Hyvän työyhteisön ja työhyvinvoinnin kehittäminen

Johtoportaan valtataistelu saattaa nopeasti johtaa yrityksen sisäisen työilmapiirin huonoon jamaan. Talouden laman varjolla tehdään nopeita päätöksiä, jotka myöhemmin huomataan virheellisiksi.

Työhyvinvoinnin rappeutumiseen johtaa pitkäjänteinen kehitys, jonka merkkejä organisaatio noteeraa, mutta sen pysäyttämiseen ei kiireessä ja paineessa löydy ratkaisuja.

Pelkojohtamista estetään kiinnittämällä huomiota esimiesten valmiuksiin ja organisaatioiden avoimuuteen. Ne ovat yhä tärkeämpiä kun työssä jaksamisen arvo vain nousee.

• Lamasta huolimatta työhyvinvointikasvatusta ja –koulutusta tarvitaan
• Miten johtajat ja esimiehet ottavat muutospaineessa olevan työyhteisön haltuunsa
• Työntekijöitä ei saa nähdä pelkästään kustannuksena, vastuun kantajina ja ongelmauutisten vastaanottajina

Selviä merkkejä työhyvinvoinnin heikkenemisestä ovat kymmenien, satojen tai tuhansien henkilöiden lähtö yrityksestä. Sadistisiksi pelkojohtajiksi voivat silloin sortua sellaisetkin esimiehet, jotka osaavat asiansa ja hallitsevat käyttäytymisensä. Erityisen herkkiä ovat vaiheet, jolloin yritys tai yhteisö on vaikeuksissa.

Alla muutamia kommentteja:

• olimme kuin ristiin naulittuja vaihtuvissa projektiaihioissa
• kuin elävänä tapettuja orjan asemassa
• pätkätyöläisenä saat työtä, jos vain nöyrästi juokse kieli vyön alla
• työyhteisön ilmapiirillä, yksilöiden tunteilla ei ollut mitään arvoa tai merkitystä

Pienet merkit olojen huononemisesta näkyivät useita vuosia ennen kriisin puhkeamista näkyväksi. Vaati taitoa esittää laskevat tuloskäyrät yhteiseksi haasteeksi eikä käyttää niitä nöyryyttä edellyttävänä uhkana.

• masennus ja alakulo valtasi alaa
• työyhteisö hajosi pirstaleiseksi ja yksilökeskeiseksi
• jokainen lähtö tuntui pieneltä kuolemalta

Hyvä työyhteisö ja luottamus eivät synny pienessä hetkessä. Työyhteisössä vallitsevat pelot eivät ole kenenkään etu. Työnantajalle ne aiheuttavat tehon ja tuottavuuden laskua, työntekijöille uupumusta ja pahimmillaan työkyvyttömyyttä.

• turvallinen olo syntyy, jos ihmiset eivät vaihdu koko ajan
• lähtöjen yhteydessä oli hautajaiset joka kuukausi
• nyt lähti Ville, Kalle, Ritu ja Nallen, nyt lähtee tämä
• herkkyyttä tarvitaan

Pelolla johtaminen (management by Perkele!) ei ole tuntematonta nykyisinkään. Pelkoja töissä aiheuttavat uhkailu, eristäminen yhteisöstä ja tietojen panttaaminen. Pelottelu ei ole vain esimiesten käyttämä keino; työtoveritkin osaavat sen.

• yhteistyö ei onnistu tulehtuneessa organisaatiossa
• pelkillä johtajilla mikään organisaatio ei toimi, siksi henkilöstöstä on pidettävä huolta
• koneiden kunnossapitoon panostetaan, ihmiset ovat yhtä tärkeitä

Haitallisimpia ja turhimpia kuitenkin ovat juuri ne tilanteet, joissa pelkojohtaminen astuu tulosjohtamisen, tavoitejohtamisen, laatujohtamisen tai minkä tahansa asiallisen vuorovaikutusmenetelmän tilalle.

Avoimuuden apostolit

Avoimuus ei avaudu vaivattomasti. Moni pitää sitä ajan haaskauksena ja turhan tiedon vehtaamiselta.

Avoimuuden apostolit ajattelevat, että yhteiskunta toimisi paremmin, jos tieto olisi kaikille vapaana, jakaminen olisi yleisempää ja siilot purettaisiin.

Teollisuudessa ollaan toista mieltä. Julkinen tieto mielletään hyödyttömäksi, koska se on kaikkien käytettävissä. Rahaa tehdään vain sillä, joka on piilossa ja pöytälaatikossa.

Tietovirtojen molemmilla laidoilla toimivat ovat oikeassa ja perinteisesti suljetun ja salatun datan omistajat ovat tehneet salaisuuksillaan eniten rahaa. Avoimuuden sankarit innovoivat toimivampaa yhteiskuntaa, jonka pyörittäminen olisi kansantaloudellisesti edullisempaa, jos siilot purettaisiin, esteet poistettaisiin ja tieto olisi vapaasti jatkohyödyntäjien käytettävissä.

Innovaatiojuna -> iTraining ja iTrading

Juha kysyi, miten Innovaatiojuna onnistui, mitä matkan aikana tapahtui ja säästyimmekö vaikeuksilta ja kommelluksilta?

Tapahtumasta on nyt kulunut yksitoista päivää ja olen koko ajan työstänyt pintaan nousseita ideoita ja kehitysaihioita.

iTraining on selkeä kokonaisuus, jota käsittelemme porukalla Qaikussa. Tervetuloa mukaan, tavoitteet ovat korkealla ja työ ei lopu, vaikka porukkaa olisi enemmänkin.

Edellisessä postissa on linkkejä, joiden kautta löytyy nettisivuja, lehtikirjoituksia, videoita ja muuta kommentointia. Pitäisi päivittää myös Facebookissa olevaa innovaatiojuna –ryhmäsivua.

Tiedot hajaantuvat verkossa moneen paikkaan ja kokoaminen konstruoi pirstaleista uusia kokonaisuuksia ja siksi en pidä hajautusta huonona ollenkaan.  Twitter on hyvä osoite niille, jotka haluavat kokonaiskuvan syntyvästä uudesta aineistosta.

Lumi teki ukkelin ikkunaan

Maanantai, tiistai ja keskiviikkona juna lähtee kello 06.36. Valmistautuminen jatkuu verkossa, Qaikussa, Facebookissa, videoportaaleissa, blogeissa, Twitterissä jne.

Minun pitää vielä raahautua VR:n voimalla Kainuusta pääkaupunkiseudulle. Soittelen illalla väliaikaisesta kortteerista Ollille, jollen päädy yöjunaan ja makuuvaunun  käyttöön.

Mitkä tavarat otan mukaan? Oletettavasti jätän G5 kameran, koska joudun raahaamaan kamoja Oulussa mukanani. Ottaisinko repun, jossa hammasharja. Passia ei tällä matkalla tarvita. Limingan tullista pääsee ilman henkkaria.

Lumen luonti on luovaa työtä. Kuvan figuuri oli olohuoneen ikkunassa 19.12.2009, kun saavuimme Sotkamoon. Sää näytti pitkää nenää pannukakuksi menneelle Kööpenhaminan ilmastokokoukselle. Pakkasta on pitänyt niin Suomessa kuin muualla maailmassa yli arkitarpeen.

• Tällä junalla ehdin mainiosti: 15:20 Kajaani    21:57 Helsinki    InterCity 78    Helsinki.  Kesto: 6:37

Tämä vaihtoehto on myös kiinnostava. Silloin poistuisin junasta Tampereella.

• Entä jos lähtisin illalla Oulun kautta? 20:56 Kajaani    23:14 Oulu    Pikajuna 707    Oulu    23:52 Oulu    05:48+ Tampere    Pikajuna 274    Helsinki   

Innovaatiojuna Matkalla Suomi 2.0 ytimeen

Mitä matkan aikana tapahtuu? Millaisia innovaatioita tuotamme? Tämän tutkimusmatkan organisointitapaa voidaan mielestäni pitää innovaationa.

Perinteisen seminaarin joku organisoi, toinen myy ja porukka tulee paikan päälle ja kuuntelee puhujia kuin pappia alttarilta.

BarCampeja on organisoitu innovaatiojunan tavoin, mutta niissäkin puhutaan viisaita ja pidetään ad-hoc esitelmiä. Junassa uskon pulinan jatkuvan. Se on uutta.

Suomalaiset puhuvat, kirjoittavat, videoivat, piirtävät. Olemme ainakin keksineet aikuisten päiväkerhon, johon lähdetään yhtä suurella innolla kuin pienestä kylästä Linnanmäelle tai eläintarhaan.

• Organisointi on uutta
• Matkustamisesta tehdään "linja-autossa on tunnelmaa"
• Jatkuva dokumentointi
• Epävarmuuden sietokykyä, kun ei tiedetä lopputulosta
• Pitkäjänteisyyttä on opittu valmistelun aikana

Uskon, että matkan aikana syntyy ajatuksia siitä, miten voimme elää korkeatasoista elämää ilman, että innovoidaan uusia laitteita ja välineitä. Kutsuisin matkaa välineiden orjuutusmatkaksi. Laitteet ja järjestelmät eivät ole pääosassa.

Palautamme uskoa ihmisiin ja joukkuetukemisen voimaan. Opimme myös kommunikoimaan esineiden kanssa (NFC, RFID, mobiilimaksaminen). Ehkä opimme säästämään energia suuressa mittakaavassa?

Syntyykö konkreettisia innovaatioita. Luin Kauppalehdestä uutisen pahvilaatikkoon pakatusta nuotiosta: haavi auki ajattelin, että saammeko aikaiseksi jotain käsin kosketeltavaa?

Vai riittääkö innostava kaveruus innovaatioksi? Pääseekö sillä otsikoihin?

Ilmastomuutos ja terveempi elämä

Ennusteeni terveydenhoidon suhteen on, että yksityistäminen jatkuu. Kansa jakautuu tälläkin sektorilla kahteen osaan: niihin, joilla on varaa hoitoon ja toiseen ryhmään, joka hakeutuu hautaan hoidon puutteessa nopeammin. Anteeksi inhorealismini, mutta hyvinvointivaltio ei välttämättä huolehdi kaikista jäsenistään paitsi vaalitilaisuuksissa.

Konkreettinen osoitus tästä näkyi Lääkäripäivillä tänä vuonna. Osastot jakautuivat "kunnallisiin ja seudullisiin" ja "yksityisiin". Toinen näistä kasvaa. Yksityiset tarjoavat lääkäreille ja hoitajille paremmin konseptoituja työyhteisöjä, joissa tarjolla on verotussuunnittelua ja taitavaa henkilöjohtamista.

Suurten terveystehtaiden muutoksesta on puhuttu viime aikoina. Vanhenevan väestön hoitoon on ylihienoja laitoksia, jossa on sellaisia koneita ja laitteita, joita välttämättä ei tarvita, mutta käsin kosketeltavaa hoivaa ja huolenpitoa liian vähän. Tällekin muutokselle on olemassa valmiit visiot.

Hankebyrokratian kyky "hallinnoida muutosta" on jo mennyttä aikaa. Papereiden pyörittäjien sijasta tarvitaan terveystaloudellista otetta ja osaamista terveydenhuollon kaikille tasoille. Poliitikot ovat sekaantuneet tähän toimialaan, koska monissa kunnissa valtuustot koostuvat terveyshuollon ja opetuksen edustajista. "Kunnallisetkin" pyörittävät omaa "yksityistä" bisnestään: sitä kutsutaan edunvalvonnaksi.

Irja K. tuntee alaa sisältä päin ja on sitä mieltä, että on aika räjäyttää suuret yksiköt. Systeemin pitäisi pyöriä asiakkaiden ja potilaiden ehdoilla. Nyt byrokratiatalkoita pyörittävät hankekoordinaattorit ja poliitikot. Rakenteiden muutos tulee, kun hoidon tarve hajaantuu. Vaihtoehtona on, että jengi keskitetään "Hiltoniin" (itäuusmaalainen näkökulma).

Suomalaiset eivät ratkaise ilmastonmuutoksessa yhtikäs mitään, mutta vikkeläliikkeisimmät konepajayritykset, asiantuntijaorganisaatiot ja konsultit saavat tästä leipäpuun. Yksi, kaksi tai kolme ydinvoimalaa merkitsee jotain, mutta sähkövetoinen rautatieverkosto korvaa autoilua ja lentämistä Keski-Euroopassa. Olisi viisasta rakentaa rantarata ja sähköinen yhteys Pietariin ja Moskovaan, kunhan pääsemme irti Venäjä, Venäjä, Venäjä pelosta. Venäjä ei tule siirtymään nykyisestä paikasta minnekään (Paasikivi), joten meidän on vain opittava pelaamaan yhteen nyky-Venäjän kanssa.

Ilmastonmuutoksen ratkaisut tulevat kuluttajilta (tältä User Generated Porukalta, enkä nyt tarkoita netin käyttäjiä). Ainut oikea ja toimiva keino on CONSERVATION ja energiaintensiivisen kulutuksen vähentäminen. Samalla vähennämme päästöjä, liikalihomista, sokeri-, verenpaine- ja sydäntauteja. Sinä, minä ja Hentun Liisa, me, voimme tehdä jotain. Poliitikoista parhaatkaan eivät voi tehdä toista Oscar -palkittua ilmastonmuutosdokumenttia. Nobelin palkintokin meni jo.

Minä en usko poliitikkojen kykyyn ilmastoasioissa ollenkaan. Suomessa eivät edes vihreät profiloidu näitten kysymysten asiantuntijoiksi tai edistäjiksi. Siitä on tullut yleispuolue, joka kannatuksen menettämisen pelossa riisuu yltään vihreää menneisyyttään.

Olen pohtinut sosiaalisen median hyödyntämistä innovaatioiden käytäntöön viemisessä. Uskon avoimeen innovatiiviseen yhteistyöhön, johon laajat kansankerrokset osallistuvat. Eduskunta on kansallisvaltion jäänne, ihmisten eläintarha, jonne kohta viedään ekaluokkalaisia, kuten aikoinaan Korkeasaareen. Vieressä on kansallismuseo. Onko joku miettinyt näiden kahden hallinnon yhdistämistä?