mittakaavassa?

Syntyykö konkreettisia innovaatioita. Luin Kauppalehdestä uutisen pahvilaatikkoon pakatusta nuotiosta: haavi auki ajattelin, että saammeko aikaiseksi jotain käsin kosketeltavaa?

Vai riittääkö innostava kaveruus innovaatioksi? Pääseekö sillä otsikoihin?

Ilmastomuutos ja terveempi elämä

Ennusteeni terveydenhoidon suhteen on, että yksityistäminen jatkuu. Kansa jakautuu tälläkin sektorilla kahteen osaan: niihin, joilla on varaa hoitoon ja toiseen ryhmään, joka hakeutuu hautaan hoidon puutteessa nopeammin. Anteeksi inhorealismini, mutta hyvinvointivaltio ei välttämättä huolehdi kaikista jäsenistään paitsi vaalitilaisuuksissa.

Konkreettinen osoitus tästä näkyi Lääkäripäivillä tänä vuonna. Osastot jakautuivat "kunnallisiin ja seudullisiin" ja "yksityisiin". Toinen näistä kasvaa. Yksityiset tarjoavat lääkäreille ja hoitajille paremmin konseptoituja työyhteisöjä, joissa tarjolla on verotussuunnittelua ja taitavaa henkilöjohtamista.

Suurten terveystehtaiden muutoksesta on puhuttu viime aikoina. Vanhenevan väestön hoitoon on ylihienoja laitoksia, jossa on sellaisia koneita ja laitteita, joita välttämättä ei tarvita, mutta käsin kosketeltavaa hoivaa ja huolenpitoa liian vähän. Tällekin muutokselle on olemassa valmiit visiot.

Hankebyrokratian kyky "hallinnoida muutosta" on jo mennyttä aikaa. Papereiden pyörittäjien sijasta tarvitaan terveystaloudellista otetta ja osaamista terveydenhuollon kaikille tasoille. Poliitikot ovat sekaantuneet tähän toimialaan, koska monissa kunnissa valtuustot koostuvat terveyshuollon ja opetuksen edustajista. "Kunnallisetkin" pyörittävät omaa "yksityistä" bisnestään: sitä kutsutaan edunvalvonnaksi.

Irja K. tuntee alaa sisältä päin ja on sitä mieltä, että on aika räjäyttää suuret yksiköt. Systeemin pitäisi pyöriä asiakkaiden ja potilaiden ehdoilla. Nyt byrokratiatalkoita pyörittävät hankekoordinaattorit ja poliitikot. Rakenteiden muutos tulee, kun hoidon tarve hajaantuu. Vaihtoehtona on, että jengi keskitetään "Hiltoniin" (itäuusmaalainen näkökulma).

Suomalaiset eivät ratkaise ilmastonmuutoksessa yhtikäs mitään, mutta vikkeläliikkeisimmät konepajayritykset, asiantuntijaorganisaatiot ja konsultit saavat tästä leipäpuun. Yksi, kaksi tai kolme ydinvoimalaa merkitsee jotain, mutta sähkövetoinen rautatieverkosto korvaa autoilua ja lentämistä Keski-Euroopassa. Olisi viisasta rakentaa rantarata ja sähköinen yhteys Pietariin ja Moskovaan, kunhan pääsemme irti Venäjä, Venäjä, Venäjä pelosta. Venäjä ei tule siirtymään nykyisestä paikasta minnekään (Paasikivi), joten meidän on vain opittava pelaamaan yhteen nyky-Venäjän kanssa.

Ilmastonmuutoksen ratkaisut tulevat kuluttajilta (tältä User Generated Porukalta, enkä nyt tarkoita netin käyttäjiä). Ainut oikea ja toimiva keino on CONSERVATION ja energiaintensiivisen kulutuksen vähentäminen. Samalla vähennämme päästöjä, liikalihomista, sokeri-, verenpaine- ja sydäntauteja. Sinä, minä ja Hentun Liisa, me, voimme tehdä jotain. Poliitikoista parhaatkaan eivät voi tehdä toista Oscar -palkittua ilmastonmuutosdokumenttia. Nobelin palkintokin meni jo.

Minä en usko poliitikkojen kykyyn ilmastoasioissa ollenkaan. Suomessa eivät edes vihreät profiloidu näitten kysymysten asiantuntijoiksi tai edistäjiksi. Siitä on tullut yleispuolue, joka kannatuksen menettämisen pelossa riisuu yltään vihreää menneisyyttään.

Olen pohtinut sosiaalisen median hyödyntämistä innovaatioiden käytäntöön viemisessä. Uskon avoimeen innovatiiviseen yhteistyöhön, johon laajat kansankerrokset osallistuvat. Eduskunta on kansallisvaltion jäänne, ihmisten eläintarha, jonne kohta viedään ekaluokkalaisia, kuten aikoinaan Korkeasaareen. Vieressä on kansallismuseo. Onko joku miettinyt näiden kahden hallinnon yhdistämistä?

Kiina Ilmasto ja Olympialaiset

Maailman tarinateollisuuden huippuosaaja Steven Spielberg tietää, että olympialaisilla luodaan erittäin voimakkaita ja kestäviä mielikuvia. Suomi ratsastaa vieläkin vuoden 1952 olympialaisilla. Spielberg ei ehkä ollut lopulta varma, haluaako hän Pekingin kisojen mielikuvan omiin nimiinsä.

Kiina on tehnyt valtavia ponnistuksia varmistaakseen, että olympiakisoista syntyvä mielikuva on myönteinen. Kiina esittäytyy modernina ja vaurastuvana maana, joka yltää suuriin saavutuksiin.

Se on rakentanut kilpailupaikat valmiiksi ennätysajassa. Uudet liikenneväylät halkovat pääkaupunkia.

Ilmansaasteita yritetään vähentää siirtämällä tehtaita ja rajoittamalla autoilua. Politiikka tunkee kuitenkin toistuvasti läpi tuhrimaan kisakuvaa Kiinan estelystä huolimatta. Myös luonnonvoimat ovat tulleet mukaan.

Spielbergin protesti ei liity ilmastoon.

Rakentaminen yhä vilkasta

Suomessa rakennetaan nyt kiivaimmin yli kolmeenkymmeneen vuoteen. Ja mikäs on rakentaessa, kun pakkasesta ja lumipyrystä ei ole tietoakaan. Ei tule rokulipäiviä kylmyyden takia eikä tarvitse aloittaa jokaista päivää lapioimalla ja harjaamalla rakennusmateriaalit ja työkalut lumen alta esiin. Aikataulut pitävät, työkulut pysyvät aisoissa ja voitot kasvavat.

Ilmat suosivat lämpenevällä maapallolla suomalaisia rakentajia, jotka kohta voivat paukutella pytinkejä pystyyn vuodet ympäriinsä. Enää eivät pakkaset haitta. Valuvikojakin tulee vain presidentin valtaoikeuksiin.

Elokuva ilmastonmuutoksesta jo vuonna 1961 - Olli Herralan blogi

Helge: Olen samaa mieltä ilmasto ja energia ovat politiikkaa, mutta näillä uusilla aatteilla tehdään myös binsestä. Al Gore puuhasteli varapresidenttinä ollessaan Tiedon Valtaiten parissa. Bushin porukalla energia on tärvääntynyt sotimisessa ja terroristien jahtaamisessa. Sodat jatkuvat ja terroristeista ei ole päästy eroon.

Olli Herralan blogi

Elokuva ilmastonmuutoksesta jo vuonna 1961 - Olli Herralan blogi: "Elokuva ilmastonmuutoksesta jo vuonna 1961 16.11.2007 20.11 | olliherrala | Merkinnät

Ilmastonmuutos on poliittinen, ei niinkään tieteellinen keskustelunaihe. Tämä kävi hyvin ilmi, kun tapasin viime kuussa Arizonan yliopiston meteorologeja.

Meteorologit muistuttivat, että kolmen päivän sääennusteen tekeminen on vaikeaa. Tässä valossa vuosisadan säiden ennustaminen lienee vieläkin hankalampaa.

YK:n alainen IPCC sai joka tapauksessa valmiiksi yhteenvetoraporttinsa ilmastonmuutoksesta. Siinä todetaan, että ”ihmisen aiheuttama ilmaston lämpeneminen saattaa aiheuttaa nälänhätää, kuivuutta, helleaaltoja ja tulvia sekä nostaa merenpintaa”.

aino sanalla ”saattaa”. Ja vaikka IPCC väittäisi mitä, ei ”ihmisen aiheuttamasta ilmaston lämpenemisestä” ole tieteellistä konsensusta. Amerikkalainen yhteisö (www.junkscience.com) tarjoaa muuten 125 000 dollaria sille, joka pystyy todistamaan ilmastonmuutoksen kriisinomaiset vaarat."

Kauppakeskuksista ja Kiinteistöistä

Tarkastelen vanhoja blogi-kirjoituksiani. Lisäsin välikommentteja. Vanhojen kirjoitusten kierrättäminen on kiinnostavaa. Niistä näkee ajattelun kehittyminen. Haluan varmistua yksityiskohdista. Tarkastelun välimatka ei vielä tuottanut suuria yllätyksiä. Trendi pitää. Johtopäätösten tekemiseen tarvitaan lisää aikaa.

Kauppakeskuksista ja Kiinteistöistä

Torstai, Huhtikuu 26, 2007 23.35 | Helge V. Keitel | Merkinnät, Digi, Raha & valta, Työelämä, Helge Keitel, Web 2.0, Trenditehdas

Juttelimme eilen (25.4.2007) rakennusalan asiantuntijan kanssa kiinteistöistä, rakentamisesta, kauppakeskuksista. Miten kauan rakentajilla, keskusliikkeillä ja yrittäjillä riittää intoa rakentaa lisää, entistä suurempia kauppahalleja ja ostoskeitaita?

Pääsimme vauhtiin Ideaparkia arvioidessamme. Pohdimme hankkeen kokoa, parkin sijaintia ja Etelä-Suomesta orgaanisesti generoituvaa asiakaskantaa. Vertailimme suomalaisittain suurta hanketta eurooppalaisiin malleihin. Amerikassahan Shopping Mall’eja riittää, mutta Suomi on vähäväkinen maa; hyllyjen tyhjentäjien niukkuus meitä pohditutti.

Hankkeen nettisivuilla kerrotaan: ”Ideapark on Suomen ensimmäinen liikekaupunki ja täysin uudenlainen kaupan keskittymä. Katettu liikekaupunki luo ennennäkemättömät puitteet koko perheen viihtymiselle. Ainutlaatuinen miljöö, kansainväliset brändit, ravintolat ja lastenkulttuuripalvelut ovat nopeiden ja ruuhkattomien liikenneyhteyksien päässä.”

Suomalaiset jaksoivat matkustaa Tornioon/Haaparantaan voita ostamaan. Tallinnasta olemme rahdanneet kaljaa ja tiukkaa viinaa. Keskisen veljesten Tuurin kyläkaupassa on käynyt toinenkin bussilasti. Olemme vaeltajakansaa, mutta mahtuuko Suomen vielä lisää jumboja, retail outletejä, ostoskeitaita ja hypermarketeja?

- Ideapark on huono idea, sillä se perustuu yksityisautoilulle, edistää kerskakulutusta ja heräteostoksia ja vauhdittaa ilmastonmuutosta, kirjoittaa Laura Tohka blogissaan.

Kommenteissa hänen kommenttinsa leimattiin poliittisesti värittyneiksi. Politiikasta viis, kiinnostavaa on, miten kohde kehittyy ja vetää asiakkaita puoleensa.

Kauppakeskuksia rakennetaan kuin teollisuushalleja syrjäseuduille aikoinaan. Uusimmissakaan kauppakeskuksissa kassat eivät aina kilise toivotulla tahdilla. "Suurissa tiloissa tulee yksinäiselle kulkijalle orpo olo. Ideapark tavoittelee vuositasolla seitsemää miljoona vierailija. Alku näytti hyvältä", joku tiesi kertoa.

- Miljoona meni rikki joulukuussa, tammikuussa väki väheni seitsemään sataan tuhanteen, mutta maaliskuussa isossa putiikissa kävi vain neljäsataa tuhatta, jatkettiin.

Seitsemän miljoonan kävijän raja saattaa rikkoutua, mutta huolia riittää silti. Henkilökuntaa palkattiin alussa yli tuhat, nyt kaavaillaan myyjien ja avustajien kierrättämistä, koska väkeä ei voi pitää puodeissa tasaisena mattona.

Yksittäisen kauppiaan kustannukset karkaavat käsistä, koska ostajia / asiakkaita ei tule taloon tasaisena virtana. Kesästä ei vielä tiedetty tätä kirjoitettaessa. Saadaanko turistit houkuteltua uimarannoilta ja kesämökeiltä ostoskeskuksiin kauppareisulle?

Nyt, ennen joulua, kiinnostaa joulukaupan suosio.

Liikekeskus Ideaparkissa on 100 000 neliömetriä, eli 10 hehtaaria. Se vastaa kooltaan kolmea Helsingin Messukeskusta tai 15:ta jalkapallokenttää. Rakennuksen betonirunkoon on uponnut 2500 henkilöauton verran terästä. Ideaparkia on verrattu maailman suurimpaan työllistäjään, WalMartiin. Minulle tulee mieleen Tuurin kyläkaupan toinen versio.

Ehkä Ideaparka pärjää, mutta miten käy Vesa Keskisen Tuurin kyläkaupalle? Jaksaako kyläkauppa uudistua? Säilyykö vetovoima?

Tätä kirjoittaessani en ole vielä käynyt kohteessa. Olen ajanut muutaman kerran ohi ja mietteet ovat aina olleet tämän tekstin mukaisia. Projektin alulle panija on puolustellut hankettaan hyvillä argumenteilla. Tyrmääviä asiantuntijoita on ollut liikkeellä ennen ja jälkeen toteutumisen.

Ideapark määriteltiin 200 - 250 Me arvoiseksi. Uusimpia lukuja en tunne.

En halua esiintyä pahan ilman lintuna, en piirrä pirua seinälle. Ilmoittaudun uteliaaksi ja tiedonjanoiseksi kansalaiseksi, joka kaipaa lisätietoa kaupan kehityksestä. Pitääkö Suomeen rakentaa lisää neliöitä kauppaa varten? Pankeilla riittää toki rahaa, koska teolliset investoinnit ovat laskussa. Mitä mieltä olette? Ovatko kaupan kasvavat neliöt viisasta tai visaista talouspolitiikkaa?

Jyväskyläläisten vastaveto tuntui keväällä huvittavalta. Onko tilanne muuttunut?

Joulukuussa keskisuomalaisessa kerrottiin Jyväskylän suunnitelmista rakennuttaa massiivinen kauppakeskittymä Keljonkankaan tuntumaan 9-tien varrelle. Eteläportti-nimellä kulkevasta keskuksesta kaavaillaan yli 200.000 neliömetrin suuruista kompleksia.

Aika huimaa, jos vertaa Lempäälässä vasta avattun Ideaparkin “vain” 104.000 neliöön. Kaupunginjohtaja Markku Andersson korostaa volyymin ja näyttävyyden merkitystä hankkeen markkinoinnissa yrittäjille ja yleisölle. Ovatko Lappeenrannasta Jyväskylään muuttanut Andersson ja kaupunginarkkitehti oikeassa?

- Herre min Gud, ajattelen itsekseni loviisalaisen minimalistin ja pikkusievistelijän näkökulmasta.

Meillä [Loviisassa] kaavaillaan kahta atomivoimalaa. Voimme kaupata ylimääräiset ytimen halkeamiset ja elektronien värinät saksalaisille, ruotsalaisille, muille eurooppalaisille, mutta mistä ihmeestä porukat saadaan pyyhältämään Jyväskylään ostoksille?

Olenkohan minä tipahtamasta kehityksen kärryiltä, kun en ymmärrä näiden investointien [hypermarkettien] valo- ja vetovoimaa? Mistä nämä ideanikkarit ovat ideansa ammentaneet? Vai, ovatko ostoskeitaat tervettä ja tarpeellista post-industrialismia, palveluyhteiskuntaan siirtymistä?

“Mikä minussa on vikana?” kirjoittaa blogissaan ydinvoimasta näin.

Mielenosoittajat rummuttivat tänään Tshernobylin vuosipäivänä Loviisan torilla tunnin verran, symbolina heillä oli mukan oljesta rakennettu mammutti. Seurasimme tilaisuutta toimistomme ikkunasta (torin laidalla) ja ranskalainen vieraamme pyysi mielenosoittajia miettimään hiilidioksidipäästöjen vähentämistä (Ranska on tunnetusti ydinvoimaan tukeutuva maa).

Al Gore sai Nobelin rauhanpalkinnon...Monen mielestä palkinnon saaja rakentaa elokuvansa väärin tietojen varaan. Elokuva tekee ilmastopolitiikkaa Hollywoodin keinoin.

Al Goren Oskarilla palkittu filmi innoitti vielä energia- ja “climate change” keskusteluun. Elämme hulluja aikoja. Mikään ei riitä, tavoittelemme yhä suurempia ratkaisuja. Ihmisen kokoiset asiat ovat karanneet käsistämme. Olemmeko menttäneet lanttumme hallinnan? Kertokaa se minulle: olen utelias, tiedonjanoinen ja innostun monipuolisesta keskustelusta.